Sain kantaa Kaarloa, kun Aarnin ja Annikan Alias-peli oli ratkaisevasti kesken. Annika: Semmoinen, mitä voi grillata alakerran takassa? Aarni: Makkara.
Sain kantaa Kaarloa, kun Aarnin ja Annikan Alias-peli oli ratkaisevasti kesken. Annika: Semmoinen, mitä voi grillata alakerran takassa? Aarni: Makkara.

Jos Annika Saarikon haastattelua ei olisi päässyt tekemään heille kotiin, Kodin Kuvalehden toimittaja Ulla Ahvenniemi ei tietäisi Lego Ninjago -ohjelmasta mitään.

Lapsena saatoin kysyä kaverilta muitta mutkitta, voinko tulla heille leikkimään. Myöhemmin opin, että niin ei varsinaisesti ole kaikkein kohteliainta kysyä. Että ennemmin voisi odottaa, että toinen pyytää itse kylään kotiinsa.

Sitten minusta tuli toimittaja. Pääsin töihin Kodin Kuvalehteen ja aloin tehdä henkilöjuttuja, joissa haluaisin kertoa ihmisestä: en vain poliitikosta tai kirjailijasta tai muusikosta vaan ihmisestä, joka on myös poliitikko tai kirjailija tai muusikko tai jotakin ihan muuta. Juuri ihminen julkisen roolinsa takana on yleensä kaikkein kiinnostavin.

Yksityisen puolen näyttäminen ei ole helppoa. Monelle olisi helpompaa kertoa saavutuksistaan kuin siitä, missä  asioissa ei ole hyvä tai millaista on ihan tavallinen arki.

Sen yksityisen puolen näyttäminen ei ole helppoa. Monelle olisi helpompaa kertoa saavutuksistaan ja työasioistaan kuin siitä, mitä pelkää tai suree, missä asioissa ei ole hyvä tai millaista on ihan tavallinen arki.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kaikkein eniten itsenään useimmat meistä ovat kotona. Lisäksi koti kertoo ihmisestä aina jotakin, näyttää jonkin pienen asian. Siksi etenkin henkilöjuttuja tehdessä minulla on haastateltaville hyvin usein sama toive: Voisinko tulla teille kotiin?

Kysyminen nolottaa vähän, mutta usein kysyn sen silti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yksi hyvä puoli kotona tapaamisessa on sekin, että kotona ei ole viereisiä kahvilanpöytiä, joissa kuka tahansa voi kuulla tai nähdä haastattelun. Ei ole harvinaista, että henkilökohtaisista asioista puhuessa haastateltava liikuttuu, itkeekin.

Perhevapaalla olevan ministerin Annika Saarikon kotona ollessani ainoa, joka itki, oli syyskuussa syntynyt Kaarlo. Kaarloa harmitti paikoin hidas palvelu: Annika antoi viisivuotiaan Aarnin lautaselle veneperunoita ja lihapullia niin, että Kaarlo sai odottaa maitoaan hetken.

Annika Saarikon kanssa puhuimme valinnoista. Ja aika paljon politiikastakin, paitsi yhdestä asiasta.

Annika Saarikon kanssa puhuimme valinnoista. Viime vuonna hän teki valinnan olla pyrkimättä puolueensa keskustan puheenjohtajaksi, vaikka oli vahva suosikki. Sen sijaan hän päätti jäädä vuodeksi perhevapaalle.

Tavatessamme kuulin, että yksi päätökseen vaikuttanut asia oli Kodin Kuvalehteen tekemäni haastattelu kirjailija Juha Itkosesta. Tuossa haastattelussa viime keväänä Itkonen puhui esimerkiksi siitä, kuinka pikkulapsivuosiin kyllä liitetään Prisma-käynnit ja väsymys, mutta liian vähän puhutaan vanhemmuuden arkisesta ilosta. Siitä, miten paljon vanhemmuus antaa.

Puhuimme myös politiikasta. Siitä, mitä Annika on politiikasta nyt kotoa katsoessa nähnyt ja oppinut. Myös siitä, mikä politiikassa ärsyttää häntä eniten.

Kun pääsin Saarikon perheen kotiin, kuulin, millaisia neuvottelutaitoja Annika siellä käyttää.

Arjesta puhuimme paljon. Hyvistä illoista sohvilla ja aamuista, joiden kanssa Annika on surkea. Kalakeitosta, josta tuli mautonta ja miekkailusta styroksimiekoilla. Siitä, mitä Annika sai, kun päätti jäädä vuodeksi perhevapaalle.

Jos en olisi päässyt Saarikon ja Papusen perheen kotiin, en olisi osannut samalla tavalla näyttää paloja siitä arjesta, jota Annika Saarikko  elää. Nyt tiedän, millaisia neuvotteluja Annika kotona käy. Tällaisia:

Aarni: Onks se ihan okei, että mä katson Ninjaa?
Annika: No nyt kun on päivä eikä ilta, niin saat katsoa jakson Lego-Ninjoja.
Aarni: Entä Vain elämää tai Martta-koira?
Annika: Niitäkin saat katsoa. Nyt on päivän ruutuaika ja äiti antaa kaikkea katsoa, koska me jutellaan.
Aarni: Ai kaikkia ohjelmia!
Annika: No ei, kun noita kolmea, mä tarkoitin.

Voit lukea juttuni Kodin Kuvalehdestä 3/2020, alla olevasta linkistä tai digilehdestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla