”Vaikeista elämänmuutoksista selviytymistä auttaa maanläheinen elämänasenne”, psykoterapeutti ja työnohjaaja Pirjo Timperi muistuttaa..
”Vaikeista elämänmuutoksista selviytymistä auttaa maanläheinen elämänasenne”, psykoterapeutti ja työnohjaaja Pirjo Timperi muistuttaa..

Toiset selviytyvät vastoinkäymisistä syntyjään paremmin kuin toiset. Selviytymistaitoa voivat kuitenkin opetella kaikki – parhaiten kriisejä selättävät ne, jotka osaavat tehdä tunteistaan tarinan, sanoo psykoterepeutti Pirjo Timperi.

1. Älä tavoittele kiiltokuvaelämää

Elämämme aikana kohtaamme jopa satoja erilaisia kriisejä. Osa on tavoiteltuja muutoksia, kuten unelmatyö tai uusi rakkaus, osa yllättäviä ja ahdistavia kokemuksia, kuten avioero, sairastuminen tai läheisen kuolema.

”Vaikeista elämänmuutoksista selviytymistä auttaa maanläheinen elämänasenne. Pärjäät paremmin, kun et tavoittele kiiltokuvaelämää”, psykoterapeutti ja sairaanhoitaja Pirjo Timperi sanoo.

Täydellisen elämän tavoittelusta luopuminen lisää kykyä vastaanottaa kriisejä. Ne kuuluvat elämään. Kaikilla on vaikeaa, eikä kenenkään tarvitse olla virheetön.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Piilottelu lisää haurautta vaikeuksien edessä ja vie hurjasti voimia.”

Parhaiten Timperin mukaan kriisejä selättävät ne, jotka osaavat tehdä tunteistaan tarinan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Vahva ihminen, joka on käsitellyt kriisinsä synnyttämät ahdistavat tunteet, uskaltaa katsoa elämäänsä ikään kuin ulkopuolelta ja sanoa ääneen vaikka työpaikan kahviautomaatilla, että kyllä, näin minulle kävi. Tältä se minusta tuntui”, Timperi havainnollistaa.

”Piilottelu lisää haurautta vaikeuksien edessä ja vie hurjasti voimia.”

2. Itsesäälillä on aikansa

Vaikeinta on hyväksyä ahdistavia tapahtumia, jotka tulevat yllätyksenä. Erossa jätetty tai onnettomuudessa läheisensä menettänyt voi etsiä pitkään syitä ja selityksiä tapahtumille. Etenkin erossa syitä tulee etsittyä helposti itsestä: kun minä nyt olen tällainen, niin eihän minua kukaan huoli.

”Itsesäälillekin on aikansa. Se on tunteiden käsittelyä. Velloa täytyy, jotta voi taas ryhdistäytyä”, Timperi huo­mauttaa.

”Tärkeintä on, ettei jää pyörimään tuskaansa ja ajattele, että kaikki on omaa syytäni. Silloin lamaantuu eikä tule rakentaneeksi vastustuskykyään, sitä omaa tarinaansa.”

Avioerosta, läheisen kuolemasta tai työpaikan menetyksestä tekee usein mieli puhua. Timperin mukaan tämä liittyy ihmisten tarpeeseen tarinallistaa tapahtumia. Yksi puhuu ystävälle, toinen kumppanille, kolmas terapeutille. Joku tekee tiliä elämästään Facebookissa tai työpaikan kahvihuoneessa.

”Kriisi saa meidät hämillemme. Tulee tarve jäsentää kaikkea, panna palikoita paikoilleen. Miten tässä näin kävi? Ääneen ajatteleminen on hirveän tärkeää jossain kriisin vaiheessa.”

3. Joskus on pakko romahtaa

Akuutissa kriisissä mielemme suojelee meitä ja ikään kuin sulkeutuu. On aika sulatella. Kaikki eivät pysty puhumaan vaikeuksistaan akuutissa vaiheessa, eikä Timperin mielestä tarvitsekaan. Pääasia on, että löytyy jokin tapa jäsentää tapahtumia. Hiljainenkin usein avautuu jossakin vaiheessa, omalla tavallaan.

”Romahdus liittyy siihen, että kehomme ja mielemme huutaa meitä käsittelemään negatiiviset tunteet.”

”Lukeminen, maalaaminen, laulaminen. Mikä tahansa tapa, joka sopii tunteiden purkamiseen, on hyväksi. Joku istuu pilkillä tai tuijottaa nuotioon. Toinen touhuaa. Tärkeää on, ettei tunteita peitetä ja unohdeta.”

Kriisin jälkeinen romahdus voi tulla vasta aikojen kuluttua: viikon, kuukausien, vuosien. Mutta se tulee.

”Romahdus liittyy siihen, että kehomme ja mielemme huutaa meitä käsittelemään negatiiviset tunteet. Emme voi jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jossain vaiheessa tunteet vyöryvät yli, ja silloin pitää pysähtyä.”

Jos romahdus jää potematta, on vaarana, että negatiiviset tunteet nousevat pintaan myöhemmin.

”Meillä on kehomuisti. Vaikka emme anna ikävien tunteiden tulla pintaan, ne eivät unohdu. Kehomme muistaa. Vuosien päästä jokin haju tai ääni saattaa laukaista yllättävän ahdistuksen, ja syy löytyy aiemmin purkamatta jääneistä kriiseistä.”

4. Kas näin kasvat vahvaksi

Resilienssi eli kyky sietää vastoinkäymisiä on toisilla vahvempi kuin toisilla. Timperin mukaan syitä vahvaan selviytymiskykyyn on useita: geneettinen kyky järkeillä asiat ja olla vahva ihminen, positiiviset lapsuusmuistot sekä sisäistetty oivallus, että vastoinkäymiset kuuluvat elämään.

”Vastoinkäymisten herättämien tunteiden äärelle pysähtyminen kasvattaa kykyä sietää vastoinkäymisiä ja tekee meistä vahvempia”, Timperi muis­tuttaa.

”On hyvä pystyä tunnistamaan itsessään erilaisia tunteita. Minua ahdistaa nyt. Miksi? Miltä se tuntuu, missä se tuntuu? Sen jälkeen on hyvä ryhtyä aktiivisesti vaikka vellomaan tunteessa. Ja sitten pitää päättää, että nyt eteenpäin.”

”Vastoinkäymisten herättämien tunteiden äärelle pysähtyminen kasvattaa kykyä sietää vastoinkäymisiä ja tekee meistä vahvempia.”

Muutos on kriisi, kriisi on muutos. Muutokset kasvattavat. Joka kerta tulet väistämättä pohtineeksi omaa elämääsi ennen ja jälkeen.

”Kriisit laittavat meidät kasvokkain arvojemme kanssa. Olenko elänyt oikein? Pitäisikö minun muuttaa jotakin? Mikä on nyt mahdollista?”

5. Unelmia pitää olla

Timperin mukaan unelmat vahvistavat. Kriisin jälkeen on hyvä miettiä, mikä itselle on tärkää. Mistä olet haaveillut? Vieläkö tuo haave olisi mahdollista toteuttaa – miten?

Unelmat ovat tärkeitä, sillä mieli alkaa ohjata meitä kohti niitä. Eron jälkeen unelma saattaa olla vaikka jokin oma valinta. Nyt hankin sen punaisen sohvan, jota puolisoni aina vastusti!

”Kun alat taas unelmoida, huomaat, että kriisin tuoma tuska helpottuu. Samalla käynnistyy kasvuprosessi. Muutumme ihmisinä, emme ole samoja kuin ennen kriisiä. Kriisi vahvistaa väistämättä – jos tunteet käsittelee.”

6. Huomaa pienet askeleet

Tunnemylläkässä on tärkeää huomata pienet asiat ja tunnistaa ne voittoina. Mikä elämässäni toimii edelleen? Kaikesta huolimatta, mikä hoituu?

”Pieni voitto voi olla vaikka se, että hei, tänään sain itse sukat jalkaani. Tai vaikka silmät auki. Nousin sängystä”, Timperi kuvailee.

Kaikesta huolimatta olen yhä saanut kahvit keitettyä ja lapset kouluun. Kaikesta tästä huolimatta elämä jatkuu.

Pirjo Timperi

Artikkelin asiantuntija on psykoterapeutti ja työnohjaaja Pirjo Timperi, jonka motto on: ”Ei sillä ole väliä, mitä olemme kohdanneet, vaan sillä, kuinka opimme sitä katsomaan ja ymmärtämään.”

Positiivinen

Ihmettelen että psykoterapeutti käyttää artikkelissa sanaparia "negatiiviset tunteet"!
Ilmaisu vahvistaa lukijoiden käsityksiä, että sellaisia tunteita ei saisi tuntea, ovat negatiivisia. Oikeasti kirjoittaja tarkoitti vaikeita tunteita, joita myös jokainen tuntee vaikeiden asioiden parissa

Sisältö jatkuu mainoksen alla