Tänä syksynä on puhuttu paljon ”kuolinsiivouksesta”. Sen ideana on miettiä ajoissa, mitä haluat jättää jälkeesi ja perillisesi raivattavaksi.
Kuolinsiivouksella ei tarkoiteta sitä urakkaa, jossa jälkeläiset käyvät läpi perimiään tavaroita. Sen tekee ihminen, joka tietää kuolevansa. Jokainen meistä tietää.
Siksi kuolinsiivousta tehdäkseen ei tarvitse olla kuolemansairas – voi vain haluta olla itse se, joka vähentää tavaramääräänsä, keventää elämäänsä ja päästää ehkä myös jälkeläisensä helpommalla.
Japanilaisen Marie Kondon ”marittamisessa” kysytään jokaisen esineen kohdalla, tuottaako se itselle iloa ja saako se siksi jäädä omaan kotiin. Kuolinsiivouksen esitellyt ruotsalainen Margareta Magnusson kehottaa hänkin kysymään omien tavaroiden äärellä, tarvitseeko tai rakastaako niitä. Kerran tehtävän raivauksen sijasta kyse on koko elämäntavan muutoksesta, jatkuvasta prosessista.
Magnusson on 82-vuotias taiteilija, jonka mukaan kuolinsiivous kannattaa aloittaa hyvissä ajoin ennen vanhuuden päiviä. Varautumisen voi aloittaa vaikka heti, oli minkä ikäinen tahansa.
Magnussonin tuoreesta kirjasta Döstädning – ingen sorglig historia on tullut menestys monissa maissa. Suomeksi se julkaistaan tammikuussa nimellä Mitä jälkeen jää (Tammi).
Osallistu kyselyyn!
Vastaa allla olevaan kyselyymme ja kerro, miten suhtaudut kuolinsiivouksen käsitteeseen ja ajatukseen. Teemme aiheesta juttua KK:n nettisivuille.
Kaikkien tiistaihin 24.10. mennessä kyselyyn osallistuneiden ja yhteystietonsa jättäneiden kesken arvomme Michael Zadoorianin kirjan Viimeinen loma.
