Seiso yhtenä helmikuun iltana koulun täpötäydessä juhlasalissa ja havahdu siihen, kun lapsesi frakissa ja lakerikengissä kävelee kohti, kumartaa ja sanoo: Saanko luvan, äiti?
Päätoimittaja Minna McGill sai koskettavan viestin: Mistä mä löytäisin sen kolumnin, jossa kirjoitat lapsen kasvamisesta ja vanhojentansseista? Oon lukenut sen vuosia sitten ja tallettanutkin, mutta en löydä sitä nyt kun tarvitsisin. Poikani oli vuonna 2016 vielä pieni, kun sitä itkien luin, mutta aika on kulunut ja ensi viikolla menen sinne töpötäyteen liikuntasaliin ihailemaan häntä.
Tii
Meiltähän se löytyy!
Saanko luvan?
Odota yhdeksän pitkää kuukautta. Odota malttamattomasti.
Herää öisin. Tunne potkut ja kuule sydänäänet. Mieti, onko sillä isänsä silmät ja äitinsä nenä.
Kuule parkaisu, ota rinnalle, silitä pehmeää poskea. Tunne, miten niin pieni nyrkki voi puristaa sormeasi niin kovaa.
Kanna sylissä ja selässä ja lantiolla, lohduta ja peittele päiväunille. Iloitse, kun hän kääntyy selältä vatsalleen ja hihku, kun hän lähtee kävelemään. Pakahdu onnesta, kun saat leikkiä piilosta ja narrata, ettet näe häntä, vaikka pienet varpaat pilkistävät verhon takaa.
Kuulustele kokeisiin, taputa olalle, lähetä iso rinkka selässä partioleirille. Anna vuosien kulua ja pese pyykkiä, pese pyykkiä aina vaan.
Herää yhtenä päivänä siihen, että eteisessä lojuu koon 46 kengät.
Ole sinnikäs. Kysy illasta toiseen, onko hampaat pesty ja läksyt tehty ja huuda aina välillä, että nyt kone kiinni. Riitele ja sovi, ole huolesta hermona. Huokaise, kun ulko-ovi yöllä käy. Nukahda sitten.
Herää yhtenä päivänä siihen, että eteisessä lojuu koon 46 kengät. Tajua, että hän on jo päätä pidempi ja tietää, mitä ovat polynomifunktio, logaritmi ja tangentti.
Seiso yhtenä helmikuun iltana koulun täpötäydessä juhlasalissa ja havahdu siihen, kun lapsesi frakissa ja lakerikengissä kävelee kohti, kumartaa ja sanoo: Saanko luvan, äiti?
Pyörähdä lattialla ja ole onnellinen.
Rakasta, rakasta ja rakasta, aina vaan enemmän.
Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 5/2016
