Ennen koneita pyykinpesu oli yhtä raskasta kuin metsätyö.

Vielä 1970-luvulle tultaessa puolet Suomesta eli maataloudesta, eikä maalaistaloissa ollut aina juoksevaa vettä. Pulsaattoripesukone ei onneksi tarvinnut vesijohtovettä, joten pulsaattorikoneet pyörivät tuhansien navetoiden karjakeittiöissä. Vesi kuumennettiin padassa ja nostettiin ämpärillä koneeseen. Vedenvaihtojen välillä pyykki väännettiin telojen välistä kuivaksi ja vesi laskettiin pois.

Karjakeittiö oli suomalaisen naisen työpaikka ja valtakunta, kunnian ja ylpeyden lähde, karjan ja kodin hyvinvoinnin sydän. Häpeä myöntää, mutta ehkä juuri siksi perheen pyykkihuolto jäi minulle pikkupoikana arvoitukseksi, elämänpiirin ja ymmärryksen ulkopuolelle kuuluvaan mystiseen aluee­seen. Karjakeittiössä äiti kuitenkin pyykit pesi, muualla ei saanut vettä kuumennettua riittävän isoa määrää.

Ennen pesukoneita pyykkipäiviä oli harvakseen ja ne olivat perheiden naisväen näytönpaikkoja. Pyykki hierottiin pyykkilaudoilla puhtaaksi, ja vettä kannettiin ämpärikaupalla ämmänlängillä. Miesväki pysyi poissa jaloista. Avannossa kun lakanat huljautti, niin tiesi huljauttaneensa.

1950-luvun alussa Työtehoseura arvioi, että kodin töistä pyykinpesu vei viidenneksen. Raskaudeltaan pyykinpesua verrattiin metsätöihin ja kivenhakkaamiseen.
Kodinkoneet tekivät osansa naisten vapauttajina. Pesukone ja jääkaappikin olivat emansipaatiokysymyksiä 50-luvun Suomessa. Pesukoneella mitattiin kansan sivistystahtoa.

– Kaikissa sivistysmaissa on pesukone se tekniikan siunaus, jota naiset pontevimmin vaativat käyttöönsä, kirjoitti arkkitehti Märta Blomstedt vuonna 1951.

Meillä kylmä vesi tuli kyllä sisälle omasta kaivosta ja omalla sähköpumpulla – joskin pumppu toisinaan reistaili ja sai isän huonolle tuulelle, koska edessä olivat korjaustyöt kylmänkosteassa pumppukopissa. Keittiöömme ilmestyi 1970-luvun jälkipuolella upouusi sammalenvihreä Upon Pesukarhu.

Pettymykseksi veden paine ei ollut riittävä, joten konetta ei koskaan saatu oikein toimimaan. Pesukarhu muuttikin nopeasti Tampereelle siskon opiskelija-asuntoon.

Pulsaattorikoneita myydään tänäkin päivänä. Ne ovat käyttökelpoisia pelejä haja-asutusalueilla ja kesämökeillä. Kotona äitini jatkoi pulsaattorikoneen käyttöä. On se pulsaattorikone kai karjakeittiössä vieläkin.

Minulle pyykinpesu on jäänyt yhä mystiseksi: mies ei kuulemma osaa lajitella naisen vaatteita pyykkiä varten. Ehkä seuraava pesukone on oppinut jo senkin.

Pesukone 160 vuotta

  • 1851 Amerikkalainen James King patentoi käsikäyttöisen rumpupesukoneen.
  • 1908 Amerikkalainen Alva J. Fisher kehittää sähkökäyttöisen pesukoneen.
  • 1948 Työtehoseura esittelee suomalaisille sähköllä toimivan pyykinpesukoneen.
  • 1953 Lahtelainen Upo tuo markkinoille pulsaattoripesukoneen. Kotimaiset Upo ja Rosenlew ovat suosittuja mutta Hoover kova kilpailija.
  • 1958 Automaattikoneet alkavat valua Suomen markkinoille. Käyttökustannukset ja pitkä pesuaika huolestuttavat.
  • 1970 Upo tuo myyntiin täysautomaattisen pesukoneen.
  • 1971 jo 61 prosentilla kotitalouksista on pesukone.
  • 1980 Mikroprosessorit tulevat pyykkikoneisiin.
  • 1990 Sähkön ja veden kulutus puhuttavat.
  • 2003 Saksalainen Siemens esittelee puhuvan ja puhetta ymmärtävän Hermine-pesukoneen.
  • 2010 Suomessa myydään yli 180 000 pesukonetta 57 miljoonan euron arvosta. Noin 90 prosentilla kotitalouksista on pesukone.