Haave punaisesta tuvasta, perunamaasta­ ja omasta rauhasta on saanut kilpailijan: unelman modernista kaupunkikodista keskellä kaikkea. 

Omakotitalon suosio on kymmenen viime vuoden aikana laskenut ja kerrostaloasumisesta tullut yhä houkuttelevampaa.

Nykyisin kerrostalo on yleisin tapa asua. Yksi sen suosion syistä on lama.

Ison omakotitalon ostaminen pelottaa, koska monella alalla yt-neuvottelut voivat iskeä milloin tahansa. Suuria asuntoja on vaikea saada kaupaksi.

”Teollisuuspaikkakunnalla, joilla työpaikat vähenevät, omakotitalo voi olla loukku. Kerrostalo on luotettava sijoitus ainakin pääkaupunkiseudulla”, sanoo asumistutkimuksen professori emerita Anneli Juntto.

Unelmaa omasta talosta ovat vuosia selittäneet oma rauha ja oma piha.

”Haaveet ja todellisuus eivät kuitenkaan aina kohtaa. Joskus kerrostaloon muutetaan, jotta kaikki rahat ja voimat eivät menisi asumiseen”, Anneli Juntto sanoo.

Etenkin nuoria ja ikääntyneitä viehättää kerrostaloasumisen helppous: palvelut ovat lähellä, asunto on helpompi remontoida ja vaihtaa kuin omakotitalo, eikä kaikesta tarvitse vastata itse.

”Ajankäyttö on muuttunut. Suomalaiset eivät ole enää niin tee se itse -ihmisiä. Asumiselta toivotaan vaivattomuutta.”

"Kerrostalossa asuminen on ihanan helppoa"

”Parasta kerrostalossa on vastuun jakautuminen. Kaikesta ei tarvitse huolehtia itse, mutta halutessaan pääsee vaikuttamaan paljonkin. Kerrostalossa on sopivasti omaa rauhaa mutta myös tunne siitä, että ympärillä on ihmisiä. Taloyhtiössämme on hyvä henki: ihmiset tervehtivät ja vaihtavat kuulumisia. Se lisää turvallisuutta. Jos olisin matkoilla ja kotini ulko-ovi repsottaisi murron jäljiltä raollaan, uskon, että naapurit puuttuisivat asiaan.”

Jenni Ala-Röyskö, Helsinki

”Yhteisöllinen kerrostalomme on kuin pieni kylä. Meillä on viherhuone, yhteisen saunan lämmitystä, bändi, yhteisruokailu kolmesti viikossa ja harrastuksia kuten pilatesta ja keppijumppaa. Järjestämme juhlia ja elokuvailtoja, ja katsomme lätkää, euroviisuja ja itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Maakunnasta muuttaneena sain kerrostalon mukana koko sosiaalisen verkoston.”

Kristiina Tallbacka, Helsinki

”Koska mieheni työskentelee toisessa kaupungissa, omakotitalon työt jäivät paljon minun huolekseni. Kun lapset lähtivät maailmalle, tyhjiä huoneita oli talo täynnä. Muutto kerrostaloon oli onnistunut ratkaisu. Nyt meistä kummastakin on mukavaa, kun voimme töiden jälkeen tehdä, mitä huvittaa. Ei ole huolta uunin lämmityksestä tai nurmikon ajamisesta. Tämä on ihanan helppoa.”

Vuokko Kostamo, Kitee

Millainen on tulevaisuuden kerrostalo?

Oman näköinen. Taloja on isoja ja pieniä, korkeita ja matalia. Kaikkia ei tehdä samasta muotista.

Lähempänä luontoa. Asukkaat pääsevät vaikuttamaan pihaan ja voivat perustaa vaikka viljelylaatikoita.

Yhteisöllinen. Yhteiset tilat, kuten saunat, pesutuvat, kerhohuoneet ja kirjastot, yleistyvät. Kaikkea ei tarvitse enää omistaa yksin.

Monikulttuurinen. Maahanmuuttajien määrä kasvaa etenkin suurissa kaupungeissa.

Asiantuntija: Anneli Juntto

Nainen50

Suomalaiset unelmoivat nyt kerrostaloasumisesta

Viihdyn erinomaisesti omassa pikkuasunnossani. Meneminen ja oleminen niin helppoa, piha- ja lumitöitä saa tehdä jos huvittaa mutta ei ole pakko. Reissuun lähtiessä ei tarvitse huolehtia juuri muusta kuin että ovi on kiinni. Aivan mahtavaa! Naapuritkin on tosi ystävällisiä ja morjestaa eikä meidän talossa metelöidä. En todellakaan vaihtaisi omakotitaloon ja sen moniin töihin, mieluummin vapaa-aikanani teen mitä haluan enkä sitä mitä on pakko.
Lue kommentti

Hyvä, lämmin ja hellä oli mieli jokaisen, kun Helsingin Sanomatalon Mediatorilla vietettiin monen hyvän asian merkeissä Joulu jokaiselle -tapahtumaa.

Kodin Kuvalehti oli mukana järjestämässä kaikille avointa Joulu jokaiselle -tapahtumaa, jolla tarjottiin tilaisuus antamiseen ja saamiseen monella tavalla. HelsinkiMissio oli kertomassa tavoistaan vähentää ikäihmisten ja lapsiperheiden yksinäisyyttä, Hope ry vastaanottamassa tavaraa, jota tuotiin joululahjoiksi vähävaraisiin lapsiperheisiin.

Hyvien tekojen lisäksi kuultiin upeaa joulumusiikkia, jota esittivät Mikko Harju, Ilta, Sibelius-lukion Tyttökuoro sekä tuore Tähdet, tähdet -kilpailun voittaja Elias Kaskinen.

Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.
Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.

Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!
Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!

Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.
Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.

Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.
Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.

Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.
Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.

Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.
Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.

Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.
Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.

Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.
Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.

Miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen saa ihmisen tuntemaan itsensä kunnottomaksi?

Voi ei, taas on SE päivä vuodesta.

Kunnon ihmiset ovat kirjoittaneet joulukortit viimeistään viime viikonloppuna. He postittavat ne viimeistään tänään. Hyräilevät jouluyöjuhlayötä samalla, kun kopsauttavat kortit laatikkoon.

Minä kunnoton olen hankkinut vasta listallisen joulupostimerkkejä. Jos päässä ylipäänsä soi jokin joululaulu, niin sitten se, jossa ihmetellään, missä joulukorttilista viimevuotinen, mä tänne laatikkooni aivan varmaan talteen panin sen. Kun se olisikin joulukorttihuolistani suurin.

Miksi, oi miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen aiheuttaa niin paljon syyllisyyttä? Pohdimme asiaa parin muun kunnottoman kanssa. Päädyimme yhdessä siihen, että jokavuotinen joulukorttisouvi saa meidät tuntemaan vähintään kuudenlaista syyllisyyttä.

1. Jos päätän olla lähettämättä korttia jollekulle,

saan sitäkin varmemmin kortin häneltä. Tilanteen ratkaisemiseksi on vain huonoja vaihtoehtoja:

a) Lähetän hänelle kortin ykkösmerkillä, jolloin hän arvaa, etten aikonutkaan lähettää hänelle korttia.

b) Jätän kortin lähettämättä, jolloin hän todennäköisesti ei lähetä minulle korttia enää ensi vuonna mutta loukkaantuu tänä vuonna.

c) Lähetän hänelle joulutervehdyksen tekstiviestinä jouluaattona ja toivon hänen kuvittelevan, että juuri sillä tavalla minä aioinkin lähettää joulutervehdykset.

2. Jos lähetän kortin jollekulle, joka ei lähetäkään korttia minulle,

saatan hänet kiusalliseen tilanteeseen (ks. edellinen kohta).

3. Jos ostan ajoissa halvat joulumerkit, 

huomaan taas kerran, että halpojen postimerkkien viimeinen postituspäivä oli eilen. Ei muuta kuin ostamaan täyshintaisia merkkejä.

Syyllisyyden aihe: kehno taloudenpito.

4. Jos halvat postimerkit jäävät käyttämättä,

en osaa päättää, mitä teen niillä. Nolottaa käyttää niitä ensi vuonna, kun on tänä vuonna joutunut lähettämään kortit täyteen hintaan.

Yhtä noloa on, jos niitä yrittää kuluttaa myöhemmin muihin kortteihin. Hyvää pääsiäistä, lukee kortissa, ja sen yläreunassa on joulupostimerkki ja rivi 10 sentin merkkejä.

5. Jos lähetän ihania (ja kalliita) joulukortteja,

itse saan vain tylsiä kortteja, joita ei viitsisi millään ripustaa esille.

Tiedän tiedän, ajatus on tärkein. Silti käy mielessä, että miksen pitänyt kivoja (ja kalliita) korttejani itse. Sitten taas tunnen syyllisyyttä siitä ajatuksesta.

6. Jos päätän olla lähettämättä kortteja ollenkaan,

posti tuo minulle joka päivä lisää toisten itse askartelemia tai muuten vain ajatuksella hankkimia taideteoksia. Näyttelen, ettei tunnu missään.

Kieriskeltyäni koko joulun syyllisyydessä sorrun lähettämään kortteja tapaninpäivänä halvoilla merkeillä, jotta näyttäisi, että posti on ne hukannut.

Sitten kieriskelen taas syyllisyydessä, kun mietin, joutuvatko vastaanottajat nyt lunastamaan kortit, kun niissä ei ole tarpeeksi postimerkkejä.