Lukijan kirje: ”Minua surettaa, ettei poikani löydä itselleen puolisoa”

Minulla on aikuinen poika, joka toivoisi itselleen puolison ja lapsia. Hän on kiltti, hyvin käyttäytyvä, ei juo eikä polta, ei käy baareissa. Hänellä on hyvä koulutus ja vakituinen työ hyvällä palkalla.

Poikani on aivan tavallisen näköinen aikuinen mies, mutta hän on varsin ujo ja epävarma itsestään.

Sydäntäni särkee, kun hän on yrittänyt etsiä tyttöystävää näistä nykyajan nettideittailupaikoista ilman menestystä.

Sydäntäni särkee, kun hän on yrittänyt etsiä tyttöystävää näistä nykyajan nettideittailupaikoista ilman menestystä. Suomalaiset tytöt eivät häntä tunnu edes vilkaisevan. Mitä lie he hakevat Tinderistä, upporikasta Ferrari-kuskia muskelilihaksilla?

Ainoat yhteydenotot ovat tulleet ulkomaalaisilta tytöiltä, ja hekään eivät yhtä lukuun ottamatta ole vaivautuneet edes tapaamaan. Se ainoa tyttö, joka tuli tapaamiseen, lopetti yhteydenpidon siihen.

Lieneekö syynä vaikeus puhua tunneasioista vierailla kielillä vai mikä, mutta yhteydenpito tuntui liian hankalalta.

Onko tilanne jo niin paha, ettei poikani ikäiselle eli liki 30-vuotiaalle enää löydy seuraa?

Äitinä tuntuu pahalta seurata onnetonta parinetsintää. Mistä niitä tyttöjä löytyy? Vai onko tilanne jo niin paha, ettei poikani ikäiselle eli liki 30-vuotiaalle enää löydy seuraa?

Myönnän, että toivon itselleni lastenlapsia. Heitä olisi mukava hoitaa, kun vielä jaksan.  Nyt ajattelen kuitenkin ensisijaisesti poikaani. Hän alkaa jo menettää toivoaan ja uskoa, ettei kukaan huoli häntä.

Onko siis mitään paikkaa, missä mukavia tyttöjä löytyisi vielä hänelle? Baariin tai yökerhoon hän ei halua mennä. Miten voisin tukea poikaani? 

Surullinen pojan puolesta

Millaisia ajatuksia kirje herätti? Kirjoita ajatuksiasi alla olevaan kommenttikenttään tai lähetä meille sähköpostia ihmisten.kesken@sanoma.com. Voit lähettää myös kirjeen omasta aiheestasi. Lehdessämme julkaistujen kirjeiden lähettäjien kesken arvomme uutuuskirjoja ja muita palkintoja.