Vaikka uupunut karttelisi muiden seuraa, häntä ei kannata jättää yksin. Se usein vain pahentaa oloa.
Vaikka uupunut karttelisi muiden seuraa, häntä ei kannata jättää yksin. Se usein vain pahentaa oloa.

Hyvä työyhteisö huolehtii omistaan silloinkin, kun he eivät itse jaksa. Tärkeintä on, ettei uupunut jää huolineen yksin.

Kiireen tuntu. Jatkuvat muutokset. Kova työtahti. Ero. Univaikeudet.

Työuupumus on usein monen asian summa. Uupunut ei välttämättä tunnista oloaan itse, ja siksi työpaikan tuki on tärkeää.

”Hyvä työyhteisö pystyy tekemään paljon”, sanoo SOS-kriisikeskuksen kriisivastaanottotyön päällikkö Pirjo-Riitta Liimatainen.

Jos uupumus johtuu työstä, se koskee koko työyhteisöä.

”Esimerkiksi kiireen tuntu ja tiukat aikataulut voivat uuvuttaa. Tulee tunne, ettei pysy enää mukana eikä pysty keskittymään mihinkään. Se uuvuttaa kenet tahansa”, Liimatainen sanoo.

Pitkittynyt uupumus voi johtaa masennukseen, ja siksi siihen on tärkeää puuttua ajoissa. Mitä työyhteisö voi tehdä, kun kollega väsyy?

1. Ota uupumus puheeksi

Uupunut ihminen ei välttämättä huomaa tilaansa itse. Siksi on erityisen tärkeää, että muut huomioivat uupuneen jotenkin.

”Kierre on ehkä jatkunut liian pitkään. Ihminen vain puskee ja puskee, yrittää, vaikka mielialat vaihtelevat, töistä ei tule mitään ja on vaikea keskittyä”, Pirjo-Riitta Liimatainen sanoo.

”Ihminen vain puskee ja puskee, yrittää, vaikka mielialat vaihtelevat, töistä ei tule mitään ja on vaikea keskittyä.”

Puheeksi ottaminen voi jännittää, mutta se on usein vain palvelus uupuneelle.

”Puhuminen ei ole aina helppoa. Ihminen voi olla ärtynyt, vaikka kyse ei ole arvostelusta.”

Tärkeintä on, että osoitat olevasi huolissasi – vaikka kysymällä, onko työkaveri väsynyt. Onko töitä liikaa? Onko kotona sattunut jotakin? Miten minä voisin auttaa?

2. Tarjoa apua

Uupumuksesta kertominen ei ole helppoa. Älä siis syyttele vaan ota työkaveri todesta. Miettikää yhdessä, millaista apua tarvitaan. Olisiko työterveyshuollosta apua? Tarvitaanko sairauslomaa? Pitäisikö työtaakkaa hetkeksi keventää?

”On parempi puuttua kuin jättää sivuun. Uupumuksella on taipumusta muuttua koko ajan huonompaan suuntaan”, Liimatainen sanoo.

3. Pyydä mukaan

Kun ihmisestä alkaa tuntua, ettei hän jaksa, hän syyttää helposti itseään: Muut ovat pätevämpiä, nopeampia, taitavampia. Minä en ole tarpeeksi hyvä.

Uupunut saattaa alkaa eristäytyä, eikä tule enää mukaan lounaalle tai kahville. Silloin on tärkeää houkutella: sanoa vaikka, että pidä nyt taukoa, jutellaan.

Pääasia on, ettei uupunut jää yksin. Se usein vain pahentaa oloa.

”On tärkeää osoittaa välittämistä. Olet yhtä tärkeä kuin kaikki muutkin. Joskus on vaikeaa, mutta kuulut joukkoon. Kun viestii, että toinen on tärkeä, se riittää”, Liimatainen sanoo.


4. Puhu ongelmista jo etukäteen

Hyvässä työyhteisössä mahdollisista ongelmatilanteista puhutaan jo etukäteen. Sopikaa selkeät säännöt. Miten toimitaan, jos töitä on liikaa? Mitä tehdä, kun on huolissaan työkaverista?

5. Mieti, onko työpaikalla jokin pielessä

Jos uupumus liittyy selkeästi työhön, on tärkeää miettiä, onko työpaikan tavoissa, ilmapiirissä tai työtahdissa ongelmia.

”Mikään ei muutu, jos ei mietitä, miten ongelmia voitaisiin ratkaista ja työtä kehittää”, Liimatainen sanoo.

”Kyse ei ole koskaan siitä, että työntekijä olisi huono. Hän ei vain pysty. Tämän päivän työelämä on kovaa ja vaativaa. Muutoksia tulee, ja niihin pitää sopeutua. Kuka tahansa voi väsyä.”

”Muutoksia tulee, ja niihin pitää sopeutua. Kuka tahansa voi väsyä.”

6. Kevennä työtaakkaa

Töitä voi aina järjestellä uudelleen. Työtaakan keventäminen saattaa helpottaa uupuneen oloa, kunhan siitä sovitaan yhdessä.

”Se, että vain ilmoitetaan, että ensi viikosta lähtien teet tällaisia asioita, ei ole hyvä tapa vaikuttaa työssä jaksamiseen. Se vain lisää ulkopuolisuuden tunnetta ja ajatuksia siitä, että en ole tarpeeksi hyvä ja pätevä.”

”Huolen sivuuttaminen on syyllistämisen lisäksi pahinta, mitä voi tehdä.”

7. Älä sivuuta

Tekisikö mieli vain vetäytyä ja ajatella, että eihän tämä minulle kuulu? Se on huonoin tapa reagoida.

Älä siis sano ainakaan näin: Kyllä se siitä! Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja nukut ensi yön kunnolla.

”Huolen sivuuttaminen on syyllistämisen lisäksi pahinta, mitä voi tehdä”, Liimatainen sanoo.

”Hyvä työyhteisö pitää huolta silloinkin, kun ei jaksa.”

20.–27.11.2017 vietetään valtakunnallista mielenterveysviikkoa.

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Työuupumusta ei aina tunnista itse – näin autat ajoissa kollegaa, joka on vaarassa romahtaa

Kaiken tämän kokenut päivastaisesti kirjoitti: Tämän jutun kertomus menee juuri päinvastoin tosielämässä kuin on esitetty tässä jutussa "turpaan on tullut oikein kunnolla" kun tuli Työuupumus Kurja kuulla, nimimerkki Kaiken tämän kokenut päinvastaisesti! Toivottavasti kaiken jälkeen olet kuitenkin toipunut uupumuksesta. Hinta voi olla joskus kova, mutta oma hyvinvointi on tärkein asia.
Lue kommentti
Vastarakastuneilta toisen kehuminen käy usein luonnostaan, mutta pitkässä suhteessa kaipaa välillä muistutusta.
Vastarakastuneilta toisen kehuminen käy usein luonnostaan, mutta pitkässä suhteessa kaipaa välillä muistutusta.

Joskus rakkaimpaansa on niin tottunut, että häntä on vaikea erottaa olohuoneen sisustuksesta. Silloin kannattaisi opetella katsomaan häntä jonkun toisen silmin.

Tarkkailemme syntymästä asti, miten meihin suhtaudutaan, pidetäänkö ilona vai riesana. Sen mukaan päättelemme arvomme. Siksi vanhempien katseeseen sisältyy valta ja vastuu.

Tapa, jolla muut meitä katsovat, muokkaa minäkuvaamme. Jos läheistemme katseesta paistaa ihailu, opimme pitämään itseämme melko hyvinä tyyppeinä.

”Ihminen on sosiaalinen eläin. Suuri osa minuudestamme muodostuu vuorovaikutuksessa muiden kanssa”, psykologi Aki Myllyneva sanoo.

Väitöskirjassaan hän tutki, millaisia reaktioita katsekontakti synnyttää ihmisen kehossa.

Paljastui, että voimakkaita.

”Suuri osa minuudestamme muodostuu vuorovaikutuksessa muiden kanssa.”

Kun kahden ihmisen katseet kohtaavat, aivot aktivoituvat ja hermosto valmistautuu vuorovaikutukseen.

”Aivomittauksista on voitu tulkita, että katsotuksi tuleminen tuntuu ihmisestä yleensä hyvältä. Keho kokee katsekontaktin palkintona”, Myllyneva sanoo.

Katsotko kumppaniasi hyväksyen – ja haluten?

Jos ihmistä ei vaivauduta katsomaan, hän alkaa tuntea itsensä ulkopuoliseksi, lähes näkymättömäksi.

Nähdyksi tuleminen on siis elintärkeää.

Parisuhteessa katsominen vasta monimutkaista onkin. Ei nimittäin riitä, että katsoo kumppaniaan hyväksyvästi. Olisi katsottava myös haluten eli sillä silmällä.

”Jos tiedät, että ulkonäön kehuminen on kumppanillesi tärkeää, kehu.”

Joskus rakkaimpaansa on niin tottunut, että häntä on vaikea erottaa olohuoneen sisustuksesta. Silloin voi kokeilla, miltä tuntuu katsoa häntä hiukan etäämpää, kuin jonkun toisen silmin. Juhlissa voit tarkkailla huviksesi, miten hän juttelee muille. Tuijotellessasi saatat tuntea odottamatonta hellyyttä: tuo on minun, onpa muuten aika ihana.

Vaatiiko parisuhde myös jatkuvaa toisen ulkonäön kehumista?

”Kaikki eivät sitä tarvitse. Mutta jos tiedät, että ulkonäön kehuminen on kumppanillesi tärkeää, kehu.”

Voit lukea lisää aiheesta ilmaisesta tähtiartikkelista, jos olet tilaaja tai teet kuukauden maksuttoman koetilauksen.

”Jos hän on se oikea, hän lukee ajatuksiani, tiskaa kuten haluan ja pitää minut tyytyväisenä” – niinkö?
”Jos hän on se oikea, hän lukee ajatuksiani, tiskaa kuten haluan ja pitää minut tyytyväisenä” – niinkö?

Rakkauteen liittyy väärinkäsityksiä, joihin olisi ihana uskoa. Harmi vain, että ne eivät ole totta. 

1. ”Rakkaus parantaa.”

Tämä on väite, jota toistellaan vuosituhannesta ja rakkauslaulusta toiseen – niin kovasti me haluamme siihen uskoa.

Valitettavasti se ei kuitenkaan ole totta.

”Rakkaus ei paranna. Suhteen alussa tosin siltä tuntuu. Rakastunut tuntee itsensä terveeksi ja onnelliseksi, ja kaikki ongelmat tuntuvat yhtäkkiä kadonneen”, pariterapeutti Marjo Ehn sanoo.

”Alkuhuumassa tuntuu, että rakastettu on vastaus kaikkeen. Kunhan vain saa pitää tuon ihanan tyypin, huolet ovat loppuelämäksi poissa.” 

Juuri se on rakastumisvaiheen tarkoitus:  poistaa ihmiseltä hetkeksi kaikki traumat, jotta hän uskaltaa pariutua.

”Parhaimmillaan rakkaus voi sysätä toipumisen alkuun, mutta varsinainen toipumistyö jokaisen on tehtävä itse.”

Ongelma on se, että alkuhuuma menee ohi noin 1–5 vuodessa. Sen jälkeen palaavat myös omat, käsittelemättömät ongelmat. 

”Kukaan ei voi esimerkiksi raitistua rakastumalla. Alkoholistia ei voi parantaa, vaikka rakastaisi häntä kuinka hienosti ja hyvin. Parhaimmillaan rakkaus voi sysätä toipumisen alkuun, mutta varsinainen toipumistyö jokaisen on tehtävä itse.”

2. ”Parisuhteen tavoite on symbioosi.”

Vastaanotollaan Marjo Ehn on huomannut, että monet parit puhuvat pelkästään ”meidän elämästä”.

Meidän elämä on harhaa. Tasapainoinen parisuhde ei synny yhdestä, yhteensulautuneesta elämästä vaan kahdesta erillisestä. Parhaimmillaan suhteessa on kaksi itsenäistä ihmistä, jotka elävät omaa elämäänsä – rinnakkain ja toistaan tukien.”

”Kaksi ihmistä ei riitä koskaan toistensa elämänsisällöksi.”

Itsenäistyminen ei ole suhteen uhka vaan pelastus. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kumpikin hankkii itselleen mahdollisimman kiinnostavan oman elämän: toisin sanoen harrastaa, tapaa ystäviään ja tekee mieleistään työtä.

Jos eletään vain ”meidän elämää”, lopputulos on yleensä se, että toinen määrää ja toinen alistuu.

”Kaksi ihmistä ei riitä koskaan toistensa elämänsisällöksi. Rakkaus kestää vain, jos molempien elämään kuuluu tarpeeksi muuta”, Ehn sanoo.

”Pari ei kasva erilleen itsenäistyessään, vaan eläessään väkisin venytetyssä tekosymbioosissa. Silloin roikutaan haavekuvassa, joka ei ole totta.”

3. ”Tiedän, mitä kumppanini ajattelee.”

Olisi mahtavaa, jos rakkaus antaisi kyvyn lukea toisen ihmisen ajatuksia.

Mutta ei se anna. Kumppanin ajatuksia ei voi tietää, vaikka olisi elänyt hänen rinnallaan 50 vuotta.

”On tervettä luottaa toiseen. Luottamus on suhteen edellytys. Mutta on vaarallista takertua lapsenomaisiin ajatuksiin, kuten 'tiedän mitä kumppanini ajattelee' tai 'hän ei koskaan tekisi minulle mitään pahaa'”, Marjo Ehn sanoo.

”Suhteessa on hyvä säilyttää tietty nöyryys ja realismi. Toisen ajatuksia ei voi tietää, jos niitä ei kysy.”

4. ”Puolison on oltava paras ystäväni.”

Puoliso voi olla myös paras ystäväsi. Mutta pakko ei ole.

Parisuhdetta kannattaa hiukan suojella omilta tarpeilta ja vaatimuksilta.

Marjo Ehnin mielestä kumppanilta ei kannata vaatia kaikkea, vaan parisuhdetta kannattaa hiukan suojella omilta tarpeilta ja vaatimuksilta.

Puoliso voi olla vain puolisosi. Hänen ei tarvitse olla myös paras kaverisi sekä kaikkien harrastustesi ja intohimojesi jakaja.

5. ”Onnellisuuteni riippuu kumppanistani.”

Kuka sinun mielestäsi on vastuussa onnellisuudestasi? Sinä itse? Vai kumppanisi?

”Epäitsenäinen ihminen kuvittelee, että hänen onnellisuutensa on puolison vastuulla, vaikka eihän niin ole: puolison tehtävä on vain rakastaa. Onnellisuudestaan vastaa jokainen itse”, Marjo Ehn sanoo.

”Suurin virhe on elää puolisonsa kautta ja kuvitella onnellisuutensa riippuvan hänestä.”

”Epäitsenäinen ihminen kuvittelee, että hänen onnellisuutensa on puolison vastuulla.”

Jos uskot, että toisen ihmisen velvollisuus on täyttää kaikki tarpeesi ja tehdä sinut onnelliseksi, ajattelet kuin lapsi. 

Ehnin mukaan onkin yleistä, että ihminen etsii puolisostaan hyvää vanhempaa – sitä turvallista äitiä tai isää, jota ei koskaan saanut.

6. ”Vaihtamalla paranee.”

On totta, että vaihtamalla ei aina parane. Esimerkiksi siinä vaiheessa, kun ensihuuma katoaa ja olisi aika itsenäistyä, erotaan Marjo Ehnin mukaan turhankin helposti.

”Se on surullista, sillä erillistymisvaiheen yli voi päästä myös yhdessä.”

Yhtä totta on sekin, että joskus vaihtamalla paranee. Jos parisuhteeseen liittyy esimerkiksi henkistä tai fyysistä väkivaltaa eikä kumppani ole kiinnostunut parantamaan suhdetta, on yleensä viisainta erota.

”Huonoon suhteeseen jääminen ei ole mikään arvo. Eroaminen voi olla vaivalloista ja tuskallista, mutta se vaiva on silloin vain nähtävä.”