”Vaikka kotityöt tai koulutyöt eivät motivoisi murrosikäistä, vanhempien tehtävä on tehdä selväksi, että koti ei ole lepokoti ja opiskelu on nuoren työtä”, sanoo lastenpsykiatri Jari Sinkkonen.
”Vaikka kotityöt tai koulutyöt eivät motivoisi murrosikäistä, vanhempien tehtävä on tehdä selväksi, että koti ei ole lepokoti ja opiskelu on nuoren työtä”, sanoo lastenpsykiatri Jari Sinkkonen.

Tämä ei ole psykosössötystä vaan tiedettä: nuori ei itse tiedä omaa parastaan. Kasvattajan ei pidä seurata sivusta, kun teini pilaa mahdollisuuksiaan, sanoo lastenpsykiatri Jari Sinkkonen.

Mikä asia vanhemmilta lasten kasvaessa usein unohtuu, lastenpsykiatri Jari Sinkkonen?

”Lapsen tullessa murrosikään monet vanhemmat kuvittelevat, että oma lapsi on jo aika kypsä.

Ei ole.

Ei ole mitään psykosössötystä, että nuori tarvitsee aikuisen apua, koska on keskeneräinen.

Aivojen etuotsalohkon tehtävä on oman toiminnan ohjaus, ja se aivolohko kypsyy vielä yli 20-vuotiaana. Nuoren keskushermosto siis on kesken, mutta eihän hän itse sitä tajua. Vanhempien pitäisi tajuta.

”Olen hämmästynyt, että fiksut vanhemmat saattavat sietää lapsiltaan mitä vain, koska pistävät sen murrosiän piikkiin.”

Murrosikäisen keskeneräisyyden ymmärtäminen ei tarkoita sitä, että kaikkea pitäisi sietää. Olen hämmästynyt, että fiksut vanhemmat saattavat sietää lapsiltaan mitä vain, koska pistävät sen murrosiän piikkiin.

Vähän aikaa sitten eräs äiti kysyi, mitä hän voi tehdä, kun teini-ikäinen tytär sanoo äitiään ’vitun huoraksi’. Ehdotin ensiavuksi erittäin dramaattista palvelutason laskua, kunnes tyyli muuttuu. Paino erittäin-sanalla.”

Mitä vanhempien pitäisi tehdä, kun nuori sanoo, ettei kiinnosta?

”Nuoret puhuvat motivaatiosta paljon ja mielellään. Minua ärsyttää se motivaatiosta puhuminen, koska siihen liittyy niin usein ajatus, että kaikkeen pitäisi olla motivoitunut.

Virhe!

Kun kasvava lapsi tai nuori puhuu motivaatiosta, vanhempien on valpastuttava.

Jos murrosikäinen sanoo, että ei ole motivaatiota vaikka koulunkäyntiin tai imurointiin tai mummin 70-vuotissynttärikahveille lähtöön, hänelle voi vastata kuivan asiallisesti ’niin nyt kuitenkin tehdään’.

”Vanhempien on opetettava lapsille, että elämässä on hienoja hetkiä, mutta aina ei voi olla.”

Aika usein murrosikäisten vanhemmilta unohtuu tämä:

Kasvatuksen tärkein tehtävä on opettaa lapset tekemään myös epämiellyttäviä asioita.

Vanhempien on opetettava lapsille, että elämässä on hienoja hetkiä, mutta aina ei voi olla.

Siksi vanhempien viestin kasvaville lapsille pitää olla selvä: Meillä kaikilla toivottavasti on asioita, jotka innostavat, ilahduttavat ja motivoivat. Mutta meistä kukaan ei tee vain asioita, jotka innostavat.

Vaikka kotityöt tai koulutyöt eivät motivoisi murrosikäistä, vanhempien tehtävä on tehdä selväksi, että koti ei ole lepokoti ja opiskelu on nuoren työtä.

”Nuorelle voi sanoa, ettei voi vanhempana vain katsoa sivusta, kun nuori pilaa mahdollisuuksiaan jatkokoulutukseen ja työelämään.”

Nuorelle on tyypillistä haaveilla suuria mutta kuvitella samalla, että kaikki järjestyy lopulta itsestään. Voi olla, että koulunkäynnistä on syytä keskustella moneen kertaan. Nuorelle voi sanoa, ettei voi vanhempana vain katsoa sivusta, kun nuori pilaa mahdollisuuksiaan jatkokoulutukseen ja työelämään.

Sen kuuleminen ei useinkaan ilahduta nuorta. Sitten vanhempien pitää vain sietää, että nuorelta tulee lunta tupaan.

Lopulta se tyhmäkin homma sitä paitsi tuo hyvää. Kun nuori onnistuu siinä, mitä ei luullut osaavansa tai mikä ei huvittanut, hän alkaa uskoa, että pystyy ja pärjää ja selviää. Tämä nostaa aivojen dopamiinitasoja eli tuo mielihyvää.”

Vierailija

Jari Sinkkonen: ”Vanhempien täytyy vaatia lapsiltaan myös epämiellyttäviä asioita”

Vierailija kirjoitti: Sinkkonen puhuu niin asiaa! Kiitos, että on maalaisjärki vielä olemassa! Mutta mitä tehdä nuoren kanssa, jolla ei oikeasti ole sitä motivaatiota kouluun. Eihän ketään 15 - vuotiasta pysty niskaperäsotteella raahaamaan kouluun väkisin. Vanhemmat lähtee aamulla töihin ja nuoren koulu alkaa myöhempään. Ja nuori vetoaa siihen, että vanhempi ei voi pakottaa toimimaan, kun ahdistaa. Jotain on mennyt aiempina kasvatusvuosina pieleen, kun päädytään tähän tilanteeseen. 1. Jos...
Lue kommentti

Vilkkaan lapsen äiti ja mindfulness-opettaja kertoo, miten auttaa lasta rauhoittumaan.

Onko lapsellasi virtaa loputtomiin ja hyttysen keskittymiskyky? Onko koululaisella vaikeuksia keskittyä pitkäjännitteiseen työskentelyyn? Vai tuntuuko esiteini katoavan ruudun takaiseen ärsykemaailmaan? Mindfulness- eli tietoisuusharjoituksista saattaa olla apua.

Tietoisuus- ja tunnetaitojen opettaminen tekee tuloaan jo päiväkoteihin ja kouluihin. Olisinpa minäkin saanut nämä kyvyt käyttööni jo lapsuudessa! Läsnäolon taitoa voi harjoitella yhdessä myös kotioloissa.

Tässä neljä helppoa koko perheen harjoitusta, joissa hyödynnetään eri aisteja keskittymisen apuna. Nämä on testattu myös vilkkaalla lapsella.

1. Korvien höristys

Harjoitukseen tarvitaan selkeä, hitaasti hiipuva ääni kuten ääniraudan tai sointumaljan kumahdus. Sopivan välineen löytää tarvittaessa verkosta. Pyydä lasta kuuntelemaan tarkasti ja äänen kuullessaan kohottamaan toista kättään hitaasti niin, että se on äänen kokonaan vaiennuttua viittausasennossa. Toista harjoitus niin, että käsi siirtyy vähitellen ylhäältä takaisin alas äänen mukana.

Käden liikuttamisen sijaan voitte myös sopia, että ääntä kuunnellaan silmät suljettuina ja ne avataan vasta, kun ei kuulu enää pienintäkään äänen värinää. Testatkaa, onko lapsella tarkempi kuulo kuin aikuisella – hänen kätensä saattaa liikkua vielä, kun aikuinen havaitsee enää pelkkää hiljaisuutta.

2. Tiimalasi

Lainaa lautapelistä tiimalasia. Ennen kuin laitat hiekan valumaan, ohjeista osallistujia seuraamaan tiimalasia ja laskemaan hiljaa mielessään, kuinka monta sekuntia tiimalasi mittaa. Kertokaa arvionne ja kokeilkaa uudestaan – muuttuiko luku?

3. Makuhetki

Valitse erimakuisia ja -tuoksuisia ruoka-aineita, kuten sitruunaa, hunajaa, vihreää paprikaa ja juustoa. Haistelkaa ja maistelkaa jokaista ruokaa silmät kiinni tai huivilla sidottuina. Pyydä lasta kuvailemaan tuoksua ja makua ja arvaamaan, mistä ruuasta on kysymys. Harjoituksen voi tehdä myös tasting-versiona; meidän perheemme testasi eri kokismerkit ja sain vihdoin selville, maistuuko kaupan oma merkki erilaiselta kuin kalliimpi merkkilimu.

Niin aikuiset kuin lapsetkin hotkaisevat monet päivän aterioista tai korvaavat ne napostelulla. Hidas, keskittynyt ruokailu ehkäisee tutkitusti ahmimista, ylipainoa ja epäterveellisiä ruokavalintoja. Nykyään taaperoita opetetaan sormiruokailun avulla tutustumaan antaumuksella syömäänsä ruokaan. Sama utelias ja keskittynyt asenne olisi hyvä säilyttää lopun elämää.

4. Satuhieronta

Vilkkaan lapsen tai nuoren voi olla vaikea pysähtyä oman kehon äärelle. Satuhieronnassa aikuinen auttaa tarinan ja kosketuksen keinoin lasta rentoutumaan. Nuoren kohdalla voi puhua vaikka tarinarapsuttelusta, jos lapsekas nimi ei houkuttele. Tämä menetelmä auttaa myös levottoman lapsen rauhoittamisessa ennen nukkumaanmenoa.

Pyydä lasta asettumaan vatsamakuulle sängylle tai muuhun mukavaan paikkaan. Kuvittele lapsen selkäpuoli kanvaasiksi, johon maalailet keksimäsi tarinan kulkua kuin Kylli-täti ikään. Hyödynnä myös käsivarret ja jalat. Kivoja satuhierontoja voi keksiä vaikkapa puusta, joka käy läpi eri vuodenajat tai metsän eläimistä, jotka kipittävät ja tallustelevat pitkin selkää. Valmiita tarinoita hierontaohjeineen löydät Satuhieronta-kirjasta.

Kati Heikinheimo toimii päivätyönsä ohessa mindfulness-opettajana ja pyörittää yhdessä puolisonsa kanssa kolmen pojan uusperhettä.

Jari Sinkkonen sanoo, että vaikka lapsi ei harrastaisi mitään, hänellä on ”suuri riski” kasvaa ihan normaaliksi.
Jari Sinkkonen sanoo, että vaikka lapsi ei harrastaisi mitään, hänellä on ”suuri riski” kasvaa ihan normaaliksi.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen sanoo, että lapsella on suuri riski kasvaa ihan normaaliksi, vaikkei hän harrastaisi yhtään mitään. Lapsen ei myöskään tarvitse aina olla reipas ja hyvällä tuulella.

Monissa kodeissa lasten harrastukset nostavat hien pintaan sekä lapsille että vanhemmille. Harjoituksia ja kuljettamista on paljon, mutta yhtä lailla lapsilla intoa ja iloakin. Joskus mikään ei voisi olla selvempää kuin halu harrastaa, josta kertoo vaikkapa päivittäinen pulputus voimistelun ihanuudesta.

Vanhempien puolestaan on vaikea tietää, miten tukea viisaasti lapsensa vapaa-ajan käyttöä. Mieleen voi nousta, että liialta väsymiseltäkin pitäisi suojella. Toisaalta kai nyt lapsen pitäisi jotain harrastaa, jotta pääsisi eteenpäin elämässä?

Ei välttämättä, sanoo lastenpsykiatrian dosentti Jari Sinkkonen. Hänen mukaansa lapsen ei tarvitse harrastaa mitään ollakseen jotenkin pärjäävä.

”Olen tavannut lapsia, joiden harrastusten määrässä ei ole mitään tolkkua. Uimarilla voi olla kahdeksat harkat viikossa.”

Jari Sinkkonen sanoo, että vaikka lapsi ei harrastaisi mitään, hänellä on ”suuri riski kasvaa ihan normaaliksi”.

”Jos lapsi syö ja nukkuu hyvin, leikkii, on kiinnostunut maailmasta, menee suhteellisen tyytyväisenä päiväkotiin tai kouluun ja hänellä on pari hyvää kaveria, asiat eivät voi olla ihan huonosti.”

Vanhemmuuteen kuuluu, ettei aina tiedä, miten pitäisi tehdä. Siitäkään ei pidä liikaa huolestua.

Monesti vanhemman on vaikea tietää, mihin suuntaan lastaan kannustaisi ja mikä juuri hänelle on hyväksi. Sinkkosen mielestä hyvään vanhemmuuteen kuuluukin se, ettei aina tiedä, miten pitäisi tehdä. Siitäkään ei pidä liikaa huolestua.

”Lapsi ohjaa meitä itse, hänen temperamenttinsa ja luonteensa. Hänellä on tietyllä lailla aina käyttöohje mukanaan.”

Lapsen ei tarvitse olla reipas

Sinkkosen mielestä meillä korostetaan vähän liikaa lasten reippautta ja ulospäinsuuntautuneisuutta. Hän muistuttaa, että on ihan ok, jos lapsi on toisenlainen eikä vaikkapa viihdy isoissa ryhmissä.

”Meillä on sellaista jenkkivaikutusta, että pitäisi olla hirveän ulospäin suuntautunut. Suomalaisuuteen kuuluu kuitenkin myös se, että ollaan tuppisuita", Sinkkonen toteaa.

Lastenpsykiatri muistuttaa, että lasten siinä missä aikuistenkin temperamenteissa on suuria eroja. Siksi myöskään lapsen olemisen ja elämisen tavasta ei tarvitse turhan paljon huolestua.

Vierailija

Jari Sinkkonen: ”Lapsen ei tarvitse harrastaa mitään eikä olla aina reipas”

Ei liikkumiseen tarvita ohjattua harrastusta, vaan tavallista arkiliikuntaa. Ohjatussa harrastuksessa helposti odotetaan vuoroa, kuunnellaan ohjeistusta, katsotaan mallisuoritusta niin, että tunnin harrastusajasta liikutaan itse 20 min. Se miten lapsi saadaan liikkumaan, on vanhemman esimerkki. Yhdessä vaan ladulle, pyöräretkelle, metsään, pulkkamäkeen, kävellen tarhaan ja kouluun. Ei harrastuksessa mitään vikaa ole, jos lapsi sitä haluaa, mutta on puppua sanoa ettei ilman harrastuksia...
Lue kommentti