Hopeakorut ovat upean juhlavia, mutta vuosien mittaan tummuvat ikävästi. Puhdistamiseen on monta tapaa, jotka eivät edes maksa paljon.

Hopea tummuu, kun se joutuu kosketuksiin ilman kanssa. Oikealla tavalla hoitamalla korut säilyvät kuitenkin kauniina pitkään.

Pöly ja irtolika lähtevät pelkän juoksevan veden alla. Hopeakorua voi putsata myös lämpimällä vedellä ja miedolla saippualla tai vaikkapa astianpesuaineella. Käytä apuna pehmeää hammasharjaa, jonka avulla pääset käsiksi vaikeimpiinkin paikkoihin.

Hopean puhdistukseen ja kiillotukseen myydään myös täsmäaineita ja -välineitä. Kultasepänliikkeiden lisäksi niitä löytää monista marketeista. Erilaisille hopeaesineille on olemassa omat aineensa, joten kannattaa varmistaa ammattilaiselta, mikä sopii etenkin arvokkaalle korulle ennen sen puhdistusta.

Suolavesikin auttaa

Tummuneita hopeaesineitä voidaan puhdistaa myös sähköä johtavan aineen kuten suolan tai soodan avulla. Hopeaesineet kääritään löysästi alumiinifolion sisään ja laitetaan kulhoon, jossa on lämmintä tai kuumaa vettä sekä ruokasuolaa tai -soodaa. Esineet puhdistuvat jopa muutamassa minuutissa.

Loppusilaus poistaa viimeisetkin tummumat: puhdistetut esineet kannattaa vielä kiillottaa vaikkapa villasukalla.

”Olohuoneen sohva on yhteinen lempipaikkamme: luemme, poltamme takassa tulta ja juttelemme”, kertovat Jonas ja Elsa.
”Olohuoneen sohva on yhteinen lempipaikkamme: luemme, poltamme takassa tulta ja juttelemme”, kertovat Jonas ja Elsa.

Jonas Sundström ja Elsa Kemppainen sanoivat Helsingille heipat ja kunnostivat kodin kummitustalosta. Kokemuksista oli iloa, kun Jonas aloitti Strömsö-tv-ohjelman juontajana.

Mikä sai teidät kaksi kaupunkilaista muuttamaan maalle?

Jonas: Veri veti Helsingistä takaisin Raaseporin suuntaan, lähelle lapsuudenmaisemiani. Olin ollut riittävän kauan poissa, jotta saatoin taas tykätä kotikulmista. Viikon kuluttua siitä, kun näin myynti-ilmoituksen kivitalosta Billnäsissä, olin tehnyt kaupat. Talo ei ole iso, mutta siinä on sielua. Ostohetkellä 2012 se näytti kuitenkin kummitustalolta.

Muutimme kunnostettuun taloon yhdessä keväällä 2016, kun Elsa oli vihdoin vastannut myöntävästi ehdotukseeni muuttaa maalle. Itse olin ollut silloin jo pari vuotta Yle Vegan toimittaja Tammisaaressa.


Talon julkisivu on tehty mineriitistä, mutta Jonas Sundstöm haaveilee rapatuista ulkoseinistä.

Ensiavuksi mineriittilevyt maalattiin kivimaalilla valkoisiksi.


Miten kummitustalo muuttui kodiksi?

Jonas: Teimme 80-vuotiaaseen taloon ison remontin. Lattiat olivat muovimattojen peitossa, ja seinillä oli tummat, riekaleiset tapetit. Keittiö oli 1960-luvun tyyliin ruskea ja kylppäri räkäinen kuin kalliolaisen kulmakuppilan vessa. Talo on saanut uuden katon, savupiipun ja maalipinnan.

Välillä vihasin remonttia tai ainakin se toisinaan turhautti. Vaikka lopputulos on hieno, remontissa on usein muiden armoilla. Se on opettanut odottamaan kärsivällisesti. Tai sen olisi pitänyt opettaa.


Tummat tapetit vaihtuivat remontissa vaaleisiin maaleihin. Komea parketti on alkuperäinen Billnäs-parketti. Uudelleen maalattu rottinkituoli on Jonaksen lapsuudenkodista. Rauhalliset värit antavat tilaa taideteoksille.
Tummat tapetit vaihtuivat remontissa vaaleisiin maaleihin. Komea parketti on alkuperäinen Billnäs-parketti. Uudelleen maalattu rottinkituoli on Jonaksen lapsuudenkodista. Rauhalliset värit antavat tilaa taideteoksille.

Elsa: Jonaksen perhe auttoi paljon remontissa.

Jonas: Elsa on meillä sisustuksen aivot. Kotimme on yhdistelmä ja kompromissi asioista, joista pidämme. Tyyliämme voisi kuvailla minimalistiseksi ja skandinaaviseksi.

Mistä hankitte sisustuksen?

Jonas: Emme juuri ostaneet kalusteita. Olohuoneen korituoli on lapsuudenkodistani, jossa oli rottinkikalusto. Ne narisivat aina ja sain rottingista traumat, mutta yhden narinan kyllä kestän.

Elsa: Klassinen ja ajaton sisustustyyli on meidän juttumme. On kiva, ettei kodissa kaikki ole uutta. Haluaisin hankkia kestäviä huonekaluja, designia, joka ei mene muodista. Kokeellinen taidekin kävisi seinille.

Jonas: Olemme aika samaa mieltä kaikesta kotiin liittyvästä. Ainoastaan retrorumilus, markoilla toimiva Atarin pelikoneeni ei saanut Elsalta lupaa muuttaa taloon.


Aiemmin romahtamiskunnossa ollut parveke avautuu makuuhuoneesta puutarhaan. Kesällä se on ihana lisähuone.


Milloin olette kodissa onnellisimmillanne?

Jonas: Kun viikonloppuna herään aikaisin, kävelen kumppareissa ja kalsareissa postilaatikolle hakemaan Hesarin. Sitten luen hartaasti lempipaikallani sohvalla.

Elsa: Keittiö on lempipaikkani, ja siellä myös keskityn. Ruuanlaitto on luovaa ja kivaa kokeilua, vaikka Jonas on ollut enemmän mikroruokamies. Nautin siitä, että sienimetsään on vain viiden minuutin kävelymatka.


Keittiön aito vuoristolaismatto on Elsan lempiasia. Se löytyi Kantti-liikkeestä Fiskarsista. Punainen pöytä on peräisin Jonaksen äidiltä.


Päätitte kuitenkin vaihtaa asemapaikkaa, miksi?

Jonas: Sen jälkeen, kun nämä kuvat otettiin viime kesänä, aloitin syksyllä uudessa työssä televisiosarja Strömsön juontajana. Niinpä päädyimme toistaiseksi laittamaan Billnäsin-talon vuokralle ja muuttamaan Vaasaan, missä tv-ohjelmaa tehdään.

Osa sydämestäni jäi Billnäsiin, osa kaipaa Helsinkiin, mutta toistaiseksi asumme pääsiäisenä syntyneen vauvamme kera Vaasassa. Taloa emme ole myymässä, ja toivottavasti palaamme vielä joskus Billnäsiin.


Kotipihan vanhasta hiekkalaatikosta tuli yrttimaa.


Miltä kotinne näyttää vuonna 2028?

Elsa: Talon takapihalla voisi olla ihana poolhouse, mutta uima-allasta en tarvitse. Amme riittää.

Jonas: Meillä on sävyjä seinillä mutta ei tapetteja, sillä en pidä kuvioista. Tyylimme on entisestään kristallisoitunut. Meillä on myös ehkä sauna. Ja kodin seinissä metrin korkeudella väriliitujen raitoja lasten jäljiltä.

 

Tervetuloa!

KOTI Arkkitehti Max Frelanderin suunnittelema talo valmistui 1939 Billnäsin ruukin johtajan asunnoksi. Talossa on 4–5 huonetta ja keittiö, 120 neliömetriä.

ASUKKAAT Toimittaja-juontaja Jonas Sundström, 35, toimittaja Elsa Kemppainen, 31, ja vauva.

”Kun harkitsimme autiotalon ostamista, joku kyseli, olemmeko ihan tasapainoisia. Toiset iloitsivat, että vihdoin talo puretaan. Läheiset kyllä tiesivät, että kun johonkin ryhdyn, vien sen loppuun”, Julia Immonen muistelee. Wäinö-poika on mielissään, kun vanhassa talossa ei tarvitse koko ajan varoa.
”Kun harkitsimme autiotalon ostamista, joku kyseli, olemmeko ihan tasapainoisia. Toiset iloitsivat, että vihdoin talo puretaan. Läheiset kyllä tiesivät, että kun johonkin ryhdyn, vien sen loppuun”, Julia Immonen muistelee. Wäinö-poika on mielissään, kun vanhassa talossa ei tarvitse koko ajan varoa.

Paljon on tapahtunut sen jälkeen, kun Immosen perheen talo oli täynnä rikkinäisiä pulloja ja likaisia patjoja. Silti jättiremontinkaan jälkeen entisessä autiotalossa ei kaiken tarvitse olla tiptop.

Talo oli ollut vuosia autiona. Sen näki pihan vallanneista roskista ja haalistuneesta maalipinnasta. Rikkinäisestä ikkunasta sisään kiivetessään Julia Immosta jännitti, vaikka talon omistaja oli kehottanut tekemään juuri niin. Lukittuun etuoveen ei ollut tallessa yhtään avainta.

Sisällä huoneissa velloi tyhjien pullojen meri. Seinät olivat tupakasta keltaiset, ja joku oli potkinut yläkerran vanhat puuhellat rikki. Nurkissa lojui patjapino, jolla kutsumattomat vieraat olivat viettäneet öitään. Ehkä asialla olivat olleet laitapuolen kulkijat, ehkä joku kotoaan karannut nuori.

Julia Immonen oli ihaillut taloa jo pitkään kulkiessaan sen ohi viedessään Hilda-tytärtä esikouluun.


Kun ystävät ja sukulaiset ovat luopumassa vanhoista tavaroistaan, he osaavat jo tarjota niitä Immosille. ”Haluamme kunnioittaa ja käyttää uudelleen vanhaa”, Julia sanoo.

”Kun näin talon ensimmäistä kertaa sisältä, se tuntui heti omalta”, Julia sanoo.

”Taisin olla aika pumpulissa. Näin vain omat visioni talon kunnostamisesta.”

”Talo oli rakenteiltaan kunnossa, kiitos rikottujen ikkunoiden”

Julia kutsui miehensä Teppo Immosen kanssa asiantuntijat arvioimaan taloa, ja he saivat kuulla sen, mitä toivoivatkin. Talo oli pohjarakenteiltaan kunnossa.

”Katto ja kivijalka olivat ehjät, ja ilmanvaihtokin oli autiovuosien ajan pelannut, kiitos rikottujen ikkunoiden”, Julia kertoo.

Talosta tehtiin kaupat.


”Meillä ei sisusteta, meillä kodistetaan. Kotona on asioita jokaisen perheenjäsenen makuun”, Julia kertoo. Suurin osa kalusteista on valmiiksi vanhoja.


Kaikkien maun mukaan

Talon pihasta kasaantui kuorma-autollinen jätettä, sisältä toinen samanlainen lasti. Immoset kävivät roskat läpi yksitellen ja lajittelivat ne kierrätykseen. Lopulta kierrättämisestä tuli koko remontin kantava ajatus. Julia ja Teppo bongailivat maaseutujen autiotaloja, selvittivät niiden omistajat osoitteen perusteella ja kysyivät, saisiko talojen materiaaleja ostaa.

Uusi sänky piti ostaa, kun Wäinö pomppi edellisen rikki.

”Autiotaloista saattoi saada peräkärryllisen tavaraa satasella. Löysimme kauniita vanhoja listoja, väliovia ja kylpyhuoneeseen Arabian lavuaarin.”


Kierrätykselle on hyvät tilat keittiön ovensuussa. Hilda sanoo usein, ettei halua ikinä muuttaa kotitalosta pois.

Ikkunalasit haettiin vanhan kerrostalon ikkunatyömaalta. Muuten ne olisivat menneet kaatopaikalle. Kauniisti aaltoilevat vanhat lasit sopivat talon tunnelmaan. Ruudut kiinnitettiin perinteisellä ikkunakitillä ja karmit maalattiin pellavaöljymaalilla.

Tärkeintä autiotalon remontissa oli, että jokainen perheenjäsen tuntisi olonsa kotoisaksi. Kaikki saivat siksi valita taloon jotain mieleistään ilman muiden mutinoita.

Hilda tahtoi vanhan metallisen kerrossängyn ja Wäinö krokotiilin pään huoneensa seinälle. Julia ja Teppo valitsivat tapetteja huoneisiin vuorotellen.


Makuuhuoneen katon maalipintaa ei uusittu, koska Julia ja Teppo halusivat jättää taloon yhden aikakapselin. Huonekaluista vain sänky on ostettu uutena.


Nurkat narisevat elämästä

Nousevan auringon talo, Blueberry Hill, Huvikumpu. Immosten talo on vuosien saatossa saanut useita nimiä.

”Kun markan arvo aikoinaan romahti, taloa myytiin kuulemma miljoonalla markalla. Siitä tulee Miljoonatalo, yksi nimistä, joilla talo kylällä tunnetaan”, Julia kertoo.

Alun perin talo rakennettiin 1920-luvun lopulla sahan työntekijöiden asunnoiksi. Siksi siinä oli neljä erillistä asuntoa vielä silloinkin, kun Julia ja Teppo ostivat sen.

”Nykyään vitsailemme lasten kanssa, että talo naristelee meille nurkkiaan, koska se on iloinen, että sisällä on taas elämää.”


Sisällä majaa pitävä vuoden 1999 moottoripyörä on tuunattu vanhan näköiseksi. ”Eihän minun vauvaani voi jättää ulos”, Julia nauraa.

Vanhassa talossa on monta hyvää puolta. Kun katosta rapisee maali ja seinästä paistavat läpi 90 vuotta vanhat tiilet, eivät muutamat lelut lattialla haittaa mitään. Tärkeää on, ettei kotona tarvitse koko ajan varoa.

”Eiväthän lapset oppisi mitään, jos joutuisivat koko ajan pelkäämään kolhuja.”

”Tyttömme Hilda saa rauhassa leipoa meille viikonloppuaamuisin lettuja. Eiväthän lapset oppisi mitään, jos joutuisivat koko ajan pelkäämään sotkua tai pieniä kolhuja.”

Kaikki, mitä talossa oli autiovuosien aikana tuhottu, on pystytty korvaamaan vanhoilla materiaaleilla.

”Tuntuu ihanalta pelastaa tavarat, koska joku olisi kuitenkin jossain vaiheessa tuikannut tuleen ne kaikki autioituneet talot, joista haimme tavaraa.”

Nyt nekin autiotalot saavat jatkaa elämäänsä yhden pelastetun talon sisällä.

KOTI Vuonna 1928 rakennettu puutalo Hattulassa: kahdeksan huonetta, 130 m².

ASUKKAAT Autonkuljettaja Julia Immonen, 30, metallimies Teppo Immonen, 39, sekä Hilda, 8, ja Wäinö, 5. Koirat Lyyli ja Otso.