Vaikka uupunut karttelisi muiden seuraa, häntä ei kannata jättää yksin. Se usein vain pahentaa oloa.
Vaikka uupunut karttelisi muiden seuraa, häntä ei kannata jättää yksin. Se usein vain pahentaa oloa.

Hyvä työyhteisö huolehtii omistaan silloinkin, kun he eivät itse jaksa. Tärkeintä on, ettei uupunut jää huolineen yksin.

Kiireen tuntu. Jatkuvat muutokset. Kova työtahti. Ero. Univaikeudet.

Työuupumus on usein monen asian summa. Uupunut ei välttämättä tunnista oloaan itse, ja siksi työpaikan tuki on tärkeää.

”Hyvä työyhteisö pystyy tekemään paljon”, sanoo SOS-kriisikeskuksen kriisivastaanottotyön päällikkö Pirjo-Riitta Liimatainen.

Jos uupumus johtuu työstä, se koskee koko työyhteisöä.

”Esimerkiksi kiireen tuntu ja tiukat aikataulut voivat uuvuttaa. Tulee tunne, ettei pysy enää mukana eikä pysty keskittymään mihinkään. Se uuvuttaa kenet tahansa”, Liimatainen sanoo.

Pitkittynyt uupumus voi johtaa masennukseen, ja siksi siihen on tärkeää puuttua ajoissa. Mitä työyhteisö voi tehdä, kun kollega väsyy?

1. Ota uupumus puheeksi

Uupunut ihminen ei välttämättä huomaa tilaansa itse. Siksi on erityisen tärkeää, että muut huomioivat uupuneen jotenkin.

”Kierre on ehkä jatkunut liian pitkään. Ihminen vain puskee ja puskee, yrittää, vaikka mielialat vaihtelevat, töistä ei tule mitään ja on vaikea keskittyä”, Pirjo-Riitta Liimatainen sanoo.

”Ihminen vain puskee ja puskee, yrittää, vaikka mielialat vaihtelevat, töistä ei tule mitään ja on vaikea keskittyä.”

Puheeksi ottaminen voi jännittää, mutta se on usein vain palvelus uupuneelle.

”Puhuminen ei ole aina helppoa. Ihminen voi olla ärtynyt, vaikka kyse ei ole arvostelusta.”

Tärkeintä on, että osoitat olevasi huolissasi – vaikka kysymällä, onko työkaveri väsynyt. Onko töitä liikaa? Onko kotona sattunut jotakin? Miten minä voisin auttaa?

2. Tarjoa apua

Uupumuksesta kertominen ei ole helppoa. Älä siis syyttele vaan ota työkaveri todesta. Miettikää yhdessä, millaista apua tarvitaan. Olisiko työterveyshuollosta apua? Tarvitaanko sairauslomaa? Pitäisikö työtaakkaa hetkeksi keventää?

”On parempi puuttua kuin jättää sivuun. Uupumuksella on taipumusta muuttua koko ajan huonompaan suuntaan”, Liimatainen sanoo.

3. Pyydä mukaan

Kun ihmisestä alkaa tuntua, ettei hän jaksa, hän syyttää helposti itseään: Muut ovat pätevämpiä, nopeampia, taitavampia. Minä en ole tarpeeksi hyvä.

Uupunut saattaa alkaa eristäytyä, eikä tule enää mukaan lounaalle tai kahville. Silloin on tärkeää houkutella: sanoa vaikka, että pidä nyt taukoa, jutellaan.

Pääasia on, ettei uupunut jää yksin. Se usein vain pahentaa oloa.

”On tärkeää osoittaa välittämistä. Olet yhtä tärkeä kuin kaikki muutkin. Joskus on vaikeaa, mutta kuulut joukkoon. Kun viestii, että toinen on tärkeä, se riittää”, Liimatainen sanoo.


4. Puhu ongelmista jo etukäteen

Hyvässä työyhteisössä mahdollisista ongelmatilanteista puhutaan jo etukäteen. Sopikaa selkeät säännöt. Miten toimitaan, jos töitä on liikaa? Mitä tehdä, kun on huolissaan työkaverista?

5. Mieti, onko työpaikalla jokin pielessä

Jos uupumus liittyy selkeästi työhön, on tärkeää miettiä, onko työpaikan tavoissa, ilmapiirissä tai työtahdissa ongelmia.

”Mikään ei muutu, jos ei mietitä, miten ongelmia voitaisiin ratkaista ja työtä kehittää”, Liimatainen sanoo.

”Kyse ei ole koskaan siitä, että työntekijä olisi huono. Hän ei vain pysty. Tämän päivän työelämä on kovaa ja vaativaa. Muutoksia tulee, ja niihin pitää sopeutua. Kuka tahansa voi väsyä.”

”Muutoksia tulee, ja niihin pitää sopeutua. Kuka tahansa voi väsyä.”

6. Kevennä työtaakkaa

Töitä voi aina järjestellä uudelleen. Työtaakan keventäminen saattaa helpottaa uupuneen oloa, kunhan siitä sovitaan yhdessä.

”Se, että vain ilmoitetaan, että ensi viikosta lähtien teet tällaisia asioita, ei ole hyvä tapa vaikuttaa työssä jaksamiseen. Se vain lisää ulkopuolisuuden tunnetta ja ajatuksia siitä, että en ole tarpeeksi hyvä ja pätevä.”

”Huolen sivuuttaminen on syyllistämisen lisäksi pahinta, mitä voi tehdä.”

7. Älä sivuuta

Tekisikö mieli vain vetäytyä ja ajatella, että eihän tämä minulle kuulu? Se on huonoin tapa reagoida.

Älä siis sano ainakaan näin: Kyllä se siitä! Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja nukut ensi yön kunnolla.

”Huolen sivuuttaminen on syyllistämisen lisäksi pahinta, mitä voi tehdä”, Liimatainen sanoo.

”Hyvä työyhteisö pitää huolta silloinkin, kun ei jaksa.”

20.–27.11.2017 vietetään valtakunnallista mielenterveysviikkoa.

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Työuupumusta ei aina tunnista itse – näin autat ajoissa kollegaa, joka on vaarassa romahtaa

Kaiken tämän kokenut päivastaisesti kirjoitti: Tämän jutun kertomus menee juuri päinvastoin tosielämässä kuin on esitetty tässä jutussa "turpaan on tullut oikein kunnolla" kun tuli Työuupumus Kurja kuulla, nimimerkki Kaiken tämän kokenut päinvastaisesti! Toivottavasti kaiken jälkeen olet kuitenkin toipunut uupumuksesta. Hinta voi olla joskus kova, mutta oma hyvinvointi on tärkein asia.
Lue kommentti

Suuri osa lasten ongelmista johtuu heidän yrityksestään sopeutua johonkin, sanoo lastenpsykiatri Jari Sinkkonen.

Huomiota. Sitä lapsi tarvitsee sekä vanhemmiltaan että muilta ympärillään eläviltä ihmisiltä. Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mielestä lapsen ja hänen elämäntilanteensa huomioiminen on niin arvokasta, että Sinkkonen paukuttaa sitä lasten auttajille ensimmäisenä ohjeena.

”Sanon lasten terapiatyötä tekevillekin, että kolme ihan ensimmäistä ohjetta lapsen auttamisessa ovat: Katso lasta, katso lasta ja katso lasta.”

”Vaikka Freudia on välillä katsottu nenänvartta pitkin, hän pani alulle sen ajattelun, että ihmisen kuuntelemisella on merkitystä.”

Sinkkosen mukaan suuri osa lasten ongelmista johtuu heidän yrityksestään sopeutua. Lapsi voi hakea huomiota tilanteessa, jossa ei koe saavansa sitä tarpeeksi.

”Mitä vaikeammissa oloissa lapsi elää, sitä kovemmat ovat hänen keinonsa. Mieti, millaisia haasteita hänellä on. Mitä hänellä on mielessä?”

Pienetkin teot ovat tärkeitä

Jokin pieni, hyväksyvä ele tai teko voi olla valtavan arvokas lapselle, jonka elämässä on hänelle vaikeita asioita.

”Asiat, jotka saattavat lapselle olla valtavan tärkeitä, voivat olla todella pieniä. Usein riittää se, että hänet huomioidaan. Ratikkakuski, kukkakaupan myyjä tai kuka tahansa voi katsoa lasta ystävällisesti tai puhua hänelle ystävällisesti”, Jari Sinkkonen sanoo.

Erityisen tärkeää lapselle on huomion saaminen heiltä, joiden läheisyyttä ja läsnäoloa hän arvostaa.

”Ne samat lapset, jotka urputtavat ja kiukuttelevat, toivovat vanhemmiltaan yhteistä aikaa.”

”Minua pysähdyttävät kyselyt, joissa lapsilta ja nuorilta kysytään, mitä he eniten toivovat. He toivovat enemmän yhteistä aikaa vanhempiensa kanssa. Samat, jotka urputtavat ja kiukuttelevat vanhemmilleen, toivovat heiltä yhteistä aikaa.”

Eikä lapsille tarvitse järjestää jotain suurta tai erikoista. Sinkkonen muistelee erään äidin kertomusta sateisesta illasta, jolloin lapset tappelivat ja äiti väsyi jatkuvaan kiukutteluun.

”Hän oli sanonut lapsille, että nyt puetaan sadevaatteet ja mennään ulos. Sitten lapset kaivoivat ulkona ojia. Lasten mielestä se oli upeeta. Sisään tultua yksi heistä oli sanonut, että hei, mennään toistekin!”

Lastenpsykiatrian dosentti Jari Sinkkonen puhui Orionin järjestämässä tilaisuudessa lasten psyykkisestä hyvinvoinnista.

Jos itsensä pakottaa pelottaviin tilanteisiin väkisin, siitä on asiantuntijan mukaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Sen sijaan tarvitaan lempeyttä, aikaa ja ajatustyötä.

Kohtaa pelkosi, niin pääset siitä eroon.

Mikä ei tapa, vahvistaa.

Rohkeasti mukaan vain, unohda itsesi!

Sosiaalisia tilanteita pelkäävä saa usein kuulla tämän kaltaisia vinkkejä.

Kyse ei kuitenkaan ole pienestä ongelmasta, josta pääsee eroon, kunhan vain ottaa itseään niskasta kiinni, sanoo psykoterapeutti Ari Saario.

”Tällaiset neuvot eivät yleensä toimi sosiaalisen ahdistuksen kohdalla, päinvastoin kuin useissa muissa ahdistusongelmissa. Ne voivat viedä loputkin voimavarat ja uskon itseen.”

Sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä ahdistuu ollessaan muiden huomion kohteena. Ahdistus ilmenee ryhmätilanteissa: esimerkiksi kokouksissa, työpaikkaruokailussa, juhlissa tai esiintymisissä.

Ahdistavaksi koettuja tilanteita alkaa usein ensin vältellä, sitten niihin kieltäytyy osallistumasta.

”Sosiaalisesti ahdistunut uskoo, että toiset tarkkailevat häntä: arvioivat kielteisesti sekä huomaavat kaikenlaisia merkkejä ahdistuksesta ja kyvyttömyydestä olla tai esiintyä niin kuin pitäisi.”

Älä vaivu toivottomuuteen

Ahdistun, kun joudun esittelemään itseni uusille ihmisille. Kädet vapisevat, en voi katsoa silmiin. Mokaan.

Jos joudun pitämään esitelmän, sydän hakkaa ja ääni tärisee, en pysty keskittymään. Nolaan itseni.

Kuvauksen kaltaiset pelot eivät pienene automaattisesti, vaikka niistä kärsivä esittelisi itsensä vieraille sata kertaa ja pitäisi toiset sata esitelmää.

Moni sosiaalisesti ahdistunut on oikeasti rohkea ja päättäväinen.

”Ihminen saattaa sinnikkäästi koettaa kohdata pelkonsa yhä uudestaan, mutta turhaan. Kielteinen omakuva sosiaalisissa tilanteissa säilyy muuttumattomana – ja ahdistus pysyy sitkeänä”, Ari Saario sanoo.

Moni alkaa kokea toivottomuutta ja uskoo, ettei ahdistukselle voi mitään.

”Tilannetta voi hankaloittaa myös se, että moni sosiaalisesti ahdistunut on oikeasti rohkea ja päättäväinen ja koettaa siksi väkisin lopettaa ahdistuksensa. Jotkut ovat yrittäneet esimerkiksi olla vihaisia omille ajatuksilleen ja siten ikään kuin nujertaa ahdistuksen."

Mutta tämäkään strategia ei toimi.

”Jos taistelee ahdistusta vastaan toisella negatiivisella tunteella, on kuin taistelisi tulta vastaan liekeillä – tai heittäisi bensaa liekkeihin.”

Näin pääset pelosta eroon

Eli siedättyminen ei auta. Onko koko loppuelämä sitten tällaista välttelyä ja häpeilyä?

Ei. Sosiaalisesta ahdistuksesta on mahdollista päästä eroon, Ari Saario sanoo.

Eroon pääsemiseksi on kuitenkin tehtävä töitä myös aivoilla, ei ainoastaan pakotettava itseään uusiin tilanteisiin.

5 ohjetta, joiden avulla opit ymmärtämään sosiaalisten tilanteiden pelkoasi:

1. Tunnista pelkosi

Tunnista omat automaattiset, kielteiset ajatuksesi sosiaalisissa tilanteissa (esimerkiksi ”punastun ja se on kauheaa, koska nolaan itseni”). Kirjaa ajatuksesi muistiin viikon ajan.

2. Kyseenalaista ajatuksesi

Kyseenalaista kirjaamasi ajatus, mutta ole rehellinen. Esimerkiksi: on totta, että punastun, koska poskia kuumottaa. Mutta jatka: Olen selvinnyt jo noin 1000 kertaa vaikka olen ollut ahdistunut. En itse ajattele, että joku on nolannut itsensä, jos hän on punastunut.

Kirjoita muistiin uusi, realistinen näkemys, joka perustuu todisteisiin eikä siihen, miltä sinusta on tuntunut.

3. Taklaa se, mikä ahdistaa vähiten

Tunnista välttelykäyttäytymisesi. Valitse näistä helpoin taklattava ja ala systemaattisesti toimia päinvastoin kuin ennen. Eli lopeta välttely yhdellä valitulla alueella.

Älä yritä vaikeampaa temppua vielä, vaan toista tätä ja jatka samalla ajatusten kyseenalaistamista. Vasta kun tilanne ei ole enää yhtä ahdistava (tai tunnet pärjääväsi ahdistuksesta huolimatta), siirry seuraavaksi vaikeimpaan ”askelmaan”. Tee tätä viikko.

4. Huomioi asiat ulkopuolellasi

Harjoittele ulkoista huomiota. Valitse seuraavaksi viikoksi viisi sosiaalista tilannetta, jotka eivät ole kaikkein pelottavimpia, mutta jotka nostattavat ahdistusta jonkin verran.

Mene tilanteeseen. Keskity siihen, mitä näet. Ota tehtäväksi panna merkille ihmisten vaatteet, ryhti, hiusten väri, se mitä kukin sanoi. Raportoi nuo asiat jollekulle jälkeenpäin.

Tämän menetelmän avulla et ennätä keskittyä oireisiisi koko ajan, vaan huomaat oikeasti, mitä pääsi ulkopuolella tapahtuu. Tee sama uusiksi. Ja uusiksi.

5. Tee mokausharjoitus

Opettele mokaamaan. Mene seisomaan kadulle ja kysele ihmisiltä, missä kyseinen katu on. Läikytä kupista kahvia tahallasi. Pudota kassajonossa ostoksesi.

Käytä sitten edellistä harjoitusta ja käännä katseesi ihmisiin. Tarkkaile, älä itseäsi vaan ihmisiä. Älä etsi mitään vinkkejä siitä, mitä he ehkä ajattelevat, vaan keskity vain siihen, mitä oikeasti näet. Et voi nähdä heidän ajatuksiaan, mutta voit nähdä vaikkapa silmien värin.

Kun pelko ja välttelykäyttäytyminen on tunnistettu ja kyseenalaistettu, tilannetta on mahdollista muuttaa, Ari Saario sanoo.

”Silloin voi keskittyä siihen, mitä ulkopuolella tapahtuu, ei päänsisäisiin pelkoihin.”

Ja silloin saattaa huomata olevansa oikeastaan aika rohkea ja tasapainoinen tyyppi tilanteen vaatiessa.

Asiantuntijana CBT-kognitiivinen ja käyttäytymispsykoterapeutti Ari Saario