Teemu Kide. 40-vuotias improvisoinnin opettaja keksi kelluntamusiikin väitöskirjassaan. Yksi oppilas hermostui häneen, koska hän hyväksyi kaiken.
Teemu Kide. 40-vuotias improvisoinnin opettaja keksi kelluntamusiikin väitöskirjassaan. Yksi oppilas hermostui häneen, koska hän hyväksyi kaiken.

Musiikilla leikkiminen on kaikkien oikeus, sanoo Teemu Kide.

LEIMOISTA PITÄISI LUOPUA.
Inhoan sitä, että ihmiseen lyödään leima jo lapsuudessa: sinä olet tai et ole musiikillisesti lahjakas. Mistä sen tietää? Leimojen vuoksi moni ajattelee, että musiikki ei ole häntä varten. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus soittaa, jos haluaa.
Musiikkiopistot ovat olleet mankeleita, joissa suoritetaan kurssitutkintoja. Nyt on onneksi alettu ajatella enemmän oppilasta. Koulumaisuus ei sovi kaikille.
Uuden lain mukaan opetuksen tulisi vaalia oppilaan musiikkisuhdetta niin, että oppilas soittaisi mielellään eikä harrastus jäisi heti lukio-iässä.

ÄLÄ OPETA.
Liian usein soittotunti menee niin, että opettaja jatkuvasti keskeyttää oppilaan ja sanoo, että soita tuo kohta paremmin. Keskipisteessä ovat opettajan tiedot ja taidot. Oppilas yrittää miellyttää opettajaa sen sijaan, että löytäisi oman ilmaisunsa.
Soittaminen on herkkä asia, varsinkin, kun soitetaan toisten korville. Opettajan pitää tiedostaa, miten hän puhuu ja on läsnä. Jo kehonkielellä voi auttaa oppilasta ulos kuorestaan.
Kelluntamusiikissa soitamme aluksi oppilaan kanssa yhdessä. Se on improvisaatiota, jossa ei ole selvää tyylisuuntaa. Siksi oppilaalle ei tule paineita soittaa tietyllä tavalla.
Improvisaatiossa olemme tasavertaisia: meillä on samanlaiset eväät kokea musiikkia. Minun tehtäväni ei ole opettaa vaan vahvistaa oppilaan itsetuntoa. Hän huomaa kyllä itsekin, jos jokin ei toimi. En keskeytä soittoa, vaan saatamme jatkaa kymmenenkin minuuttia. Pikkuhiljaa suodattimet karisevat.
Menetelmä on kapinaa pikayhteiskunnassa, jossa seulotaan lahjakkuuksia. Meillä ei ole kiire.

VANHA KOIRA VOI OPPIA.
Moni luulee, että ellei ole aloittanut soittamista lapsena, ei voi enää oppia. Se ei pidä paikkaansa. Jokainen, jolla on terveet kädet, voi alkaa soittaa.
Improvisaatio on hyvä tapa aloittaa, koska sitä kautta saa kokemuksen, että musiikki kantaa. Siksi kutsun menetelmää kelluntamusiikiksi.
Yleensä ajatellaan, että pitää ensin tietää, jotta voi tehdä. Kelluntamusiikissa ensin tulee kokemus ja vasta sitten tieto.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

VIRHEITÄ EI OLE.
Historian ja karun ilmaston vuoksi suomalaiset perinteisesti ajattelevat, että pitää olla varovainen. Parasta, kun ei ilmaise mitään, ettei mene väärin.Varsinkin ammattimuusikot ovat oppineet pelkäämään virheitä.
Mutta ei virheitä oikeastaan ole, on vain ilmiöitä, jotka hyväksytään. Kelluntamusiikissa voimme jäädä kuuntelemaan niitä. Jos jokin särähtää korvaan, teemme sen uudelleen. Ei pianossa ole delete-nappia. Se, mikä sinusta tulee, tulee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

SOITTAJA EI OLE PYHÄ.
Esiinnyin tänä keväänä hassu virkattu takki päällä. Samalla kun soitin, lapset saivat tulla ripustamaan minuun virkkuutöitään. Minuun sai koskea ja minulle sai puhua.
Meillä on tapana ajatella, että soittajalle täytyy antaa täysi rauha ja hiljaisuus. Mutta muusikko ei ole pyhä lehmä niin kuin ei instrumenttikaan.
Minulla on piano leikkimistä varten. Joskus halusin olla ammattimuusikko, nykyään olen mieluummin ammattileikkijä.

Mitä on kelluntamusiikki? Katso video tästä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla