”En ole virallisesti mieheni omaishoitaja, mutta käytännössä hoidan häntä täysipäiväisesti. Olen uupunut ja hermostunut. Tarvitsisin lomaa, mutta en voi sitä viettää, koska mies on kasvanut minuun kiinni”, lukijamme kirjoittaa.
Olen hankalassa tilanteessa, johon en keksi helpotusta enkä ulospääsyä.
Miehelläni on muistisairaus, ja hänen vointinsa on vuoden aikana romahtanut henkisesti ja fyysisesti. Häntä huimaa usein, ja nyt tilanne on jo sellainen, että jalat eivät kanna.
”Mieheni ei suostu lähtemään kotoa muualle hoidettavaksi edes vähäksi aikaa.”
En ole virallisesti mieheni omaishoitaja, mutta käytännössä hoidan häntä täysipäiväisesti.
Olen uupunut ja hermostunut. Tarvitsisin lomaa, mutta en voi sitä viettää, koska mies on kasvanut minuun kiinni. Hän ei suostu lähtemään kotoa muualle hoidettavaksi edes vähäksi aikaa.
”Onko minun uhrattava hyvinvointini hänen hyväkseen?”
Kaikki arkiset työt, kuten pukeminen, riisuminen ja kylvettäminen ovat kontollani. Tehtävät käyvät raskaaksi. Olen väsynyt, mutta silti minusta tuntuu, etten saisi valittaa. Mieheni on minulle rakas, enkä hylkää häntä. Sen olen hänelle luvannut.
Mutta onko minun uhrattava oma hyvinvointini hänen hyväkseen? Onko täällä muita, joilla on samanlainen elämäntilanne? Kaipaan vertaistukea. Mitkä asiat teitä ovat auttaneet jaksamaan? Mistä voisin lähteä pyytämään apua tähän tilanteeseen?
Uupunut vaimo
Millaisia ajatuksia kirje herätti? Kirjoita ajatuksiasi alla olevaan kommenttikenttään tai lähetä meille sähköpostia ihmisten.kesken@sanoma.com. Voit lähettää myös kirjeen omasta aiheestasi. Käsittelemme vastauksia ja yhteystietoja luottamuksellisesti. Lehdessämme julkaistujen kirjeiden lähettäjien kesken arvomme uutuuskirjoja ja muita palkintoja.
