Miten taata tasapuolisuus lasten ja lastenlasten kohtelussa? Tätä olen pohtinut tultuani muutama vuosi sitten mummiksi.  
Tunnustan, etten ollut äitinä oikeudenmukaisen tasapuolinen lapsiani kohtaan. Ei minulla ollut omien lapsieni joukossa lellikkejä, mutta en koskaan jakanut aikaani ja antejani mittanauhalla.  
Jälkeenpäin olen huomannut herättäneeni kateuden kipinän lasteni välille. Ruuhkavuosien arjen tuiskuissa pidin tärkeämpänä tilanteen huomioon ottamista kuin tasapäistä jakoa aina ja joka tilanteessa.  
Sama ongelma minulla on nyt neljän lapsenlapseni kanssa. Minun mittaamistani seuraavat nyt vain niin lastenlasteni äidit eli tyttäreni kuin lastenlapsenikin. Ei nyt tapella tai riidellä, mutta seurataan tarkasti, mitä olen lahjoittanut kenellekin, mitä luvannut tai miten jaan aikaani kaikkien kanssa.  
En nytkään osaa palastella aikaani yhtä suuriksi annoksiksi. Otan yhä huomioon tilanteen ja toimin vaistolla sen mukaan. Mutta usein huomaan jälkeenpäin tuottaneeni jos ei nyt pahaa mieltä, ainakin odotuksia.  
Olen halunnut aina antaa parhaani. Mutta huomaan olevani kuin luonnonvara, josta kaikki haluavat haukata eniten. Ei kai siksi, että olisin niin hyvä tai erinomainen, vaan siksi, että olen osalle lapsenlapsista vielä ainoa mummi.  
Koska haluaisin tehdä parhaani, jotta kaikki olisivat lähelläni onnellisia, kaipaisin todella hyviä neuvoja. En halua olla riidan aiheuttaja tai epäoikeudenmukainen toimissani.    
Pulassa 

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti.

Koulunkäyntini meni sekaisin yläkoulun ensimmäisellä luokalla seksuaalisen häirinnän takia. Olin 13-vuotias, ja häirintään syyllistyi englanninopettajani.

Opettaja oli nuori ja kaunis, kaunein nainen, jonka olin siihen ikään nähnyt. Hän pukeutui lyhyisiin vartalonmyötäisiin mekkoihin ja hameisiin. Kaula-aukot olivat syvään uurrettuja.

En kuullut koko vuonna sanaakaan opetuksesta. Korvissani kohisi hormonihyöky. Tunsin opettajan läsnäolon joka solullani ja haistoin hajuveden tuoksun. Vieläkin polveni vavahtavat, jos haistan saman hajuveden.

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää viesteillään. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti. En pysty kuvittelemaan, ettei hän olisi huomannut, miten me pojat häneen reagoimme. Onneksi englanninopettaja vaihtoi koulua vuoden sijaisuuden päätyttyä.

Tiedän naisten sanovan, että jokaisella on oikeus pukeutua niin kuin haluaa, seksistisesti ja provosoivastikin, ja että miesten on hillittävä viettinsä ja halunsa.

Totta toinen puoli.

Toisella puolella ovat hyvät käytöstavat, joihin sisältyy tilannetaju. Hyviin tapoihin kuuluu ottaa huomioon muut ihmiset. Suhteellisuudentaju kertoo, miten missäkin pukeudutaan ja käyttäydytään, esimerkiksi työpaikalla.

JoonaKoo

Järjen käyttö ei ole kielletty...

Lukijan kirje: Opettajan paljastavat vaatteet hämmensivät

Voi hyvät hyssyrät! Onhan sitä nyt muitakin vaihtoehtoja kuin burkha ja napaan asti avoin kaula-aukko! Komppaan JoonaKoota. Itselläni oli kouluaikana melkein vastaava kokemus. Pojat nyt vain ovat tuossa murrosiän vaiheessa siinä tilassa, että viisas opettaja miettii tarkkaan pukeutumisensa. Eihän se ole naisilta pois eikä naisia vastaan, jos perää tervettä järkeä! Miksi nykyään aina teilataan keskustelun yrityskin, jos se koskee naisia. Toisaalta kaikki vaahtoavat meetoota, mutta keskustelu...
Lue kommentti

Osa työntekijöistä jättää tehtäviä tekemättä, koska eivät ehdi. Kuitenkin he ehtivät pitää ylipitkiä kahvitaukoja.

Työpaikallani tehtävät on jaettu tiimeille, ja minä olen yhden tiimin vetäjä. Olen vastuussa esimiehelleni tiimin toiminnasta ja tavoitteiden toteutumisesta.

Ongelmani on se, että osa työntekijöistäni jättää tehtäviä tekemättä. He sanovat että töitä on liikaa, eivätkä he ehdi tehdä kaikkea. Ajoittain olen tehnyt jotain heidän tehtäviään, kun dead-line tulee vastaan ja asiat on hoitamatta.

Tiedän että työtä on paljon, mutta kaikille tiimiläisille se ei ole ongelma. Toiset ovat työssään nopeampia kuin toiset, mutta kun näen "hitaamman" henkilön ehtivän kuitenkin pitää ylipitkiä kahvitaukoja, minulle tulee olo, että ystävällisyyttäni hyväksikäytetään.

Pyrin motivoimaan ihmisiä antamalla matkan varrella hyvää palautetta ja tulemalla pulmatilanteissa tueksi, mutta se ei näytä riittävän. Miten saisin porukan tiimiytymään paremmin ja jokaisen ottamaan ryhmän tavoitteet myös omiksi tavoitteikseen?

Liian kiltti?

The Boss

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Sinä olet esimies, joten ole sitten esimies! Esimiehen tulee ajoittain olla myös "ikävä" ja antaa rehellisesti huonoa palautetta. Jos joku pitää liian pitkiä kahvitaukoja, tulee se hänelle kahden kesken kertoa ja painottaa että se ei vetele etenkään, kun hän ei pääse tavoitteisiin. Tosiasia on se, että työttömiä on niin paljon että joukosta löytyy taatusti tavoitteisiin sitoutuva tyyppi. Tämänkin voisit ystävällisesti hymyillen lusmuilijoille mainita. Voisit, jos siihen joudut, vilkaista vähän...
Lue kommentti
Keppiä ja porkkanaa

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Kuvaamasi tilanne on hyvin yleinen nykytyöpaikoilla. Kaikki eivät aina ymmärrä, että töissä ollaan tekemässä töitä. Chattailu on monen mielestä työntekoa. No keskustellaanhan siinä toki työkavereiden kanssa. Keppiä ja porkkanaa oikeassa suhteessa niin kaikki aasit saa tekemään töitä. Tiedostat näköjään itsekin, että olet ehkä liian kiltti. Jos ihminen ei ole jo lapsena maistanut oikeita rajoja, niitä on aikuisena vaikeampi enää opettaa. Mutta usein pomo on ihmisen loppukasvattaja. Vanhemmat...
Lue kommentti