Hyvä lähtee kiertämään – kun muistat kiittää, et kyynisty

Katson kaupan kassalla myyjää silmiin ja sanon "kiitos sinulle".

"Tuo huulipuna sopii sinulle tosi hyvin", kerron tuntemattomalle naiselle, kun jonotamme ruokalan tiskillä.

"Kiitos, että jaksat minua, vaikka olen tällä viikolla ollut väsynyt ja rasittava", sanon ystävälleni.

Toisten kehuminen tuntuu vieraalta, ja siksi teenkin sitä. Olen päättänyt opetella kiittämään, kun aihetta on. Olen huomannut, että jätän positiiviset asiat usein vaille huomiota, ja se on harmi. Samaa mieltä on psykoterapeutti ja työnohjaaja Taru Kaivola.

Jätämme monesti sanomatta juuri ne pienet positiiviset asiat, joilla voisi piristää toisen päivää.

"Jätämme monesti sanomatta juuri ne pienet positiiviset asiat, joilla voisi piristää toisen päivää. Ehkä ajattelemme, että kyllä kehun kohde tietää ne sanomattakin", Kaivola sanoo.

Yksi syy kiitoksen panttaamiseen on Kaivolan mielestä se, että hyvän puhumista on Suomessa pidetty hävettävänä kehumisena.

"Etenkin vanhemmat sukupolvet ovat ajatelleet, että kehu ylpistää. Kasvatusohjeina ovat olleet vaatimattomuus kaunistaa ja monet muut samantyyppiset sananlaskut."

Asenne on hölmö, Kaivola sanoo. Pienikin kehu voi saada toisen uskomaan itseensä ja kannustaa jatkamaan.
Ja ainakin kauniista sanoista tulee hyvä mieli.

Hienoa sinä, hienoa me

Hyvän puhumisessa hienoa on sekin, että se leviää.

"Ihmisillä on luontainen tapa haluta myötäillä toista. Toisten puheisiin tulee helposti vastattua samalla tavalla: jupinaan jupinalla ja kiitokseen kiitoksella", Kaivola toteaa.

Kiitos ei ylpistä vaan kannustaa.

Tämä vaikuttaa nopeasti ilmapiiriin esimerkiksi työpaikoilla. Positiivisten asioiden huomioiminen saa me-hengen kasvamaan, ja jokaisen panokselle annetaan arvoa.

"Kehujen myötä ilmapiiri paranee. Silloin ihmiset kokevat, että heitä arvostetaan ja he haluavat antaa parastaan. Parhaimmillaan laatu ja tuottavuus voivat nousta ja samaan aikaan työhyvinvointi lisääntyy."

Luottavaisesta ilmapiiristä on hyötyä myös ongelmatilanteissa. Kun taustalla on tunne siitä, että itseä ja muita arvostetaan, ei lytätyksi tulemista tarvitse pelätä silloinkaan, kun asioista ei olla samaa mieltä.

"Yksi opeteltava asia on myös tapamme ottaa kehut vastaan. Sekin vaikuttaa ilmapiiriin", Taru Kaivola sanoo.

Kun saamme kiitosta tai kannustusta, otamme sen usein vastaan vähätellen. "No tämä nyt on vain alennuksesta", sanomme puseroamme kehuvalle, vaikka voisimme vastata, että kiitos, pidän siitä itsekin.

Myös itselleen pitäisi pystyä puhumaan hyvää.

Myös itselleen pitäisi siis pystyä puhumaan hyvää.

"Kun itseään ei rankaise epäonnistumisista tai huonoista piirteistä, ei vastaaviin asioihin kiinnitä muissakaan huomiota yhtä herkästi."

Myönnä ongelmat, etsi hyvää

Pitkän viikon jälkeen tuntuu ihanalta huomata kotiin tullessa, että puoliso on imuroinut murut keittiön lattialta. Tunteen ääneen sanominen jää kuitenkin kuulumistenvaihdon jalkoihin. Kohta sen sijaan huomaan marisevani, että ruoka ei ollutkaan valmiina, vaikka mies sanoi kokkaavansa.

Olisi kannattanut tehdä toisin. Kiittämisessä on sekin hyvä puoli, että kun lisää toisen hyvää mieltä, tulee itsellekin parempi mieli.

On itsellekin helpompaa elää maailmassa, jossa näkee hyvää.

"Hyvän puhuminen on valinta. On itsellekin helpompaa elää maailmassa, jossa näkee hyvää. Jos keskittyy vain huonoihin asioihin, kyynistyy", Kaivola sanoo.

Positiivisten ajatusten esille tuominen ei kuitenkaan tarkoita ongelmien kieltämistä. Myös negatiiviset ja huonot tunteet pitää voida sanoa ääneen, jos niihin on aihetta.

"Mutta silloinkin pitäisi muistaa, että elämässä on ongelmien lisäksi myös positiivisia asioita. Jokaisesta ihmisestä löytyy jotain hyvää sanottavaa."

Kehua ei tarvitse päästä varpaisiin. Usein pieni sana on kokoaan suurempi.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 9/2017.