Ei ole helppoa olla kolmeakymppiä lähestyvä lapseton nainen. Olen huomannut saavani osakseni asenteita, joita en käsitä.
Olen saanut tuntea olevani itsekäs ja pinnallinen. Minun on annettu ymmärtää, ettei elämälläni ole merkitystä. Vain siksi, ettei minulla ole lapsia!
Moni äiti julistaa, että vain lapsen saanut tietää, mikä elämässä todella on tärkeää ja mitä rakkaus todella tarkoittaa. Entä jos lapsia ei tule?
Lapsettoman asioista ei haluta keskustella, jos hän on ainoa lapseton paikalla. Lapsettoman taas on lähes mahdoton osallistua keskusteluun, jonka aiheet pyörivät lasten ympärillä. Lapsettoman mielipiteet tyrmätään vääriksi, sillä eihän hän lapsettomana voi ymmärtää keskustelua.
Lapseton ei saisi mainita olevansa väsynyt. Voi sitä silmien pyörittelyn määrää, jos kerron nukkuneeni huonosti! ”Tiedät, mitä huonosti nukkuminen tarkoittaa vasta, kun saat lapsen.”
Jokaisella meillä on kuitenkin kiireemme. Väsymys ja vapaa-ajan tarve ei ole vain lapsellisen etuoikeus.
En haluaisi, että lapset olisivat elämäni ainoa tarkoitus tai että onneni olisi riippuvainen lasten saamisesta.
Elämässäni on kyllä tarkoitusta ja sisältöä. Lapsen saanti toki muuttaa elämän merkitystä. En kuitenkaan haluaisi, että lapset olisivat elämäni ainoa tarkoitus tai että onneni olisi riippuvainen lasten saamisesta.
En halua lasta siksi, että se tekisi minusta kokonaisen tai toisi elämääni merkityksen. Haluan lapsen muista syistä.
En myöskään halua yleistää. Iso osa tuntemistani äideistä ei elä elämäänsä pelkästään lastensa kautta, vaikka arki lasten ympärillä pyöriikin. He eivät korosta jatkuvasti, kuinka elämä on parempaa, kun on saanut lapsen. Heidän kanssaan lapsettoman ja lapsellisen ajatukset kohtaavat. Sellainen äiti haluaisin itsekin joskus olla.
Jokainen nainen on yhtä tärkeä ja yhtä nainen, oli lapsia tai ei. Ennen kuin alkaa ääneen ihmetellä, miksei jollakulla ole lapsia, kannattaa muistaa sekin, ettei lapsettomuus aina ole oma valinta.
Iina29 v.
