Leena Tanskanen on 37-vuotias toimittaja, joka asuu Oulussa avopuolisonsa ja 5-vuotiaan tyttärensä kanssa. Leena erosi pitkästä liitosta viime talvena. Hän harrastaa lapsen potkulaudan vieressä juoksemista ja hänellä on tavoite: vähemmän varovaro- ja äläälä-huutoja.
Leena Tanskanen on 37-vuotias toimittaja, joka asuu Oulussa avopuolisonsa ja 5-vuotiaan tyttärensä kanssa. Leena erosi pitkästä liitosta viime talvena. Hän harrastaa lapsen potkulaudan vieressä juoksemista ja hänellä on tavoite: vähemmän varovaro- ja äläälä-huutoja.

SUORAT SANAT. On ihan ok etsiä onnea, avata ovia – tai olla yksin, jos suhde ottaa enemmän kuin antaa. Myös silloin, jos liitossa on lapsia, kirjoittaa Leena Tanskanen.

Oletko ajatellut lastasi? Tuohon kysymykseen sain vastata taajaan viime talvena, kun olin kertonut julkisesti avioeropäätöksestäni. Joka kerta totesin: Luuletteko, että en olisi asiaa miettinyt? Luuletteko, ettei tyttäreni onni olisi minulle tärkeintä? Kyllä. Olen ajatellut.

Olin miettinyt lapsen onnea paljon jo ennen eropäätöstä. Takaisiko tasapainon sellainen perhe-elämä, jossa on isä ja äiti, omakotitalo ja maalaustalkoot, kaksi autoa ja Kanarian-matkat – mutta kääntöpuolena puhumattomuutta, välttelyä, etäisyyttä, riitoja, terapiaa, ylitöitä, alisuoriutumista ja teatraalisia halauksia (näkikö lapsi, näkihän?)? Ei. Onko tämä se malli parisuhteesta, jonka haluan tyttärelleni antaa? Ei.

Perushyvä suhde voi riittää, mutta sen ei tarvitse.

Ei ole vääriä päätöksiä

Perushyvä suhde voi riittää, mutta sen ei tarvitse. On ihan ok etsiä onnea, avata ovia – tai olla yksin, jos suhde ottaa enemmän kuin antaa. Ei ole vääriä päätöksiä. On sinun elämäsi ja valitsemasi polku. Syyllisyyttä ei kannata kantaa. Meillä on siihen liian vähän aikaa.

Eronnut nainen on hyvä äiti

Huono äiti -tunteessa vellominen käy sydämen päälle ja vie yöunet. Ne ekat synttärit eron jälkeen, entisten sukulaisten säälinsekaiset katseet. Miten tässä nyt näin kävi? Huonouden tunteen voi jättää myös ensimmäinen eron jälkeinen neuvolakäynti, kun terveydenhoitaja (lapsen kuullen) toteaa: Mutta lapsihan vaikuttaa tasapainoiselta. Niin, kyllä. Uskon, että kun äiti on onnellinen, lapsikin on.

Eron jälkeen parisuhteesta on tullut toimiva ihmissuhde, itse asiassa parempi kuin avioliiton aikana. Kummallakaan ei ole tarvetta muuttaa toista, sopeutua, alistua tai paeta kohti omaa tilaa.

Ero voi tehdä myös hyvää. Lapsi hymyilee enemmän kuin ennen ja sanoo: ”Äiti rakastan sinua.” Minä taas kerron lapselle, kuinka hänellä on elämässään nyt paljon enemmän rakkaita aikuisia kuin ennen. Että hän on onnekas.

Huonosta parisuhteesta voi tulla hyvä ihmissuhde

Moni kärvistelee valjussa parisuhteessa ja yrittää parhaansa. Niin mekin teimme. Kaikki kivet kääntyivät terapiassa ja terapian ulkopuolella, mutta parisuhde ei koskaan muuttunut parisuhteeksi. Ei sellaiseksi kiintymyksen, kunnioituksen ja intohimon parityöskentelyksi, jota kumpikin toivoimme.

Eron jälkeen parisuhteesta on tullut toimiva ihmissuhde, itse asiassa parempi kuin avioliiton aikana. Kummallakaan ei ole tarvetta muuttaa toista, sopeutua, alistua tai paeta kohti omaa tilaa.

Nostalgia on sallittua

Etenkin pitkän parisuhteen päättyessä joudut rakentamaan itseäsi uudelleen. Kuka minä olen? Niin kauan olen elänyt toisen rinnalla, kanssa, kautta. Ei ole viisasta yrittää nollata mennyttä – historia on tehnyt sinusta sen, mikä olet.

Kaihon salliminen helpottaa eteenpäin menemistä. Älä kiellä itseltäsi outojakaan tunteita.

Liian vähän erojen jälkeen puhutaan kaihosta. En minä suhdetta kaipaa, mutta välillä ääntä, joka takkatulesta tuli sunnuntai­aamuna. Omenapuuta pihalla. Ympäristöä ja ihmisiä, joiden keskellä elin 17 vuotta. Kaihon salliminen helpottaa eteenpäin menemistä. Älä kiellä itseltäsi outojakaan tunteita.

Saat rakastua heti!

Se selittämätön tunne. Tässä se on. Ihminen, jonka olet juuri tavannut, mutta jonka tunnet heti läpikotaisin. Se oikea. Vaikka et häntä kohtaisikaan tai edes etsisi, on ok rakastua. Tiedät itse, missä vaiheessa tunteesi ovat.

Tuomitsijoita riittää aina. Myös niitä, jotka sanovat, että pitää toipua rauhassa. Toipua? Mistä – menneisyydestäkö? Erosta? Ei historia häviä eikä siitä tarvitse toipua. Me olemme yhä tässä kaikki. Nyt vain hitusen vahvempina ja avarampina kuin ennen.

Eronnut ja onnellinen

Leena Tanskanen, 37, erosi pitkästä avioliitosta: ”Pelkästään lapsen vuoksi ei pidä jäädä valjuun suhteeseen”

Onkohan niin, että nämä kovaäänisimmät jeesustelijat täällä ovat niitä, joiden sisällä on eniten vihaa, kateutta ja katkeruutta puolisoaan kohtaan? Niitä, joiden vuoksi niitä eroja syntyy, koska toisen ihmisen vapaus ja omanarvontunto on tallattu ja poljettu henkisen kaltoinkohtelun keinoin jo ajat sitten? Niitä, jotka tarvitsevat ympärilleen ihailijoita, loputonta omien tekojen esilletuontia koska muuten he eivät ole mitään. On helppoa vedota lapsiin, lapset ovat toimineet lyömä-aseena kautta...
Lue kommentti
Psykologi ja psykoanalyytikko Anna Collander asuu Helsingissä. Anna raivaa yksinololle aikaa aina, kun pystyy.
Psykologi ja psykoanalyytikko Anna Collander asuu Helsingissä. Anna raivaa yksinololle aikaa aina, kun pystyy.

”Jokaisen kannattaa olla välillä hetki sohvalla ja päättää, että nyt kukaan ei saa minua kiinni. Olen vain itseäni varten”, sanoo psykologi Anna Collander.

Yksin kuulee, mitä tuntee.

Kun on yksin, on helpompi saada yhteys itseensä: siihen, mitä haluaa ja mitä ei halua. Yksinoloa tarvitaan myös palautumiseen ja rauhoittumiseen. Joillekin se on perustarve kuten uni ja ruoka.

Jokaisen olisi hyvä osata tehdä yksin kolme asiaa: nukkua, itkeä ja nauttia. Nukkuminen edustaa sitä, että itsensä kanssa on rento ja turvallinen olo, itkeminen taas sitä, että pystyy kannattelemaan omia tunteitaan. Kun on riittävän turvallinen olo ja saa kiinni tunteistaan, on vapaampi nauttimaan elämästä.

Tunteet ovat polttoaineemme ja kompassimme elämässä. Jos ei tiedä, mitä tuntee, elämän mielekkyys häviää. Jos ei tunnista tunteitaan, ei tiedä, mihin suunnata.

Yksinolo ei tunnu aina hyvältä.

Odotamme, että yksinolon pitäisi tuntua aina hyvältä. Jos se ei tunnukaan, ajatellaan, että siinä on jotain väärää. Hyvä yhteys tunteisiin ei ole sama kuin se, että tuntuu hyvältä koko ajan. Ei läheisen ystävänkään seurassa ole hyvä olla vain silloin, kun hänellä on hauskaa kerrottavaa.

”Se, että on tietoinen tunteiden koko kirjosta, on parempi kuin se, että tuntisi aina hyviä asioita.”

On tärkeää ottaa vastaan kaikenlaiset tunteet. Se, että on tietoinen tunteiden koko kirjosta, on parempi kuin se, että tuntisi aina hyviä asioita. Kun harjoittelee yksinoloa, harjoittelee myös hankalien tunteiden kohtaamista. Se on arvokasta.

Yksinolo ei ole itsekästä.

Meillä on yksi ystävä aina mukana. Itsemme. Sitäkin suhdetta kannattaa vaalia, jotta se syventyisi.

Kun huolehtii itsestään, pystyy antamaan enemmän myös muille. Kun on elävä ja rikas suhde itsensä kanssa, pystyy rakentamaan samanlaisia suhteita maailmaan.

Kyky olla yksin ja kyky olla yhdessä ovat yhtä tärkeitä ja vaikeita. On helpompi olla suhteessa, jos osaa olla myös yksin. Jos ei osaa, on hankalasti riippuvainen toisesta. On vaikea pitää kiinni omista rajoistaan.

Yksinolo vaatii opettelua.

Yksinolo on myös tottumiskysymys. Olemme tottuneet siihen, että sosiaalisessa mediassa on viihdykettä ja seuraa koko ajan käden ulottuvilla.

Jos ei ole moneen päivään lainkaan yksin ja ilman kännykkää, kannattaa pysähtyä miettimään, onko yksinolossa jotain, mikä pelottaa.

”Kun huolehtii itsestään, pystyy antamaan enemmän myös muille.”

Monen työssä odotetaan, että ollaan käytettävissä melkein milloin vain. Siksi omaa aikaa on tärkeää oppia arvostamaan ja rajaamaan. Jokaisen kannattaa olla välillä hetki sohvalla ja päättää, että nyt kukaan ei saa minua kiinni. Olen vain itseäni varten.

Jo kymmenen minuuttia aktiivista läsnäoloa voi tehdä ihmeitä.

Älä suorita omaa aikaa.

Kun on yksin, ei tarvitse ajatella, että vedänpä tässä vatsatreenin, kun on aikaa.

Nykyään suositaan erilaisia läsnäolon ja rauhoittumisen tekniikoita, esimerkiksi mindfulnessia, joogaa ja retriittejä. Ne voivat olla hyvä apu yksinolon ilon löytämiseen. Hiljainen hetki kotisohvalla on kuitenkin yhtä arvokas.

Välillä yksinolo voi olla intensiivistä omien tunteiden tutkimista. Välillä väsynyt tyhjyyteen tuijottaminenkin on tärkeää.

Pienet hetket ovat kullanarvoisia: yksin kotona oleilu, luonnossa kävely, bussimatka musiikkia kuunnellen. Pienten lasten vanhempien pitäisi päästä yksin vähintään vessaan.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 8/2018.

Maija Mattilasta tuli sittenkin malli, vaikka kaikkien mielestä se ei ollut hänelle sopiva unelma.
Maija Mattilasta tuli sittenkin malli, vaikka kaikkien mielestä se ei ollut hänelle sopiva unelma.

Kaikki eivät tiedä, että vamma ei estä kaverina olemista, unelmien toteuttamista ja omassa kämpässä asumista, sanoo Maija Mattila.

Muista oma unelmasi.

Näin malleja kymmenenvuotiaana, kun katsoin Huippumalli haussa -ohjelmaa. Se näytti niin hienolta, että aloin harjoitella mallikävelyä. Kävelin olohuoneessa ja poseerasin peilin edessä omassa huoneessa ja eteisessä monta vuotta.

Äiti luuli, että se oli leikkimistä. Sitten koulussa piti valita, mitä haluaisi seuraavaksi tehdä. Sanoin, että haluan mennä mallin hommiin.

”Kaikilla ihmisillä pitäisi olla unelmia. Ei ole väliä, onko jokin vamma vai ei.”

Vähän tuli muilta semmoista, että olisiko keittiötyö hyvä tai lastenhoito. Mutta mallin homma on minun juttuni.

Kaikilla ihmisillä pitäisi olla omia unelmia. Ei ole väliä, onko jokin vamma vai ei. Pitää vain harjoitella ja muistaa unelma eikä saa luovuttaa. Olen päässyt malliksi, ja haluaisin kävelemään catwalkille Amerikkaan.

Kannattaa nähdä, että on kaunis.

Se, että olen ruskeaihoinen, tekee minusta kauniin. Ja silmät ja kasvot ja kaikki.

Kaikki ihmiset ovat kauniita. Se kannattaisi itse nähdä. Iloinen ihminen on kauniimpi kuin vihainen. Minua suututtaa, jos joku sanoo käskevällä äänellä. Sanon silloin, että älä viitti!

Muiden ei tarvitse laihduttaa, he ovat silti kauniita. Vain jos haluaa olla malli, pitää laihduttaa niin, että löytyy hyviä vaatteita. En enää syö herkkuja, tai vain silloin tällöin. Tykkään pukea kauniita vaatteita ja näyttää, että olen kaunis. Kameran edessä on kivaa.

Kaverit tekevät onnelliseksi.

Olen toivonut lisää kavereita. Kaverit tekevät onnelliseksi.

”Minun on ollut aika vaikea löytää kavereita. Se liittyy Downin syndroomaan.”

Minun on ollut aika vaikea löytää kavereita. Se liittyy Downin syndroomaan. Olen ihan tosissani yrittänyt, mutta ei ole pyydetty vaikka Facebook-kaveriksi. Kaikki eivät tiedä, että kaverin vamma ei haittaa.

Kaveripiirissä on joskus sanottu ikävästi, että minä en saa kavereita ja joku toinen saa. Tulee paha mieli, jos joku sanoo niin.

Aada ja Pauliina ovat kivoja. Me pystymme juttelemaan asioista, ja meidän jutut ovat hyviä. Me haluamme perustaa yhdessä bändin, sille tulee englanninkielinen nimi. Minä ja Aada laulamme, ja Pauliina säestää.

Rakasta, älä riitele.

Minulla on poikaystävä Ville. Ville on riparikaveri, mutta ei silloin vielä ollut poikaystävä. Ville on hyvä ja ihana, rakastan paljon.

Me käydään leffassa ja Emma-gaalassa, konserteissa. Olen laittanut Villelle illalla viestejä, että hyvää yötä kulta. Tämmöisiä juttuja.

Meille ei tule Villen kanssa riitoja. Jos tulee, me osataan selvittää ne asiat ja tulla toimeen. Ei kannata riidellä, koska on parempi rakastaa.

Yksin ei ole hyvä olla.

Aion joskus perustaa perheen poikaystävän kanssa ja asua yhdessä. Omassa kämpässä teen ruokaa, rentoudun ja katson leffaa. Sisustan afrikkalaisella tyylillä. Isä asuu Afrikassa.

”Ihmisellä on tarkoitus olla kavereita. Kenenkään ihmisen ei ole hyvä olla yksin.”

Asuin vähän aikaa pois äidin luota. Oli tyhmää asua yksin. Haluan asua muiden kanssa. Ihmisellä on tarkoitus olla kavereita. Kenenkään ihmisen ei ole hyvä olla yksin.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 7/2018.

Maija Mattila

20-vuotias opiskelija ja malli asuu äidin ja Bella-koiran kanssa Helsingissä. Hän on ollut mallina esimerkiksi Me Naiset -lehden ja Kalevala Korun kampanjoissa ja saanut kansainvälistä huomiota BBC:n haastattelussa. Maija kuuntelee joululauluja läpi vuoden ja laulaa mukana.