Yksinkin voi olla onnellinen, mutta opettelua se voi vaatia.
Yksinkin voi olla onnellinen, mutta opettelua se voi vaatia.

”Pelkkä ajatus treffeillä juoksemisesta uuvuttaa. En jaksa miettiä jatkuvasti, olisiko toisesta kumppaniksi tai kelpaanko itse”, lukijamme kirjoittaa. Kannattaako etsiminen siis vain lopettaa?

Olen päättänyt luopua parisuhteen etsimisestä. Puolison löytäminen tuntuu niin vaikealta, että helpointa on yksinkertaisesti lakata etsimästä ja opetella nauttimaan yksinolosta.

Olen opettelemalla opetellut tuota taitoa, sillä en halua tuhlata aikaani epätoivoiseen etsimiseen. Pelkkä ajatus treffeillä juoksemisesta uuvuttaa. En jaksa miettiä jatkuvasti, olisiko toisesta kumppaniksi tai kelpaanko itse. Nykyajan deittimarkkinat vaikuttavat peliltä, johon minulla ei ole mitään intoa ryhtyä.

Jos päättää elää yksin, on otettava vastuu omasta onnesta. Ei ole kenenkään toisen tehtävä tehdä elämästäni elämisen arvoista. En suostu ajattelemaan, että elämä ilman puolisoa olisi jotenkin vajaata.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Kun opin nauttimaan yksinolosta, parisuhde alkoi tuntua entistä työläämmältä projektilta.”

Viihdyn omassa seurassani ja hiljaisuudessa. Rakastan lukemista ja pitkiä metsäkävelyitä. En aidosti kaipaa rinnalleni puolisoa. Tähän pisteeseen pääseminen vaati työtä, mutta kun opin nauttimaan yksinolosta, parisuhde alkoi tuntua entistä työläämmältä projektilta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Parisuhteen sijaan panostan muihin ihmissuhteisiin ja harrastuksiin, joista saan iloa. Minulla on läheisiä ystäviä ja perhettä, jotka ovat arjessani päivittäin. En tunne itseäni yksinäiseksi ja koen, että elämässäni on rakkautta, vaikka siinä ei olekaan romanttista rakkautta, jota kulttuurissamme ylikorostetaan.

Myös ystäväni yrittää tuputtaa minulle parisuhdetta. Hänen mielestään vain suojelen itseäni mahdollisilta pettymyksiltä, kun en edes yritä. Pelkoni takia voin kuulemma jäädä paitsi suuresta onnesta. Asenne ärsyttää minua. Olen kyllästynyt vakuuttelemaan muille, että olen aidosti tyytyväinen elämääni.

Tyytyväinen yksineläjä

Mitä ajatuksia sinussa heräsi? Osallistu keskusteluun tai kerro oma tarinasi alla olevassa kommenttikentässä! Voit lähettää myös sähköpostia osoitteeseen: ihmisten.kesken@sanoma.com

Introvertti

Soolotalouksia taitaa olla kohta enemmistö, joten yksinasuvien arkea pitäisi vahvistaa, myös ihan valtiotasolla. Lisääntyminen nykymaailmassa, ei ole enää mikään itsestään selvyys, vaan voi olla viisas ja harkittu päätös, luopua suvunjatkamisesta. 

Yksinasuminen on teraupeuttista, jos on kokenut lähisuhdeväkivaltaa. Se on viisas valinta, kun kokee, että on parempi vointi, kun saa keskittyä itselle tärkeisiin asioihin ja säädellä sosiaalisuuden määrää, sopivina annoksina.

Samaa mieltä

Olen itse onnellisesti naimisissa, mutta arvioiduin myöhään. Muistan poikamiestyttöajoiltani todella ikävinä ystävien ja tuttavien utelut ja erityisesti naittamisyritykset. Se oli todella vastenmielistä. Erityisen innokkaita olivat naiset, jotka itse olivat tyytymättömiä parisuhteeseensa. Jokaisella on oikeus elää valitsemaansa elämää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla