”Haluaisin pitää ikääntyneestä äidistäni huolta, mutta esteenä on satojen kilometrien välimatka – tai oikeastaan se, että äitini kieltäytyy muuttamasta lähemmäksi perhettäni”, lukijamme kirjoittaa. Onko tyttären velvollisuus huolehtia vanhuksesta, jos tämä ei suostu muuttamaan?
Olen jatkuvasti huolissani kaukana asuvan äitini pärjäämisestä, mihin muutto olisi ratkaisu. Olen jopa tarjoutunut ottamaan hänet luokseni asumaan. Hän ei vain halua jättää kotiaan, vaikka omakotitalo on yksinasuvalle ikäihmiselle aivan liian iso ja raskastöinen. Mitä järkeä on sinnitellä kaukana yksin viimeiseen asti?
Omasta kodista luopuminen ja muutto vieraalle paikkakunnalle eivät tietenkään ole vanhukselle helppoja. Jääräpäisen kieltäytymisen takana on varmasti surua ja pelkoa, joita yritän ymmärtää. En voi päättää hänen asioistaan hänen puolestaan, mutta en jaksaisi myöskään aina olla se, joka joustaa. Olen väsynyt matkustamaan työviikon jälkeen hoitamaan äitini kauppa-, lääkäri- , pankki- , piha- ynnä muita asioita, joita toimittaisin ihan mielelläni, jos hän asuisi naapurissa.
Omatuntoni ei salli ramppaamisen lopettamista, koska en halua hylätä yksinäistä vanhusta.
Myös elämän rajallisuus surettaa. Ei meillä ole vuosikymmeniä tuhlattavaksi. Haluaisin viettää kallisarvoista aikaa hänen kanssaan ja auttaa arjessa siinä sivussa, mutta nyt kaikki tuntuu lähinnä raskaalta velvollisuudelta. Kiukkuisena olenkin sanonut, ettei hän voi olettaa minun jatkuvasti reissaavan luokseen, vaan hänen on sitten pärjättävä omin avuin.
Omatuntoni ei kuitenkaan salli ramppaamisen lopettamista, koska en halua hylätä yksinäistä vanhusta. Pattitilanne stressaa ja häiritsee omaa elämääni. Onko velvollisuuteni huolehtia äidistä näin kovin, jos hän ei suostu muuttamaan lähemmäksi?
Syyllisyydentuntoinen tytär
Mitä ajatuksia sinussa heräsi? Osallistu keskusteluun tai kerro oma tarinasi alla olevassa kommenttikentässä! Voit lähettää myös sähköpostia osoitteeseen: ihmisten.kesken@sanoma.com
Meillä molemmat vanhempani muuttivat lähemmäksi.
Heistä on mukavampi olla lähellä lapsenlapsia ja seurata heidän menojaan ja touhujaan.
Mikään ei velvoita työssä käyvään aikuista huolehtimaan kaukana asuvasta vanhemmastaan vaikka haluja olisi.
Myös oma jaksaminen pitää ottaa huomioon.
Iäkkään vanhemman tarpeet voi kartoittaa oman kotikunnan vanhustyöntekijöiden kautta ja ostaa palvelut.
Meillä kaikilla on oma elämä ja päätösvalta siitä.
Ellaeveliina,, eikö ole aika luonnollista että lapset muuttavat omilleen ja asuavat siellä missä on töitä. Vanhempien pitäis myös ymmärtää se että ei omat aikuiset lapset voi olla koko ajan auttamassa. Minusta tässä jutun aloittaja ei ole itsekäs vaan väsynyt joka haluaisi helpotusta tilanteeseen. Älä ala syyllistämään.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
