Lapsenlapsen hoitaminen voi olla yllättävän rankkaa. Saako siitä kieltäytyä? Väestöliiton asiantuntijat vastaavat.

Jihuu, on syntynyt lapsenlapsi! Hän on mummon mussu ja taatan tassu ja kaikkea ihanaa. Totta kai me autamme ja otamme häntä hoitoon, tuoreet isovanhemmat lupaavat. Tuokaa hänet meille milloin tahansa!

Vaan kuinkas sitten käykään. Yökylässä lapsenlapsi valvoo yöt ja sotkee paikat. Hän kiukuttelee syömistensä kanssa ja heittäytyy lattialle huutamaan koko tahtoikäisen tarmollaan.

”Siinä voi mummolle ja ukille tulla olo, että en minä jaksakaan tätä enää. En muistanut, että pienen lapsen hoitaminen on näin rankkaa”, kertoo Väestöliiton perheasiantuntija Susanne Ingman-Friberg.

Eikä kyse ole pelkästään siitä, että lapsenhoito on raskasta. Isovanhemmat eivät ehkä muistaneet hoitoapua luvatessaan, että heidän elämäänsä kuuluu monenlaista muutakin. On töitä ja opiskelua, sairauttakin kenties. Tai tulee ero ja uusi parisuhde, ja isovanhempi haluaakin keskittyä siihen.

Kaiken lisäksi ruuhkavuodet saattavat olla juuri pahimmillaan.

”Siinä sitten on päätettävä, kummalle kumarrat ja kummalle pyllistät: autatko pikkulapsiperhettä vai keskitytkö hoitamaan omia vanhempiasi.”

”Isovanhempien omat vanhemmat alkavat ikääntyä ja sairastella. Siinä sitten on päätettävä, kummalle kumarrat ja kummalle pyllistät: autatko pikkulapsiperhettä vai keskitytkö hoitamaan omia vanhempiasi”, Väestöliiton perhesuhteiden asiantuntija Minna Oulasmaa sanoo.

Monet isovanhemmat ovatkin soittaneet Väestöliiton neuvontapuhelimeen ja tiivistäneet ongelman viiteen sanaan: onko lapsenlapsia aina pakko hoitaa?

Saa sanoa: nyt en jaksa

Kun jaksamisen rajat tulevat vastaan, isovanhemman pitää ensimmäiseksi tunnustaa se itselleen. Minä en jaksa. Minä en pysty.
”Seuraavaksi hän joutuu käsittelemään pettymystä itseensä. Etenkin, jos hän on vilpittömästi kuvitellut jaksavansa ja pystyvänsä”, Minna Oulasmaa sanoo.

Oma väsähtäminen tuntuu erityisen musertavalta, jos kaveripiirissä sattuu olemaan super-isovanhempia. Siis näitä, jotka pukeutuvat harva se päivä henkiseen Batman-asuunsa ja lennähtävät hoitamaan, ruokkimaan, kuskaamaan ja vaatettamaan lapsenlapsiaan.

”Paras ja oikeastaan ainoa keino selvitä kiipelistä on, että ottaa asian puheeksi nuoren perheen kanssa”, Susanne Ingman-Friberg neuvoo.

”Isovanhemmalla on oikeus sanoa, että en jaksa. Lisäksi hänellä on oikeus sanoa, että hän haluaa tehdä muutakin kuin hoitaa lapsenlapsia.”

Olivat tuttavapiirin mallit ja odotukset mitä tahansa, isovanhemman pitää ensisijaisesti huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Se on tervettä itsekkyyttä.

”Isovanhemmalla on oikeus sanoa, että en jaksa. Eikä vain sitä. Lisäksi hänellä on oikeus sanoa, että hän haluaa tehdä muutakin kuin hoitaa lapsenlapsia. Sekin pitää rohjeta kertoa ääneen”, Minna Oulasmaa muistuttaa.

Suora puhe antaa viestin: isovanhemmuus on minulle tärkeää, mutta arvostan itseäni niin paljon, että haluan toteuttaa myös muita tärkeitä elementtejä elämässäni.

Se asenne ei ole yhtään huono perintö nuoremmalle sukupolvelle.

”Miksi äiti vain matkustelee eikä auta?”

Nuoremmalle sukupolvelle voi yhtä kaikki olla katkera pala, jos isovanhemmat eivät olekaan valmiita auttamaan niin paljon kuin he olivat toivoneet ja ajatelleet.

”Heille voi tulla häpeän tunteitakin. Miksi minun täytyy mennä pyytämään naapurin rouvaa lapsenhoitoavuksi, ja oma äiti vain matkustelee maailmalla ja toteuttaa itseään?” Susanne Ingman-Friberg sanoo.

Seurauksena voi olla hyvin kipeää keskustelua, jossa joudutaan käymään läpi vuosien varrella kertynyttä kuonaa.

”Usein se tarkoittaa nimenomaan äiti-tytär-suhteen käsittelyä, eikä se ole helppoa”, Minna Oulasmaa sanoo.

”Vastuu lapsesta on sataprosenttisesti hänen vanhemmillaan.”

Joskus se voi johtaa jopa väliaikaiseen välirikkoon. Vasta sen jälkeen äiti ja tytär pääsevät luomaan aidosti kahden aikuisen välisen suhteen.

”Vastuu lapsesta on lopulta kuitenkin sataprosenttisesti hänen vanhemmillaan. Isovanhemmalla on oikeus päivittää tilannettaan ja kertoa, että nyt teidän täytyy hakea apua jostain muualta.”

Suu suppuun selän takana

Vaikka suora ja rehellinen puhe voi tehdä kipeää, se on paras ratkaisu.

Ongelmia tulee varmasti, jos osapuolet esittävät toisilleen yhtä ja puhuvat selän takana toista. Esimerkiksi isovanhemmat sanovat vanhemmille, että totta kai he ottavat lapset hoitoon, mutta valittavat hoitotaakkaa ystävilleen. Tai vanhemmat purkavat kavereilleen katkeruutta siitä, että isovanhemmat tulevat apuun vain silloin, kun heille itselleen sopii.

”Takana puhuminen synnyttää vahingollisia salaisuuksia, jotka myrkyttävät ilmapiiriä.”

”Takana puhuminen synnyttää vahingollisia salaisuuksia, jotka myrkyttävät ilmapiiriä. Se ei jää lapsiltakaan huomaamatta”, Minna Oulasmaa sanoo.

Susanne Ingman-Friberg muistuttaa, että näköpiiriä kannattaa aina laajentaa.

”Yleensä äidinäidistä tahtoo tulla perheen tärkein isovanhempi, mutta parhaimmillaan isovanhempia on neljä ja uusperheissä enemmänkin. Kaikilta heiltä voi pyytää apua tasapuolisesti. Kaikista voi tulla lapselle läheisiä ja tärkeitä aikuisia.”

Älä tunkeudu toisen perheen reviirille

Sitten on tietenkin ongelman toinen puoli: joskus isovanhemmat ovat niin innokkaita osallistumaan lapsen hoitoon, etteivät he tule kysyneeksi vanhemmilta, tarvitaanko heitä oikeasti niin paljon.

”Isovanhemman on hyvä opetella myös etäisyyden ottamista. Hänen ei pidä väkisin tunkeutua vanhempien reviirille vaan taas kerran kysyä suoraan, millaista apua nämä toivovat”, Minna Oulasmaa muistuttaa.

Äiti panee rajat omille vanhemmilleen, isä omilleen.

Jos uuteen rooliinsa hurahtaneet isovanhemmat eivät pysty vetämään rajoja, lapsiperheen vanhempien on se tehtävä. Päävastuussa on se, jonka vanhemmista on kyse. Äiti panee rajat omille vanhemmilleen, isä omilleen.

”Hänen pitää kertoa isovanhemmalle, että meillä on oma tapamme hoitaa perheemme asiat. Arvostamme sitä, että haluat auttaa ja olet innoissasi lapsesta, mutta me kerromme, kuinka paljon ja millaista apua tarvitsemme.”

Väestöliiton asiantuntijat pitävät tiistaina 27.2. kaikille isovanhemmille avoimen chatin. Voit jakaa toisten isovanhempien kanssa parhaita hetkiäsi lastenlasten parissa! Pääset ilmoittautumaan mukaan tästä linkistä.

Lapsenlapsia ei ole pakko hoitaa

Isovanhempien yleinen huoli: kuinka paljon lapsenlapsia pitää hoitaa? Asiantuntija vastaa

Lapsenlapsia ei ole pakko hoitaa. Isovanhempien ei tarvitse hoitaa lapsia ja emme kuskaa lapsia hoitoon mummolaan. Jutusta saa hieman vääristyneen kuvan isovanhemmuudesta. Katinkontit, että kaikilla lapsiperheillä olisi hyväkuntoiset isovanhemmat, jotka pystyisivät ja viitsisivät auttaa lasten- ja kodinhoidossa! Monen lapsiperheen mummot ja vaarit ovat monisairaita, jopa muistisairaita dementikkoja. Isovanhemmat asuvat ehkä kaukana tai he ovat jo kuolleet. Joillakin mummoilla ja vaareilla on...
Lue kommentti