"Hevosta ei voi syyttää esimerkiksi ontumisen näyttelemisestä", sanoo eläintutkija Nora Schuurman.
"Hevosta ei voi syyttää esimerkiksi ontumisen näyttelemisestä", sanoo eläintutkija Nora Schuurman.

SUORAT SANAT. Lemmikki ei vaadi luomuruokaa eikä muotivaatteita. Vaikka eläin ei ymmärräkään sanoja, ystävällinen suhtautuminen on sillekin tärkeää, muistuttaa eläintutkimuksen dosentti Nora Schuurman.

Söpö koira voi olla sairas.

Aiemmin eläinten hellimistä saatettiin paheksua. Erityisesti kissoihin suhtauduttiin väheksyvästi.

Nykyisin saamme osoittaa hellyyttä eläintä kohtaan. Esimerkiksi lemmikin kuoleman aiheuttamasta surusta voi puhua ilman ihmettelyä.

Läheinen suhde aiheuttaa sen, että alamme inhimillistää lemmikkejä. Se ei ole poikkeuksetta huono juttu, sillä sen ansiosta pidämme lemmikeistä hyvää huolta: steriloimme ja rokotamme. Lemmikin asema on nykyään paljon entistä parempi.

Jalostus on räikein esimerkki eläimen inhimillistämisestä.

Joskus inhimillistäminen menee kuitenkin yli. Räikein esimerkki siitä on jalostus.

Pyrimme muokkaamaan koiria ja kissoja ihmisille mieluisammiksi ja vaadimme niiden ulkonäöltä vauvamaista söpöyttä. Olemme jalostaneet lyhytkuonoisia koiria, jotka kärsivät hengitysvaikeuksista.

Kieltään ulkona pitävä koira voi näyttää herttaiselta, mutta läähättäminen saattaa olla sille ainoa selviytymiskeino. Myös kissojen vastaavanlainen jalostus on lisääntynyt.

Vaikka jalostuksen epäkohdista puhutaan, ylijalostettuja rotuja hankitaan yhä. Ongelmien valvonta ei toimi riittävän hyvin.

Kontiolahdella asuva eläintutkija kertoo höpöttävänsä lemmikeilleen kuten lapinkoiralleen joka päivä. "Ne eivät ymmärrä sanoja, mutta ei sillä ole väliä."
Kontiolahdella asuva eläintutkija kertoo höpöttävänsä lemmikeilleen kuten lapinkoiralleen joka päivä. "Ne eivät ymmärrä sanoja, mutta ei sillä ole väliä."

Erota eläimen ja ihmisen tarpeet.

Inhimillistämisen motiivi on usein hyvää tarkoittava: haluamme tulkata lemmikkimme käytöstä ja sanoittaa sen tunteita.

Ystävällinen puhe ja rapsuttelu on tärkeää eläimelle.

Itse inhimillistän lemmikkejäni päivittäin höpöttämällä niille, osin huumorilla ja osin vain kommunikoidakseni. Ne eivät ymmärrä sanoja, mutta sillä ei ole väliä. Tärkeää on ystävällinen puhe ja rapsuttelu.

Joskus sekoitamme eläinten ja ihmisten maailman. Näin käy esimerkiksi silloin, kun hevosta syytetään ontumisen näyttelemisestä ja sanotaan, että sillä on huono työ­moraali. Eläin ei ymmärrä ihmisten maailman arvosidonnaisia käsitteitä.

Lemmikki ei välitä muotivillityksistä.

Kulutustottumuksemme heijastuvat lemmikkeihin. Trendikkäät luomu ja lähiruoka kiinnostavat myös eläinten ruuassa. Korostamme yksilöllisyyttä: etsimme ratkaisuja, jotka sopivat juuri minun lemmikilleni. Yhä useammalla on varaa tällaiseen.

Koira ei kaipaa meikkiä.

Kiinnitän joskus huomioni pitkäkarvaisiin koiriin, jotka on sullottu hankalasti talvivaatteisiin. Se on turhaa. Lämpimistä maista tulleiden rotujen vaatettaminen taas voi olla sääolosuhteissamme välttämätöntä.

Kammottavin ylilyönti, johon olen törmännyt, on koirien värjääminen. Koira ei kaipaa meikkiä. Kilpavarustelu on turhaa.

Vapaus on lemmikin luksusta.

Terveen eläimen tarpeiden tyydyttäminen ei vaadi kummia. Lemmikin kanssa on tarkoitus rentoutua, ei stressata.

Ihmisen ja eläimen mieltymykset kohtaavat, kun lähdet lenkille aurinkoiseen luontoon. Luultavasti lemmikkisikin haluaisi olla siellä.

Koirien ja kissojen olisi tärkeä päästä ulkoilemaan vapaina mutta turvallisesti. Lemmikki ei nauti liian valvotusta elämästä.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 5/2018.

Nora Schuurman

50-vuotias eläintutkimuksen dosentti asuu miehensä ja lapsensa kanssa Kontiolahdella. Lapinkoiran, hevosen ja kahden ponin omistaja on koukussa saksanpähkinöihin.

Psykologi ja psykoanalyytikko Anna Collander asuu Helsingissä. Anna raivaa yksinololle aikaa aina, kun pystyy.
Psykologi ja psykoanalyytikko Anna Collander asuu Helsingissä. Anna raivaa yksinololle aikaa aina, kun pystyy.

”Jokaisen kannattaa olla välillä hetki sohvalla ja päättää, että nyt kukaan ei saa minua kiinni. Olen vain itseäni varten”, sanoo psykologi Anna Collander.

Yksin kuulee, mitä tuntee.

Kun on yksin, on helpompi saada yhteys itseensä: siihen, mitä haluaa ja mitä ei halua. Yksinoloa tarvitaan myös palautumiseen ja rauhoittumiseen. Joillekin se on perustarve kuten uni ja ruoka.

Jokaisen olisi hyvä osata tehdä yksin kolme asiaa: nukkua, itkeä ja nauttia. Nukkuminen edustaa sitä, että itsensä kanssa on rento ja turvallinen olo, itkeminen taas sitä, että pystyy kannattelemaan omia tunteitaan. Kun on riittävän turvallinen olo ja saa kiinni tunteistaan, on vapaampi nauttimaan elämästä.

Tunteet ovat polttoaineemme ja kompassimme elämässä. Jos ei tiedä, mitä tuntee, elämän mielekkyys häviää. Jos ei tunnista tunteitaan, ei tiedä, mihin suunnata.

Yksinolo ei tunnu aina hyvältä.

Odotamme, että yksinolon pitäisi tuntua aina hyvältä. Jos se ei tunnukaan, ajatellaan, että siinä on jotain väärää. Hyvä yhteys tunteisiin ei ole sama kuin se, että tuntuu hyvältä koko ajan. Ei läheisen ystävänkään seurassa ole hyvä olla vain silloin, kun hänellä on hauskaa kerrottavaa.

”Se, että on tietoinen tunteiden koko kirjosta, on parempi kuin se, että tuntisi aina hyviä asioita.”

On tärkeää ottaa vastaan kaikenlaiset tunteet. Se, että on tietoinen tunteiden koko kirjosta, on parempi kuin se, että tuntisi aina hyviä asioita. Kun harjoittelee yksinoloa, harjoittelee myös hankalien tunteiden kohtaamista. Se on arvokasta.

Yksinolo ei ole itsekästä.

Meillä on yksi ystävä aina mukana. Itsemme. Sitäkin suhdetta kannattaa vaalia, jotta se syventyisi.

Kun huolehtii itsestään, pystyy antamaan enemmän myös muille. Kun on elävä ja rikas suhde itsensä kanssa, pystyy rakentamaan samanlaisia suhteita maailmaan.

Kyky olla yksin ja kyky olla yhdessä ovat yhtä tärkeitä ja vaikeita. On helpompi olla suhteessa, jos osaa olla myös yksin. Jos ei osaa, on hankalasti riippuvainen toisesta. On vaikea pitää kiinni omista rajoistaan.

Yksinolo vaatii opettelua.

Yksinolo on myös tottumiskysymys. Olemme tottuneet siihen, että sosiaalisessa mediassa on viihdykettä ja seuraa koko ajan käden ulottuvilla.

Jos ei ole moneen päivään lainkaan yksin ja ilman kännykkää, kannattaa pysähtyä miettimään, onko yksinolossa jotain, mikä pelottaa.

”Kun huolehtii itsestään, pystyy antamaan enemmän myös muille.”

Monen työssä odotetaan, että ollaan käytettävissä melkein milloin vain. Siksi omaa aikaa on tärkeää oppia arvostamaan ja rajaamaan. Jokaisen kannattaa olla välillä hetki sohvalla ja päättää, että nyt kukaan ei saa minua kiinni. Olen vain itseäni varten.

Jo kymmenen minuuttia aktiivista läsnäoloa voi tehdä ihmeitä.

Älä suorita omaa aikaa.

Kun on yksin, ei tarvitse ajatella, että vedänpä tässä vatsatreenin, kun on aikaa.

Nykyään suositaan erilaisia läsnäolon ja rauhoittumisen tekniikoita, esimerkiksi mindfulnessia, joogaa ja retriittejä. Ne voivat olla hyvä apu yksinolon ilon löytämiseen. Hiljainen hetki kotisohvalla on kuitenkin yhtä arvokas.

Välillä yksinolo voi olla intensiivistä omien tunteiden tutkimista. Välillä väsynyt tyhjyyteen tuijottaminenkin on tärkeää.

Pienet hetket ovat kullanarvoisia: yksin kotona oleilu, luonnossa kävely, bussimatka musiikkia kuunnellen. Pienten lasten vanhempien pitäisi päästä yksin vähintään vessaan.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 8/2018.

Maija Mattilasta tuli sittenkin malli, vaikka kaikkien mielestä se ei ollut hänelle sopiva unelma.
Maija Mattilasta tuli sittenkin malli, vaikka kaikkien mielestä se ei ollut hänelle sopiva unelma.

Kaikki eivät tiedä, että vamma ei estä kaverina olemista, unelmien toteuttamista ja omassa kämpässä asumista, sanoo Maija Mattila.

Muista oma unelmasi.

Näin malleja kymmenenvuotiaana, kun katsoin Huippumalli haussa -ohjelmaa. Se näytti niin hienolta, että aloin harjoitella mallikävelyä. Kävelin olohuoneessa ja poseerasin peilin edessä omassa huoneessa ja eteisessä monta vuotta.

Äiti luuli, että se oli leikkimistä. Sitten koulussa piti valita, mitä haluaisi seuraavaksi tehdä. Sanoin, että haluan mennä mallin hommiin.

”Kaikilla ihmisillä pitäisi olla unelmia. Ei ole väliä, onko jokin vamma vai ei.”

Vähän tuli muilta semmoista, että olisiko keittiötyö hyvä tai lastenhoito. Mutta mallin homma on minun juttuni.

Kaikilla ihmisillä pitäisi olla omia unelmia. Ei ole väliä, onko jokin vamma vai ei. Pitää vain harjoitella ja muistaa unelma eikä saa luovuttaa. Olen päässyt malliksi, ja haluaisin kävelemään catwalkille Amerikkaan.

Kannattaa nähdä, että on kaunis.

Se, että olen ruskeaihoinen, tekee minusta kauniin. Ja silmät ja kasvot ja kaikki.

Kaikki ihmiset ovat kauniita. Se kannattaisi itse nähdä. Iloinen ihminen on kauniimpi kuin vihainen. Minua suututtaa, jos joku sanoo käskevällä äänellä. Sanon silloin, että älä viitti!

Muiden ei tarvitse laihduttaa, he ovat silti kauniita. Vain jos haluaa olla malli, pitää laihduttaa niin, että löytyy hyviä vaatteita. En enää syö herkkuja, tai vain silloin tällöin. Tykkään pukea kauniita vaatteita ja näyttää, että olen kaunis. Kameran edessä on kivaa.

Kaverit tekevät onnelliseksi.

Olen toivonut lisää kavereita. Kaverit tekevät onnelliseksi.

”Minun on ollut aika vaikea löytää kavereita. Se liittyy Downin syndroomaan.”

Minun on ollut aika vaikea löytää kavereita. Se liittyy Downin syndroomaan. Olen ihan tosissani yrittänyt, mutta ei ole pyydetty vaikka Facebook-kaveriksi. Kaikki eivät tiedä, että kaverin vamma ei haittaa.

Kaveripiirissä on joskus sanottu ikävästi, että minä en saa kavereita ja joku toinen saa. Tulee paha mieli, jos joku sanoo niin.

Aada ja Pauliina ovat kivoja. Me pystymme juttelemaan asioista, ja meidän jutut ovat hyviä. Me haluamme perustaa yhdessä bändin, sille tulee englanninkielinen nimi. Minä ja Aada laulamme, ja Pauliina säestää.

Rakasta, älä riitele.

Minulla on poikaystävä Ville. Ville on riparikaveri, mutta ei silloin vielä ollut poikaystävä. Ville on hyvä ja ihana, rakastan paljon.

Me käydään leffassa ja Emma-gaalassa, konserteissa. Olen laittanut Villelle illalla viestejä, että hyvää yötä kulta. Tämmöisiä juttuja.

Meille ei tule Villen kanssa riitoja. Jos tulee, me osataan selvittää ne asiat ja tulla toimeen. Ei kannata riidellä, koska on parempi rakastaa.

Yksin ei ole hyvä olla.

Aion joskus perustaa perheen poikaystävän kanssa ja asua yhdessä. Omassa kämpässä teen ruokaa, rentoudun ja katson leffaa. Sisustan afrikkalaisella tyylillä. Isä asuu Afrikassa.

”Ihmisellä on tarkoitus olla kavereita. Kenenkään ihmisen ei ole hyvä olla yksin.”

Asuin vähän aikaa pois äidin luota. Oli tyhmää asua yksin. Haluan asua muiden kanssa. Ihmisellä on tarkoitus olla kavereita. Kenenkään ihmisen ei ole hyvä olla yksin.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 7/2018.

Maija Mattila

20-vuotias opiskelija ja malli asuu äidin ja Bella-koiran kanssa Helsingissä. Hän on ollut mallina esimerkiksi Me Naiset -lehden ja Kalevala Korun kampanjoissa ja saanut kansainvälistä huomiota BBC:n haastattelussa. Maija kuuntelee joululauluja läpi vuoden ja laulaa mukana.