Laura Niemi, 29, on julkaisukoordinaattori, joka asuu Helsingissä 74-neliöisessä kerrostalokodissa.
Laura Niemi, 29, on julkaisukoordinaattori, joka asuu Helsingissä 74-neliöisessä kerrostalokodissa.

Kun Laura Niemi luopui turhista tavaroista, mieli keveni ja parisuhde parani. "Luulin järjesteleväni kotia. Oikeasti kävinkin läpi lapsuuttani."

Helsingin Pasilassa sijaitsevassa kerrostalokodissa ei ole yhtään sotkuista kaappia. Julkaisukoordinaattori Laura Niemi kävelee keittiössä ja availee ovia.

Katso! Pieni kaappi kynttilöille, ihanaa. Käsipyyhkeet pystyyn viikattuna korissa, lautaset pystyssä kuivauskaapissa. Oma kaappi jopa kahville.

Aiemmin Lauran aikaa kului tavaroiden siirtelyyn. Kantamiseen, etsimiseen, raivaamiseen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

"Ihan kamalaa ajan tuhlausta", hän sanoo ja istuutuu pyöreään pöytään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Muutto tähän uuteen kotiin muutti hänen arkensa. Tai oikeastaan hänen elämänsä.

Tavara teki kärttyiseksi

Ennen muuttoa Laura ja hänen miehensä Emppu olivat sotkukierteessä. Lauantaisin siivottiin viisikin tuntia, mutta viikon aikana koti valui takaisin kaaokseen. Oli retropeltipurkkeja ja purnukoita, valtavasti vaatteita ja hamstrattuja kirjoja.

"Olin kärttyinen. Keskityin arvostelemaan Emppua siitä, mitä kaikkea hän ei ollut siivonnut", Laura Niemi sanoo.

Kotona oli vaikeaa rentoutua muulloin kuin lauantaisiivouksen jälkeen. Koti ei ollut koti vaan kämppä.

Sitten Laura sai ystävältään inspiraation ja luki japanilaisen ammattijärjestäjän Marie Kondon kirjan Konmari - siivouksen elämän mullistava taika.

Laura innostui.

Laura luopui yli 200 kirjasta ja palautti äidilleen yli 20 muumimukia.

Koti piti raivata kerralla kunnolla, ei huone kerrallaan vaan esineet ryhmittäin. Tuli säilyttää vain esineet, jotka tuottivat iloa.

Laura ja hänen miehensä olivat juuri muuttamassa. Hetki oli täydellinen.

Ensin Laura kävi läpi vaatekaappinsa. Hän antoi pois kymmeniä mekkoja ja laskosti vaatteet koreihin Konmari-menetelmän mukaan pystyasentoon. Silloin vaatteet näkee yhdellä silmäyksellä ja ne on helppo ottaa esille.

Hän raivasi viisimetrisen kirjahyllynsä ja luopui yli 200 kirjasta. Lähteä saivat jopa mummin vanhat kirjat, kun Laura tajusi, ettei niistä luopuminen veisi pois hyviä muistoja.

Äidilleen Laura palautti yli 20 muumimukia, jotka tämä otti vastaan suuttumatta.

Viisi farmariautollista tavaraa lähti

Siivotessaan Laura alkoi miettiä, ketkä kaikki heillä majailivat tavaroiden kautta. Epämukavaa oloa aiheuttaneet tuliaisesineet saivat lähteä.

Pois menevää tavaraa kertyi viisi farmariautollista.

Luopuminen oli yllättävän helppoa. Raivaaminen tuntui henkisesti puhdistavalta.

Kun Laura heitti pois turhat tavarat, parisuhdekin parani.

"Saa ottaa, hae ilmaiseksi", oli hetken ajan Lauran yleisin lause ystäville ja tuttaville.

Laura huomasi voivansa paremmin. Hän jaksoi taas lukea kirjoja ja tehdä ruokaa entistä useammin. Hän järjesti aikaa levolle viikolla ja tapasi ystäviä viikonloppuisin.

Kas, parisuhdekin voi paremmin.

Miehensä tavaroihin Laura yritti olla puuttumatta, mutta yhtenä päivänä Empulta tuli tekstiviesti: Heitit sitten roskiin pankkikorttini.

Laura oli heittänyt pois rikkinäiset housut, joiden taskussa kortit olivat. Ne löytyivät onneksi vielä roskalaatikosta.

Siivotessa kävin läpi lapsuuttani 

Yllättävän moneen tavaraan liittyi ahdistusta. Yhtä piti korjata, toista lukea. Rikkinäinen Poni-pyörän runko sai lähteä kellarista.

"Luulin järjesteleväni kotia, mutta oikeasti kävin läpi lapsuuttanikin."

Lauralla oli ollut myöhäisessä teini-iässä syömishäiriö ja masennus, joiden takia hän kävi kolme vuotta psykoterapiassa.

"Vanhoja tavaroita läpi käydessäni huomasin, että syömishäiriö ja masennus olivat enää vain osa historiaani. Niillä ei ole merkitystä nykypäivässä."

Laura mietti, miksi Marie Kondon sanoma kolahti juuri häneen. Siksikö, että hän havainnoi herkästi ympäristöään? Sen vuoksi ärsykkeet - esimerkiksi sotku - saattavat joskus stressata.

Kyse ei ollutkaan järjestelemisestä ja siivoamisesta vaan elämänhallinnasta.

"Kodista tuli paikka, jossa voin rentoutua. Nyt ympärilläni on vain mielihyvää tuottavia esineitä."

Uudet ostokset: mankeli ja keinutuoli

Turhista tavaroista luopumisen jälkeen Laura osti itselleen kauan haaveilemansa kunnon mankelin, keinutuolin ja vinyylilevysoittimen.

"Saatoin ostaa muutaman kalliimman tavaran, koska en enää ostellut koko ajan kaikenlaista pientä. Suhde ostamiseen muuttui."

Nyt järjestelyprojekti on takana. Lauraa inspiroi jo toinen kirja, Henna-Kaisa Sivosen Mummoillen, joka muistuttaa häntä omasta mummosta. Mummon luona oli aina siistiä, vaikka mummo ei ikinä siivonnut.

"Sellaisen elämäntyylin koen osin saavuttaneenikin", Laura sanoo.

Nyt hänellä on aikaa tehdä asioita, joita hän on aina halunnut: ommella, lukea, mankeloida vaikka koko illan.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 16/2016.

 

ei yhtään turhaa tavaraa

Ihana tarina Lauralta.

Itsekkin luin  Kon Mari kirjan ja myös Margareta Magnessonin kirjan Mitä jäljelle jää - taito tehdä kuolinsiivous.

Muutimme parivuotta sitten tähän kerrostalokolmioon rivitalosta. En tiennyt että meilläkin oli niin paljon turhaa tavaraa. Onneksi oli paikkoja johon niitä saattoi viedä, antaa ja lahjoittaa. Kirjat minua harmitti kaikista eniten kun ei edes divariin niitä kepuutettu vaan oli vaan heitettävä poltettavanjätteen joukkoon.

Nyt voi meidänkin huushollissa hengittää ja miten voi tyhjä hyllu kaapissa ollakkin niin hyvän näköinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla