”Minulla on pari pitkäaikaista ystävää, joille tuntuu, että toimin ilmaisena terapeuttina. Yleensä kun he ottavat yhteyttä, päällä on jokin kriisi, töissä tai rakkaudessa tai sitten on terveyshuolta”, lukijamme kirjoittaa.
”Minulla on pari pitkäaikaista ystävää, joille tuntuu, että toimin ilmaisena terapeuttina. Yleensä kun he ottavat yhteyttä, päällä on jokin kriisi, töissä tai rakkaudessa tai sitten on terveyshuolta.
Silloin kun heillä menee paremmin, yhteydenottoa ei sieltä päin kuulu ja tuntuu, että minä saan olla aloitteentekijänä eikä oikein aikaa tapaamiseen tunnu millään järjestyvän. Silloin kun nähdään, niin aina puhutaan näistä heidän kriiseistään ja oma elämäntilanteeni jää taka-alalle.
”Kerran yksi ystävä ihan loukkaantui, kun halusin puhua muustakin kuin hänen ongelmistaan.”
Kerran yksi ystävä ihan loukkaantui, kun yhteisellä viikonloppureissulla aina välillä halusin puhua muustakin kuin hänen ongelmistaan. Välillä käänsin puheen kulttuuriin tai telkkariin tai ihan vaikka omaan elämääni tai yhteisiin tuttuihin, mutta aina sieltä ui takaisin puheeksi se senhetkinen parisuhdesäätö tai mikä nyt olikaan sillä kertaa.
”Olenko vain itsekäs ystävä? Korjautuisiko tilanne puhumalla vai annanko vain olla?”
Nyt viime aikoina ei näistä ystävistä ole taas kuulunut ja mietin, että pitäisikö olla yhteydessä. Muistan koko ajan hämärämmin, että joskus muinoin heidän kanssaan oli välillä mukavaakin keskustella. Mutta nyt kun mietin, en usko, että olen melkein ikinä vastavuoroista tukea heiltä saanut.
Olenko vain itsekäs ystävä? Korjautuisiko tilanne puhumalla vai annanko vain olla?”
Terapeuttiko
Millaisia ajatuksia kirje herätti? Keskustele alla kommenttikentässä tai lähetä sähköpostia ihmisten.kesken@sanoma.com. Sähköpostiin voit lähettää myös kirjeen omasta aiheestasi. Lehdessämme julkaistujen kirjeiden lähettäjien kesken arvomme uutuuskirjoja.
