Pienessä murheessa lohduttaa tee ja takkatuli, isoon tarvitaan ystävä.
Pienessä murheessa lohduttaa tee ja takkatuli, isoon tarvitaan ystävä.

Mikä lause lohdutti eniten, kun yritit selvitä erosta? Eron kokeneet kertovat.

1. ”Kaikki voi mennä myös hyvin.”

”Kun harkitsin eroa, moni ystävistäni varoitteli: ’Älä eroa, jos ei ole pakko. Eroaminen on vaikeampaa kuin kuvittelet. Et toivu siitä koskaan.'

En usko, että kukaan eroaa, jos ei ole ihan pakko. Niin suuri pettymys ero on, ja niin syvä tarve ihmisellä on kuulua laumaansa.

Niinpä ilahduin, kun työkaverini sanoi kerran: ’Ehkä kaikki meneekin paremmin kuin kuvittelet. Ehkä ero voi mennä myös hyvin.’

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Se oli ainut vaihtoehto, jota en ollut tullut vielä ajatelleeksi. Lause lohdutti ja antoi toivoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lohtulauseeni osoittautui myös todeksi: ero sujui lopulta paljon paremmin kuin olin kuvitellut.”

2. ”Surusi ei jatku ikuisesti.”

”Erotessani lamaannuin surusta. Olin varma, että suruni jatkuisi ikuisesti. Olisin pysyvästi rikki.

Silloin auttoi, kun itsekin eron kokenut tätini sanoi: ’Surusi menee ohi. Voi mennä kaksikin vuotta, mutta päätepiste tulee. Sure kunnolla, ei ole kiire. Olosi helpottuu vielä. Tämä menee ohi.’”

3. ”Olet tosi hyvä äiti. Lapsesi selviävät.”

”Suurin huoleni erossa ovat olleet lapset. Olen miettinyt, jääkö erosta heihin pysyvä jälki, kestävätkö he surun, uskaltavatko kertoa jos eivät kestäkään.

En ole halunnut itkeä lasten nähden, mieluummin olen mennyt yksin suihkuun tai vessaan itkemään.

Olen esittänyt reipasta ja miettinyt, onko sekin väärin. Ehkä lapset traumatisoituvatkin siitä, että piilotan suruni?

Yhtenä päivänä ystäväni sanoi: ’Lapsesi ovat onnekkaita. Olet tosi hyvä äiti. Huomaatko, miten hienosti olet huolehtinut heistä nytkin, kun sinulla on vaikeaa? Lapsesi selviävät kyllä.’

Se oli ehkä kauneinta, mitä minulle on sanottu.”

4. ”Yritit tarpeeksi.”

”Raskainta erossa oli lopullisen päätöksen tekeminen. Entä jos ero onkin virhe? Jos alankin katua? Pilaanko elämäni? Pilaanko kaikkien läheisteni elämän?

Eniten mietin, olenko luovuttaja. Yritinkö tarpeeksi, yritinhän?

Murehdin, vaikka sisimmässäni tiesin, että olin yrittänyt niin paljon kuin ihminen voi.

Siksi tuntui ihanalta, kun kaverini sanoi: ’Teit parhaasi. Enempää et olisi voinut.’

Sen jälkeen hän on sanonut lauseen minulle monta kertaa. Joka kerta tulen siitä yhtä iloiseksi.”

5. ”Olen varma, että sinulle tapahtuu vielä hyviä asioita.”

”Yhtenä iltana, kun olin tosi surullinen, työkaverini lähetti minulle tekstiviestin, jossa luki: ’Olen ihmeellisen varma, että varallesi on vielä tosi hyviä aikoja ja asioita.’

Ilahduin, hymyilytti pitkästä aikaa.

Tuntui kivalta ajatella, että minulla ylipäätään oli tulevaisuus. Ehkä jopa onnellinen sellainen.

Se, että ystäväni viitsi unelmoida puolestani, lämmitti mieltäni.”

6. ”Tulee vielä päivä, jolloin kaikki tuntuu ihan tavalliselta.”

”Erotessani elämä tuntui vieraalta. Kaipasin entistä arkeani, rutiineja, lapsen peittelemistä iltaisin, sitä että miehellä on tapana voidella leipä tietyllä tavalla ja jättää murut pöydältä pyyhkimättä.

Kaipasin vanhan elämäni tuttuutta, jopa sen tylsyyttä.

Uutta arkeani en tunnistanut omakseni. Ero sai oloni tuntumaan epätodelliselta, kuin olisin elänyt jonkun toisen elämää tai näytellyt roolia elokuvassa.

Silloin ystäväni sanoi: ’Odota vaan. Pian tulee päivä, jolloin huomaat, että kaikki tuntuu taas ihan tavalliselta.’

Aika nopeasti se päivä tulikin.”

7. ”Parhaat asiat eivät katoa.”

”Ero oli valtava menetys. Alussa tuntui, että olen menettänyt kaiken.

Onneksi ystäväni muistutti: ”Parhaat asiat eivät katoa. Sinulla on vielä tärkein: hyvä suhde lapsiin ja paljon läheisiä ympärillä.”

Totta. Elämä ei sittenkään pysähtynyt.

Hyvät asiat eivät lakanneet olemasta, kukat eivät lakanneet kasvamasta, aurinko jatkoi nousemistaan, teattereissa pyöri uusia mielenkiintoisia elokuvia, telkkariin ilmestyi uusia hauskoja sarjoja, nauroin lasteni kanssa kuten ennenkin.

Paljon hyvää säilyi, erosta huolimatta.”

8. ”Jokainen päivä on lahja.”

”Yhtenä yönä olin nukahtanut itkuun. Aamulla heräsin itkien.

Juuri silloin sain äidiltäni tekstiviestin jossa luki: ’Huomenta! Jokainen päivä on lahja!’

Ei ole totta. Hirveä klisee!

Teki mieli heittää kännykkä seinään.

Itkun keskellä alkoi naurattaa. Aloin ajatella, että ehkä tämä päivä sittenkin on lahja. Kuka sanoi, että lahjan pitäisi olla mieleinen?

Tämä päivä oli ihan kamala lahja, mutta lahja kuitenkin. Ainakin olin elossa, ja se oli loistava alku. 

Jostain syystä oloni helpottui. Päätin, että antaa tulla vaan elämä, otan kaikki lahjasi vastaan.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla