Anette Palssa, 39, on laillistettu ravitsemusterapeutti, joka miettii hyvinvointia kokonaisuutena ja helpottaa siksi arkea einespinaattiletuilla.
Anette Palssa, 39, on laillistettu ravitsemusterapeutti, joka miettii hyvinvointia kokonaisuutena ja helpottaa siksi arkea einespinaattiletuilla.

Lopeta laihdutuskuuri, ellet aio jatkaa sitä loppuelämääsi, kehottaa ravitsemusterapeutti Anette Palssa.

ATERIA KERTOO SINUSTA.

Syöminen kertoo arvoistamme enemmän kuin koskaan. Ihminen on sitä mitä hän syö. Joku ei syö uhanalaista tonnikalaa, joku haluaa aina luomua, joku taas ei tahdo maksaa luomusta, mutta ostaa 50 000 euron auton.

Ruokahifistelijöiden lisäksi on ruokahyviksiä. Kaverit eivät laita viherpirtelöiden kuvia Facebookiin siksi, että pirtelöt olisivat niin valtavan hyviä, vaan koska haluavat kertoa itsestään jotakin hyvää.

Työpaikkaravintoloissa syödään tutkitusti paljon terveellisemmin kuin kotona. Tarjolla on terveellistä ruokaa, mutta sekin vaikuttaa, että työkaverit näkevät. Tulee valittua kasvispihvit, vaikka tekisi mieli oskarinleikettä.

SYÖ HYVÄ IHMINEN EINEKSIÄ!

Kun joku sanoo, että heidän perheessään ei syödä eineksiä, tekisi mieli kysyä, miksi. Syökää ihmeessä, meillä ainakin syödään! Terveyden ja hyvinvoinnin kannalta einesten syöminen silloin tällöin on herttaisen yhdentekevää.

Kokonaisuuden kannalta einekset sen sijaan voivat olla hyvin suositeltavia. Ne helpottavat arkea ja edistävät siinä samalla monen äidin mielenterveyttä. Einesten lisäksi myös mikroaaltouuni on suotta huonon syömisen symboli.

Kun kaataa hunajamarinoidut broilerisuikaleet paistinpannulle ja purkista kastiketta päälle, ei tee kotiruokaa yhtään enempää kuin jos lämmittäisi mikrossa einesmakaronilaatikkoa, päinvastoin – valitsisin sen makaronilaatikon ja mikron. Ja joka tapauksessa kasviksia mukaan.

LAIHDUTTAMINEN LIHOTTAA.

Laihdutuskuurit johtavat lihomiseen. Joka laihdutuskuurin jälkeen valtaosa ihmisistä painaa vähän enemmän kuin ennen laihduttamista ja lähtöpainossa pysyminen on entistä vaikeampaa.

Kaalisoppadieetit, ravintopussiateriat ja muut laihdutuskuurit eivät ole hyvä lähtölaukaus kevyempään elämään. Ne lamaannuttavat aineenvaihdunnan niin, että ihminen lihoo entistä herkemmin.

Jos laihduttaessa tuntuu, että et pysty jatkamaan samoin loppuelämääsi, laihdutuskuuri kannattaa lopettaa ja strategia miettiä uusiksi.

VAARA VAANII VYÖTÄRÖLLÄ.

Kiloista pitäisi puhua vähemmän ja senteistä enemmän. Päärynävartaloisilla on onnea: takapuoliläski on pysyvää, mutta lähinnä esteettinen haitta.

Vyötärölihavuus on terveydelle vaarallista, koska se häiritsee sisäelinten toimintaa. Vyötärölihavuuden löysemmät rajat ovat naisilla 90 senttiä ja miehillä 100 senttiä, tiukemmat rajat 80 ja 92 senttiä.

Itse olen ikuinen painoni ja senttieni vartioija. Pidän salaatti- tai keittopäiviä, koska en ole valmis kiristämään syömistäni jatkuvasti ja tarkkailemaan jokaista suupalaa. Painonhallinta on eri asia kuin laihduttaminen.

HYLJEKIN ON RANTAKUNNOSSA.

Muutokset onnistuvat paremmin, kun pitää itsestään. Itseinho ei painonhallinnassa auta. Ruma valokuva itsestä jääkaapin ovessa ei siis toimi, joten laita siihen ennemmin kuva, joka tuo hyvää mieltä.

Ylipaino vaikuttaa moneen asiaan, kuten sosiaalisiin suhteisiin, arvostukseen ja jopa palkkaan. Tämä johtuu kuitenkin osittain siitä, että ylipainoisella on huono itsetunto ja surkea olo, ja se näkyy.

Ulkonäön tai muiden mielipiteiden ei pitäisi antaa rajoittaa elämää. Hyljekin on rantakunnossa. Elämänmuutosta odotellessa kannattaa nauttia elämästä.

 

Onko omissa ruokatavoissasi jokin pielessä, Anette?

”Olen kohtuullinen melkein kaikessa: syön terveellisesti mutta en nipota, herkuttelen mutta en ahmi. Ruuan hankkimisen määrä vain on välillä kohtuuton, jääkaappeihin hukkuu ja unohtuu tavaraa. Ruokaa menee ihan liikaa roskiin, se hävettää. Pyrin vähentämään hävikkiä.”

Vierailija

Olet sitä mitä syöt

Vietin kaksi kokonaista päivää ruokakaupassa ihmisille vinkkejä antaen, mutta siinä samalla sivusta seuraten, millä ostoskärryt täyttyvät. Valitettavan monella ne täyttyivät eineksistä ja muusta valmisruuasta. Kokonaisuutta ei yksi eines pilaa, mutta kun se kokonaisuus tuntuu olevan enemmän tai vähemmän einestä. Moni haluaisi syödä terveellisemmin, muttei tiedä mitä esimerkiksi kasviksista voi valmistaa. Eineksiä kyllä osataan ostaa ilman opettamista ja lisäkehotuksiakin. Tuija Kauppinen /...
Lue kommentti
Sovellusasiantuntija Tuula Pajamäki, 58, asuu Nakkilassa. Hänellä on kolme aikuista poikaa. Tuulan mielestä kauhujen joulu olisi aattoillan vietto hotellissa vieraiden ihmisten kanssa seuraleikkejä leikkien.
Sovellusasiantuntija Tuula Pajamäki, 58, asuu Nakkilassa. Hänellä on kolme aikuista poikaa. Tuulan mielestä kauhujen joulu olisi aattoillan vietto hotellissa vieraiden ihmisten kanssa seuraleikkejä leikkien.

Joulu yksin ei ole välttämättä yksinäinen. Se voi olla oma valinta.

Yksin voi olla ihanaa.

Olen aina rakastanut joulua. Tunne on säilynyt, vaikka eri elämänvaiheissa olen viettänyt hyvin erilaisia jouluja.

Erosin toisesta avioliitostani joitakin vuosia sitten. Sen jälkeen olen ymmärtänyt, kuinka upea yksin vietetty joulu voi olla.

Aattona käyn iltapäivällä hautausmaalla ja ateriaa valmistellessani kuuntelen taustalla aaton lastenohjelmia. Kuuseen ripustan jokaisen poikani oman enkelin. Kynttilöitä pitää olla ja hiljaisuutta, joulumusiikkikaan ei saa soida liian kovalla.

Joka joulu tirautan yhden itkun, se on melkein jo perinne. En itke yksinäisyyttäni, mutta muistelen lapsuuden jouluja ja edesmenneitä läheisiäni. Jouluitku on vapauttava, ei surullinen. Se tulee kaipuun, tuoksujen ja hyvän olotilan sekoituksesta.

Rohkeutta on tehdä omanlainen joulu.

Nautin, kun saan viettää jouluaattoillan yksin pipareiden, hyvän viinin ja juustojen kera. Vielä kymmenen vuotta sitten en ehkä olisi uskaltanut kertoa tätä ääneen. Nykyisin välitän paljon vähemmän siitä, mitä muut ajattelevat valinnoistani.

Traditiot ovat minulle tärkeitä, mutta uskallan päästää niistä irti, kun on sen aika.

Laskeudun jouluun pikkuhiljaa jo pyhäinpäivästä lähtien. Laittelen kotiin jouluvaloja ja koristeita. Teen perinteiset jouluruuat: tärkeimpiä ovat lanttulaatikko, kinkku ja satakuntalainen sallatti.

Sukujoulua ei pidä vääntää väkisin.

Ymmärrän, että yksinolo jouluna voi olla musertavaa, jos se on vastentahtoista. Minulle se on oma valintani. Läheiset ovat silti tärkeä osa jouluani.

Kun kolme poikaani muuttivat yksi kerrallaan pois kotoa, sanoin kaikille saman asian: viettäkää sellainen joulu kuin itse haluatte. Aattona ei ole pakko tulla käymään.

Tapaan kyllä kaikkia lapsiani ja heidän perheitään joulun aikaan. Yhden luona saatan käydä puurolla, toinen tulee kumppaneineen luokseni syömään joulupäivänä ja kolmas ehkä tapanina.

Miniäni ovat minulle rakkaita. Säästän heidät siltä, että pakottaisin koko suvun kolmeksi päiväksi samojen seinien sisään.

Joskus poikani ehdotti, että kokoontuisimme koko klaani yhteen vaikka aatonaattona. Tulimme yhdessä siihen tulokseen, että ajatus on kaunis, mutta toteutus turhan stressaava. Nykyinen järjestely sopii meille.

Miniäni ovat minulle rakkaita. Sen vuoksi säästän heidät siltä, että pakottaisin koko suvun kolmeksi päiväksi samojen seinien sisään.

Joulu saa muuttua.

Joulun viettäminen yksin ei ole ollut minulle erityinen tavoite tai valinta. Joulu on vain muotoutunut luonnostaan tällaiseksi vuosien saatossa.

Lapsuudenkodissani joulua valmisteltiin uutterasti joulurauhan julistukseen asti. Sen jälkeen aika tuntui pysähtyvän joulunpyhiksi.

Kun poikani olivat pieniä, vietimme perinteisiä lapsiperhejouluja. Silloin oli ihanaa katsella lasten intoa ja odotusta, mutta lasten kuuluu kasvaa ja alkaa elää omaa elämäänsä. Uusiin elämäntilanteisiin on helpompi sopeutua, kun ei haraa niitä vastaan.

Älä odota kiiltokuvaa.

Media muokkaa käsitystä täydellisestä joulusta. Minullakin on mielessä tavaratalon joulumainos monen kymmenen vuoden takaa. Siinä siistiksi suitut lapset ja koko suuri suku istuu pitkän pöydän ääressä. Kattaus on virheetön, samoin kaikkien ilmeet.

Muistan ennen ajatelleeni, että tuohon en koskaan yllä. Nyt ymmärrän, ettei tarvitsekaan.

Joulutonttu

Tuula Pajamäki, 58: ”Nautin, kun saan viettää joulua yksin”

Kun elin kahden poikani kanssa meillä oli ihania jouluja, perinteisiä.Sellaisia mitkä opin lapsena.Laitoin ja touhusin , niin kuin äiti oli opettanut.Jotain uutta tuli mukaan silloisesta kotimaastani. Äiti oli joskus mukana mutta hänkin haluasi useimmiten viettää joulunsa kotonaan. Joulu on aina ollut mun juttuni ja lapsuusjoulut saavat mut kaipaamaan sitä aikaa takaisin. Joskus kesälläkin on etsittävä lapsuusajan joulukoristeet esille.Äidinäidin ja äidin antamat. Vanhat joululiinat. Olin...
Lue kommentti
Kirjailija ja opettaja Tommi Kinnunen, 44, asuu Turussa perheensä kanssa. Hän opettaa suomen kieltä ja kirjallisuutta Luostarivuoren koulussa. Kinnusen molemmat romaanit Neljäntienristeys (2014) ja Lopotti (2016) nousivat Finlandia-ehdokkaiksi.
Kirjailija ja opettaja Tommi Kinnunen, 44, asuu Turussa perheensä kanssa. Hän opettaa suomen kieltä ja kirjallisuutta Luostarivuoren koulussa. Kinnusen molemmat romaanit Neljäntienristeys (2014) ja Lopotti (2016) nousivat Finlandia-ehdokkaiksi.

SUORAT SANAT. Teineillä on paha maine tuiskahtelevina, epäkohteliaina mörökölleinä. Oikeasti he ovat hienoja tyyppejä, sanoo kirjailija ja yläkoulun opettaja Tommi Kinnunen.

Teinien kanssa on kivaa.

Kun kerron työskenteleväni yläkoulun opettajana, ensireaktio on usein sama: ”Eikö se ole kauheaa?” Ei todellakaan ole, vaan äärimmäisen ihanaa.

Teinit ovat mahtavia tyyppejä. Pidän kasvattajan roolista, vaikka kasvattamisella on ikävä klangi: se liitetään helposti kurinpitoon. Tykkään olla aikuisena läsnä nuorten elämässä ja vastata heidän kysymyksiinsä. Millainen pitää olla, että on pidetty? Olenko ok, vaikka en tajua matematiikasta mitään? Olenko vain minä vai kaikki muutkin vähän eksyksissä?

Kun kerron työskenteleväni yläkoulun opettajana, ensireaktio on usein sama: ”Eikö se ole kauheaa?”

Teini elää herkkää aikaa lapsuuden ja aikuisuuden kynnyksellä. Siinä iässä harvinaisen moni asia askarruttaa: aikuistuminen, seksuaalisuus ja tulevaisuuden suunnittelu.

Teinit eivät ole mörököllejä.

Oman kokemukseni mukaan uuden sukupolven teinit ovat lahjakkaita keskustelijoita ja hyviä perustelemaan kantansa. Vaikka sukupuoliroolit istuvat sitkeässä, ne ovat vähitellen murtumassa. Tytön ei enää tarvitse olla hiljaa, vaan ilmaisunvapaus kuuluu kaikille.

Kysy, miten menee, ja pysähdy oikeasti kuuntelemaan vastausta.

Teinin avautuminen voi vaatia houkuttelua. Se ei tarkoita, etteikö nuori tahtoisi rupatella vanhempansa kanssa. Keskusteluyhteys vaatii yksinkertaisesti sopivien tilanteiden luomista yhdessäolon kautta. Tärkeintä ei ole paikka, vaan kiireetön tunnelma. Se voi löytyä päivällisellä, kirjastoreissulla tai metsäretkellä. Kysy, miten menee, ja pysähdy oikeasti kuuntelemaan vastausta.

Teinin ei tarvitse pärjätä.

Maailma aukeaa teinille helposti kaoottisena. Siksi nuorelle on tärkeää osoittaa, ettei hän ole yksin. Hukassa saa olla ja apua saa – ja pitääkin – pyytää.

Yksinäisyys on yleistä kaiken ikäisten suomalaisten keskuudessa, mutta usein tuntuu, että teinit jäävät erityisen yksin. Heidän itsenäisyydellään jopa ylpeillään: meidän lapsi on niin reipas ja pärjää itsekseen, se vietti koko kesän kotona yksin. Pärjäämisen korostaminen kulttuurissamme kannattaa kyseenalaistaa.

Teinien itsenäisyydellä ylpeillään: meidän lapsi on niin reipas ja pärjää itsekseen, se vietti koko kesän kotona yksin.

Teinin suru on totta.

Unohda päteminen, sillä teini ei kaipaa ylhäältä päin neuvomista. On tärkeää ymmärtää, että aikuiselle arkipäiväisen kuuloiset ongelmat ovat nuorelle isoja juttuja.

Kun ensimmäinen parisuhde loppuu, ”se kuuluu tuohon ikään” -lause ei lämmitä. En minäkään haluaisi eron hetkellä kuulla mummoltani, että avioero kuuluu tiettyyn ikään.

En minäkään haluaisi eron hetkellä kuulla mummoltani, että avioero kuuluu tiettyyn ikään.

Some tekee teinille hyvää.

Sosiaalinen media ei ole sen pahempi muoti-ilmiö kuin mikään muukaan. On totta, että teinien keskittymiskyky on välillä koetuksella, mutta heidän aktiiviseen somettamiseensa liittyy myös paljon hyvää. Somen kautta se välitunnilla yksin nurkassa kyhjöttävä tyyppikin voi löytää ryhmän, johon kuulua.

Kysyin taannoin seiskaluokkalaisilta, kuinka monella on netin kautta ystävä, jota ei ole koskaan tavannut. Kolme neljäsosaa viittasi. Joillekin nettiystävä oli se läheisin, jolle voi kertoa ihan kaiken. Se on lohdullista.

Somen kautta se välitunnilla yksin nurkassa kyhjöttävä tyyppikin voi löytää ryhmän, johon kuulua.

Teiniltä voi oppia paljon.

Arvomaailmaltaan nuoret ovat vanhempiaan liberaalimpia. Lisäksi teini-ikäiset ovat suoria ja mutkattomia, ja se on hienoa. Palaute tulee äkkiä – oli se myönteistä tai kielteistä. Teinit eivät pelaa pelejä tai pullota mielipahaansa, vaan purskauttavat tunteensa ulos. Aikuisilla olisi siitä oppimista.

Teinit eivät suhtaudu juuri mihinkään hohhoijaa-asenteella, sillä he eivät ole ehtineet kyynistyä. Maailma on heille uusi ja kiinnostava. Siitä voimme olla heille suorastaan kateellisia!

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Kirjailija ja yläkoulun opettaja Tommi Kinnunen ylistää teinejä: ”Oikeasti he ovat hyviä keskustelijoita ja mahtavia tyyppejä”

Ria Hafren kirjoitti: Minusta edellisenkin sukupolven teinit olivat fiksuja, kohteliata, iloisia ja mukavia. Kun tyttäreni oli teini-ikäinen meillä ramppasi paljon teinejä. Heidän kanssaan oli mielenkiintoista keskustella. Siitä on pyöreästi 25 vuotta... Hei Ria, hauska kuulla! Ja niin se aika kiitää...
Lue kommentti
Ria Hafren
Seuraa 
Liittynyt17.8.2015

Kirjailija ja yläkoulun opettaja Tommi Kinnunen ylistää teinejä: ”Oikeasti he ovat hyviä keskustelijoita ja mahtavia tyyppejä”

Minusta edellisenkin sukupolven teinit olivat fiksuja, kohteliata, iloisia ja mukavia. Kun tyttäreni oli teini-ikäinen meillä ramppasi paljon teinejä. Heidän kanssaan oli mielenkiintoista keskustella. Siitä on pyöreästi 25 vuotta...
Lue kommentti