”Olen kuullut ystävä- ja sukulaispiireistäni samanlaista ikävää viestiä. Monet isovanhemmat valittavat, kun aikuiset lapset tuovat omat lapsensa mummin ja ukin hoitoon pitkiksi ajoiksi”, lukijamme kirjoittaa.
Olen kuullut ystävä- ja sukulaispiireistäni samanlaista ikävää viestiä. Monet isovanhemmat valittavat, kun aikuiset lapset tuovat omat lapsensa mummin ja ukin hoitoon viikonlopuiksi, viikoksi tai jopa kuukaudeksi, kun vanhemmat lomailevat ja harrastavat.
Vanhuksilta ei kysytä, jaksavatko he hoitaa lapsia ja onko heillä varaakaan siihen. Tuntuu olevan itsestään selvää, että kun isovanhemmat kuitenkin ovat kotona, niin sinne vaan lapset.
”Monet ovat äärirajoilla voimiensa ja rahojensa kanssa.”
Monet ovat äärirajoilla voimiensa ja rahojensa kanssa. Heidän pitää miettiä, ostavatko ruokaa vai lääkkeitä. Vanhuksilla on omia sairauksia, jotka öisin valvottavat. Silti pitää sinnitellä päivisin. Kyllä eläkkeet hupenevat, kun ruoka on kallistunut ja kasvavat lapset syövät paljon. Jotenkin pitää vain kituuttaa ja luovia, etteivät välit lapsiin katkeaisi.
”Minusta tuntuu, että monet isovanhemmat ovat ehkä liian kilttejä ja pelkäävät konflikteja.”
Minusta tuntuu, että monet isovanhemmat ovat ehkä liian kilttejä ja pelkäävät konflikteja. Siksi he eivät pysty laittamaan rajoja. Lapsenlapset ovat varmasti rakkaita, mutta itsestäkin pitäisi pitää huolta.
Haluaisin kuulla kokemuksia teiltä, jotka olette nostaneet kissan pöydälle. Ovatko välit menneet, vai pelkäävätkö ystäväni turhaan lastensa reaktioita? Millaisia ratkaisuja olette kehitelleet, jotta kenenkään ei tarvitse uupua hoitotaakan alle?
Anneli
Millaisia ajatuksia kirje herätti? Kirjoita ajatuksiasi alla olevaan kommenttikenttään tai lähetä meille sähköpostia ihmisten.kesken@sanoma.com. Voit lähettää myös kirjeen omasta aiheestasi. Käsittelemme vastauksia ja yhteystietoja luottamuksellisesti. Lehdessämme julkaistujen kirjeiden lähettäjien kesken arvomme uutuuskirjoja ja muita palkintoja.
