Teemu Keskisarjan mielestä mahdollisuus päästellä höyryjä keskusteluissa on ainoa hyvä asia, mitä internet on tuonut tullessaan.
Teemu Keskisarjan mielestä mahdollisuus päästellä höyryjä keskusteluissa on ainoa hyvä asia, mitä internet on tuonut tullessaan.

SUORAT SANAT. ”Mahdollisuus päästellä höyryjä keskusteluissa on ainoa hyvä asia, mitä internet on tuonut tullessaan. Jos pojankoltiaisilla olisi ollut vuonna 1918 sama mahdollisuus, he eivät olisi lähteneet lumiseen metsään ampumaan lähimmäisiään”, sanoo historioitsija Teemu Keskisarja.

Saamattomuus on onni.

”Suomessa ei ole ääriliikkeitä. Meillä on vain äärimmäistä liikkumattomuutta.

Monikulttuurisuuden puolesta puhujien ja maahanmuuttokriitikoiden ideologiset erot ovat vuonna 2018 paljon suurempia kuin punaisten ja valkoisten erot olivat vuonna 1918.

Silti meille ei tule uutta sisällissotaa. Se johtuu siitä, että suomalaiset vain vetelehtivät internetissä.”

Moni lähti sotaan seikkailemaan.

”1600- ja 1700-luvuilla suomalaiset tiesivät, mitä sota on. Siihen aikaan sota tuli kerran sukupolvessa. Kylät poltettiin, naiset raiskattiin ja iso osa nuorista miehistä katosi Keski­Eurooppaan kunnian kentille.

Vuoden 1918 suomalaiset tiesivät sodasta yhtä vähän kuin me nyt. Keskeinen tietolähde oli Vänrikki Stoolin tarinat, ja moni lähti pyssyilemään seikkailunhalusta, niin punaisten kuin valkoisten puolella. Ei sitä nuori ihminen tule ajatelleeksi, että siinä voi kuolla itsekin.

Suurinta osaa suomalaisista sota kiinnosti sen verran vähän, etteivät he lähteneet ammuskelemaan kummallekaan puolelle. He jäivät kotiin. Punakaarti ja valkoinen armeija saivat yhteensä liikkeelle alle puolet asekuntoisista miehistä.”

Vapaussota se oli.

”Paras nimi vuoden 1918 sodalle on vapaussota. Punaiset kaatuivat oman vapautensa puolesta siinä missä valkoisetkin. Sana vapaus toistui punaisten palopuheissa vähintään yhtä usein kuin valkoisten.

Punaisille vapaus tarkoitti, että saadaan olla vapaana työpaikalla ja kansanvalta toimii kunnissa ja kaupungeissa. Puheissa kuului työväenluokan vapaus, leipä ja rauha, ihan tätä normaalia vallankumouskamaa.”

Johtajat halusivat sotaa.

”Vapaussodan osapuolilla ei ollut järeitä erimielisyyksiä varsinaisista asioista. Molempien mielestä itsenäisyys oli hyvä asia, oli kiva saada leipää ja hyvä, jos tehtaat taas käynnistyisivät. Porvaritkin olivat taipuvaisia ajattelemaan, että maata pitää myöhemmin jakaa torppareillekin.

Sota syttyi, koska niin moni johtajista halusi sitä sodan itsensä vuoksi. Punapäälliköt halusivat tehdä vallankumouksen niin kuin bolsevikit Pietarissa, vaikka he olivat saaneet kaikki vaatimuksensa läpi jo marraskuun suurlakossa 1917. Valkoisella puolella jääkärit ja tsaarin upseerit ajattelivat uraansa.

Kyllä monet rivimiehistäkin hyppäsivät vapaaehtoisesti liekkeihin, mutta johtajissa rauhantahto oli äärimmäisen vähäistä. Niin se on aina. Sotilaiden homma on sotiminen, ja sotia syttyy harvoin. Moni ei pääse sotimaan kertaakaan uransa aikana.

Mitä Mannerheim ja 500 muuta suomalaista tsaarin upseeria olisivat tehneet, jos punakaartit ja suojeluskunnat olisivat riisuutuneet aseista tammikuussa 1918? Ei heillä olisi ollut mitään hommaa. Sotilaiden homma on sotiminen.”

Nälkä oli pahin sotarikos.

”Ihmisten tappaminen nälkään leireillä oli vuoden 1918 pahin sotarikos. Siellä kuoli 13 500 ihmistä, paljon enemmän kuin teloituksissa. Kyse ei ollut yhdestä kostonkiihkoisesta hetkestä, vaan tappaminen jatkui monta kuukautta. Siitä olivat vastuussa kaikki tasot poliitikoista virkamiehiin ja sotilaisiin.

Nälkään tappaminen oli paitsi kostonhimoa myös kaikkein julminta virkamiehen välinpitämättömyyttä. Ruokapakettien toimittaminen vangeille kiellettiin monen kuukauden ajan käsittämättömillä perusteilla.

Vangeille ei järjestetty edes puhdasta vettä, vaikka joka leirin lähistöllä oli kaivoja, järviä ja jokia. Vartijat olisivat voineet panna luottovangit kiikuttamaan leiriin korennolla niin paljon vettä kuin tarvittiin.

Silkkaa rääkkäämistä se oli.”

Höyryt pitää päästellä.

”Mahdollisuus päästellä höyryjä keskusteluissa on ainoa hyvä asia, mitä internet on tuonut tullessaan.

Jos pojankoltiaisilla olisi ollut vuonna 1918 sama mahdollisuus, he eivät olisi lähteneet lumiseen metsään ampumaan lähimmäisiään.

Muuta hyvää internetissä ei sitten olekaan. Se vie ihmiseltä hirveästi työ- ja vapaa-aikaa, jonka voisi kanavoida johonkin hyödylliseen.”

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 4/2018.

 

Teemu Keskisarja

46-vuotias historioitsija asuu Helsingissä ja valmistelee syksyllä ilmestyvää kirjaansa Aleksis Kivestä. Hänen mottonsa on: ”Muuten olen sitä mieltä, että internet on tuhottava.”

Psykologi ja HUSin linjajohtaja Jan-Henry Stenberg on ollut mukana kehittämässä mustasukkaisuuden omahoito-ohjelmaa. Hän harrastaa veneilyä, body pumpia ja maailman menon ihmettelyä.
Psykologi ja HUSin linjajohtaja Jan-Henry Stenberg on ollut mukana kehittämässä mustasukkaisuuden omahoito-ohjelmaa. Hän harrastaa veneilyä, body pumpia ja maailman menon ihmettelyä.

Parisuhteessa mustasukkaisuuteen pitää hakea apua, jos aiheesta ei voida keskustella, sanoo psykologi Jan-Henry Stenberg.

Mustasukkaisuus voi pilata suhteen.

”Mustasukkaisuus voi olla hyödyllinen tunne, haitallinen tunne ja kaikkea siltä väliltä. Se voi auttaa jäsentämään omia tunteita ja keskustelemaan parisuhteen tilasta. Se voi antaa tietoa siitä, onko kaikki hyvin.

Eri asia on, mitä tiedolla tekee. Kiirehtiikö tutkimaan toisen puhelinta ja taskuja? Aiheeton mustasukkaisuus voi pilata koko suhteen.

Eri kulttuureissa mustasukkaisuus on erilaisessa asemassa. Pohjoismaissa mustasukkaisuutta ei yleisesti pidetä erityisen suotavana, mutta esimerkiksi Etelä-Amerikassa sitä ei juuri kyseenalaisteta. Joissakin maissa sitä pidetään jopa hieman romanttisena.

Evoluutiossa mustasukkaisuudella on järkevä paikka. Se on auttanut ihmistä säilymään ja suojellut reviiriä.”

Tunteet eivät ole vaarallisia.

”Kaikki tunteet ovat ok, niin kauan kuin niistä voidaan keskustella, niitä voidaan käsitellä eivätkä ne johda haitalliseen toimintaan. Suomessa on kuitenkin kohtuullisen paljon parisuhdeväkivaltaa, ja iso osa siitä johtuu mustasukkaisuudesta. Mustasukkaisuus on toisiksi yleisin henkirikoksen syy.

Äärimmäinen, patologinen mustasukkaisuus on harhaluuloisuutta. Se hallitsee ihmisen ajatuksia, vaikka siihen ei ole syytä. Ihminen voi olla niin mustasukkaisuuden riivaama, että tutkii koko ajan kumppaninsa tavaroita. Kun hän ei löydä mitään, hän tekee päätelmän, että kylläpä puoliso on taitava pettämään, ei taida olla eka kerta.”

Mieti, mitä taustalla on.

”Ihmiset käyttäytyvät mustasukkaisina eri tavoilla. Jos lapsuuden kiintymyssuhde on ollut välttelevä, kumppanistaan epävarma ja mustasukkainen ihminen vetäytyy. Jos taas kiintymyssuhde on takertuva, mustasukkainen käyttäytyminenkin on takertumista.

Luottamuksen ensimmäinen askel on ymmärtää, että mustasukkaisuudessa on kyse muustakin kuin parisuhteesta. Sen taustalla voi olla itsetunto-ongelmia, menettämisen pelkoa ja kykenemättömyyttä sietää epävarmuutta.

Mitä terveempää mustasukkaisuus on, sitä useammin sen taustalla on tunnistettua pelkoa parisuhteen menettämisestä. Se pystytään pukemaan sanoiksi ja siitä voidaan keskustella.”

Siitä voi oppia eroon.

”Mustasukkaisuus on nimenomaan tunne. Tunnetta ei voi muuttaa helposti, mutta sen taustalla olevia ajatuksia voi.

Jos mustasukkaisella ihmisellä on huono itsetunto, hän ajattelee helposti, että kumppani on kiinnostunut jostakin toisesta, koska tämä on vaikka lihaksikkaampi. Vainoharhaisen ajatuskulku taas on usein se, että kumppani on kiinnostunut toisesta, mutta on niin ovela, ettei aio myöntää sitä.

Apua kannattaa hakea silloin, kun mustasukkaisuus myrkyttää parisuhdetta, siitä ei voida keskustella ja se on toisen osapuolen mielestä aiheetonta.

Netistä löytyvä HUSin ja Väestöliiton mustasukkaisuuden omahoito-ohjelma auttaa tunnistamaan mustasukkaisuutta ja sen takana olevia mekanismeja ja työskentelemään niiden kanssa.

Kaikki mustasukkaisuus ei tarvitse psykoterapiaa tai pariterapiaa. Lievimmillään keskustelu parisuhteessa auttaa.”

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 18/2018.

Myös hieman toista näkökulmaa...

Psykologi: ”Mustasukkaisuus voi olla sekä hyödyllinen että haitallinen tunne”

Kysymys voi olla myös siitä että parisuhteet eivät saa riittävän hyviä olosuhteita voidakseen hyvin. Aika monesta harmaan alueen jutusta on tullut muka "normaalia", joista ei ole lupa olla eri mieltä leimautumatta hysteeriseksi. On muka pakko hyväksyä tosi paljon. Ihminen joutuu pitämään omana vikanaan jos pahoittaa mielensä kumppani nukkumisesta toisen vieressä, kumppanin uskoutumisesta jatkuvasti toiselle, "vain ystävän" kanssa saunomisesta ja matkailusta, lapsista toisen kanssa, firman...
Lue kommentti
Iida Mäkikallio, 25, työskentelee tunnetaito- ja vuorovaikutus­valmentajana. Hän opiskelee psykologiaa ja kouluttaa Filosofian Akatemia -yrityksessä. Iida ohjaa flow-joogaa ja harrastaa tanssia ja luonnonvesissä uimista.
Iida Mäkikallio, 25, työskentelee tunnetaito- ja vuorovaikutus­valmentajana. Hän opiskelee psykologiaa ja kouluttaa Filosofian Akatemia -yrityksessä. Iida ohjaa flow-joogaa ja harrastaa tanssia ja luonnonvesissä uimista.

Osaatko lohduttaa oikein? Ystävää tarvitaan kanssakulkijaksi, ei ongelman ratkaisijaksi.

Siedä epämukavuutta.

Toista lohduttaessa joutuu haavoittuvaan asemaan. Lohduttajan on etsittävä itsestään se paikka, jossa tuntee, miltä toisesta tuntuu. Jos omat hankalat tunteet ovat vaikeita kohdata, lohduttamisen voi kokea kiusallisena.

Parasta kuitenkin olisi, jos pystyisi vain sietämään toisen kipua.

Silloin lohduttaja voi haluta kääntää puheen iloisiin asioihin, ratkaista ongelman tai etsiä sille syyllisen. Parasta kuitenkin olisi, jos pystyisi vain sietämään toisen kipua. Riittää, että on paikalla ja ilmaisee toiselle, ettei hän ole yksin.

Pidä valokeila ystävässä.

Kun tarkoitamme lohduttaa, päädymme joskus kertomaan vielä kauheamman jutun tyyliin ”ei tuo vielä mitään, kun minulle kävi näin”. Jos puhut enemmän kuin lohdutusta kaipaava ystäväsi, tilanne on todennäköisesti mennyt vinksalleen. Valokeila on kääntynyt sinuun.

Joskus käy myös niin, ettei ystävän ongelma tunnu itsestä kovin vakavalta. Silloin lohduttaja saattaa pyrkiä luomaan perspektiiviä ja muistuttaa, että surevalla on kuitenkin terveytensä, työnsä tai parisuhteensa.

Ystävän kokemus voi olla erilainen kuin sinun kokemuksesi.

Niin ei kuitenkaan kannata tehdä, sillä silloin toisesta voi tuntua, ettei kukaan ymmärrä hänen kipuaan.

Avain empaattiseen kohtaamiseen on ymmärtää toista hänen kokemuksensa kautta. Se voi olla erilainen kuin sinun kokemuksesi.

Et ole vastuussa olon paranemisesta.

Moni kokee epäonnistuneensa, jos ei osaa antaa neuvoja, jotka helpottaisivat apua kaipaavan oloa. Kukaan ei kuitenkaan ole vastuussa siitä, että toiselle tulee parempi mieli.

Lohduttaja on erillinen ihminen.

Tärkeintä on kulkea toisen rinnalla, jotta tämä uskaltaa tuntea ja olla kokemustensa keskellä. Lohduttaja on tilanteessa erillinen ihminen.

Mahdollisesti voit auttaa käytännön ­asioissa, mutta vasta, kun toisen tunne on kokonaan kuultu – kenties vasta seuraavana päivänä. Silloin voit kysyä vaikka näin: ”Haluaisitko, että mietitään yhdessä eri vaihtoehtoja?”

Älä vähättele ystävän mokia.

Joskus ystävä kaipaa apua häpeässään. Jos ystävä kertoo häpeävänsä jotain, mitä hän on vaikkapa möläyttänyt työkaverilleen, mitä teet? Väitätkö, että eihän tuo niin paha ollut? Sanotko niin, vaikka ystävä olisikin sanonut jotain todella satuttavaa?

Kaikki voivat epäonnistua ja tehdä tyhmiä asioita.

Vähättelyn sijaan olisi parempi todeta, että hitsi vieköön, nyt tuntuu varmasti pahalta, koska tuo ei kyllä mennyt nappiin.

Kaikki voivat epäonnistua ja tehdä tyhmiä asioita. Jos lohdutat vähättelemällä mokaa, ystäväsi saattaa esimerkiksi jättää pyytämättä anteeksi, vaikka olisi syytä.

Aina ei pidä halata.

Moni lohduttaja miettii, pitäisikö halata.

Jotkut eivät halua fyysistä kontaktia tunnekokemuksen keskellä. Toiset taas ehdottomasti tarvitsevat kosketusta ja paijaamista.

Yrityksen ja erehdyksen kautta voi oppia aistimaan, milloin on kosketuksen aika. Aina voi myös kysyä, saako halata.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 16/18.