Kolmas lapsi ei mene siinä kuin kaksi, vaikka niin sanotaan. Mutta kyllä meillä olisi ollut tylsää ilman perheemme iltatähteä!

Meidän lapsillamme on iso ikäero. Kuopus aloitti juuri koulun. Nautin hänen vauva-ajastaan ja siitä, että sain olla kotona, kun isommat lapset olivat pikkukoululaisia.

Me vanhemmat olemme joutuneet jakamaan huomiotamme pienen lapsen ja isompien kesken ja ehkä laiskistuneet vuosien varrella. Kuopuksen kanssa en enää jaksa intoilla kaikesta samalla tavalla kuin aiemmin.

Silti uskon, että sisarukset ovat rikastuttaneet toistensa elämää valtavasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yksinäni en jaksa lähteä viemään kuopusta lasten tapahtumiin, mutta pyydän hänelle jonkun kaverin mukaan. Lapset viihtyvät yhdessä, ja oma lapsi pääsee vuorostaan joskus kaveriperheen mukaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Isot sisarukset ovat jaksaneet pelata ja touhuta kuopuksen kanssa yllättävän pitkään. Nyt murrosikä tekee rakoa lasten suhteisiin, mutta nuorimmankin kaveripiiri on laajentunut, eikä hän hae enää niin paljon sisarusten huomiota.

Kolmas lapsi ei mene siinä kuin kaksi, mutta kyllä meillä olisi ollut tylsää ilman tuota perheemme iltatähteä!

Iltatähden äiti

Vierailija

Teki niin tai näin, aina voi mennä pieleen. Jos ikäero on liian pieni, perhe rasittuu valtavasti eikä kukaan lapsista saa sitä huomiota, jota juuri sillä hetkellä tarvitsisi. Mutta jos ikäero on liian suuri, se esikoinen - prinssi tai prinsessa - ehtii pahimmoillaan jo tottua palveluun ja reagoida rankastikin kun menettää tämän erikoisasemansa. Valitettavasti osa ainoista lapsista tai niistä, joita on kasvatettu ainoina pitkään (mikä on pitkään, yhdelle viisi, toiselle kymmenen vuotta) säilyttää tämän erinomaisuuden kuvitelman koko ikänsä ja tiettyä itsekkyyttä voi kehittyä persoonallisuuteen. Edellinen  kirjoittaja huolehtii omien lapsuusaikojen kokemustensa takia siitä, että vauva saa olla ainoa vauva, mutta unohtaa sen esikoisen puolestaan. Varmaan aika paha on, että esikoisen on pakko rakastaa vauvaa, vaikka sisällä tuntuisi miltä. Sisaruskateutta ei kannata jättää huomioimatta eikä pitää pahana, sillä se on täysin luonnollinen ja ymmärrettävä tunne. Pieni lapsihan on täysin riippuvainen vanhempiensa  välittämisestä, muuten se ei  jää eloon.

kolmen äiti

Meilläkin nuorin isolla ikäerolla kahteen vanhempaan, vaikka ihan ydinperhe ollaankin. Kolmas ei "mene siinä sivussa" ja tavallaan rankkaa aloittaa kierros alusta, mutta kyllä tuo kuopus on niin paljon antanut meille! Ihana katsoa kuinka rakkaat välit on veljen kanssa, vaikka ikäeroa onkin 7 vuotta.  Ja murrosikäinen poika, joka muuten jää helposti vaille kosketuksia (tyttöystäviä ei vielä ole halailtavaksi asti ja vanhempien halaaminen on yäk), voi hyvin halailla pikkusisarustaan ja saa toki haleja takaisinkin. Toivottavasti nämä ihmissuhteet kestävät loppuelämän ja voivat vielä aikuisiässäkin turvautua toisiinsa hädän tullen!

Sisältö jatkuu mainoksen alla