"Minun ja isän suhteessa on aina poimittu rusinat pullasta, koska emme juuri viettäneet arkea yhdessä", sanoo Maria Sid.
"Minun ja isän suhteessa on aina poimittu rusinat pullasta, koska emme juuri viettäneet arkea yhdessä", sanoo Maria Sid.

Maria Sid erosi ensimmäisestä miehestään, kun esikoinen oli yksivuotias. "Olin itsekin samanikäinen, kun vanhempani erosivat. Siksi en olisi millään halunnut erota. Toisaalta ymmärsin, että jos täytyy erota, niin täytyy."

MARIA SID, 48, on näyttelijä ja ohjaaja. Hän on ohjannut Espoon kaupunginteatterissa esitettävän Äidinmaa-musikaalin.

"Minun ja isän suhteessa on aina poimittu rusinat pullasta, koska emme juuri viettäneet arkea yhdessä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Vanhempani erosivat, kun olin yksivuotias. Molemmat menivät myöhemmin uusiin naimisiin, mutta kymmenen vuotta ehdin olla ainut lapsi, ja minulla oli kaksi kotia. Se oli luksusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Isän luona ei ollut koskaan tylsää. Urheilimme, kalastimme ja harrastimme kulttuuria. Isä halusi sivistää minua, ja hän teki sen niin, että se oli kivaa.

Kun pääsin Teatterikorkeakouluun, faija tarjosi kollegoilleen kuohuviiniä. Minua hän ei onnitellut.

Pidin isän pehmeästä, matalasta äänestä, kun hän luki minulle. Muistan, miten ääni rauhoitti. Nukahdin hyvin, kun kuulin isän juttelevan toisessa huoneessa.

Muistan päivän, kun isä esitteli minulle Beatlesin. Isällä oli juhlat, ja me tanssimme. Hän sanoi: 'kuuntele Maria tätä, eikö olekin mageeta.' She loves you, jee, jee, jee kaikui olohuoneessa, ja minä olin myyty.

Isä on myös ihan dille. Hän on esimerkiksi rakentanut itselleen kolme taloa. Ilman tuollaista energiaa ei pysty ohjaamaan isoja teoksia.

KUN PÄÄSIN Teatterikorkeakouluun, faija tarjosi kollegoilleen kuohuviiniä. Minua hän ei onnitellut, ja kuulin kuoharista vasta paljon myöhemmin.

Vuosia luulin, että isän mielestä olin valinnut väärän ammatin.

Varhaisteininä ajatukseni teatterista olivat ristiriitaisia. Teatteri kiinnosti, mutta en halunnut olla se näyttelijäperheen lapsi, joka tekee samaa kuin vanhempansa.

Yhdessä vaiheessa jankutin isälle siitä, että muiden näyttelijöiden lapset saivat lapsirooleja, mutta minä en. Isä sanoi, ettei hän halunnut minusta näyttelijää.

Joskus mietin, että isä voisi olla itse rohkeampi. Kun häntä on pyydetty ulkomaille ohjaamaan, hän on epäröinyt.

Olin aivan raivona. Menin kaupunginteatteriin koe-esiintymiseen ja sain roolin ilman isän apua. Ryhtymällä suomenkieliseksi otin samalla vähän etäisyyttä isään.

Teatteri oli myös kaipuuta isän luo. Löysimme taas toisemme, kun valmistuin ja isä kävi katsomassa esityksiäni. Meillä riitti loputtomasti puhuttavaa.

Työn lisäksi meitä yhdistää kalastus. Isä saattaa soittaa minulle ja kertoa, kuinka monta kuhaa ja ahventa hän on saanut. Alan heti miettiä, miten lasken omat verkkoni. Minulle kalastaminen on hengellistä. Tarvitsen sitä työn vastapainoksi.

KILPAILU ON KOVAA tässä ammatissa. Ymmärrän, ettei isä halunnut minusta näyttelijää. En minäkään ole työntämässä lapsiani koe-esiintymisiin rankattaviksi. On ok, jos lapset valitsevat näyttelijän ammatin itse, mutta yritän auttaa heitä näkemään, että luovuuttaan voi käyttää muutenkin.

Isän mielestä teen vähän liikaa töitä, ja hän saattaa varoitella minua ottamasta kaikkea vastaan.

Joskus mietin, että isä voisi olla itse rohkeampi. Kun häntä on pyydetty ulkomaille ohjaamaan, hän on epäröinyt. Minä sanon ensin kyllä ja mietin vasta sitten, kuinka homma onnistuu käytännössä.

Olen uutta sukupolvea, joka ymmärtää, että jos täytyy erota, niin täytyy. Faijasta ero on epäonnistumista.

Ohjatessani olen kapteeni. Kun ohjasin Play me -musikaalin Kiinassa, laitoin kiinalaisen työryhmän elämään Suomen ajassa. Työt aloitettiin vasta iltapäivällä, jotta sain nukkua pitkään, kun olin auttanut lapsiani yöllä Skypen kautta läksyjen teossa.

EROSIN ENSIMMÄISESTÄ miehestäni, kun esikoiseni oli vuoden, saman ikäinen kuin minä vanhempieni erotessa. Siksi en olisi millään halunnut erota.

Olen kuitenkin uutta sukupolvea, joka ymmärtää, että jos täytyy erota, niin täytyy. Faijasta ero on epäonnistumista. Siinä suhteessa hän on ajatusmaailmaltaan vähän old school, vanhanaikainen.

Kun 26-vuotiaana kerroin isälle, että olen raskaana, ihmettelin hänen laimeaa reaktiotaan. Hän ei onnitellut vaan kysyi, mikä on laskettu aika. Ajattelin, että kyllä toi faija on outo.

Syy käytökseen selvisi myöhemmin: isästäkin oli tulossa isä. Velipuolellani ja esikoisellani on kolmen päivän ikäero. Olin onnellinen, että isä sai lisää lapsia.

SAATAN OLLA iloinen ja seurallinen mutta myös vetäytyvä ja surullinen. Olen ylpeä siitä ja olen yrittänyt saada isänkin oivaltamaan haavoittuvuuden arvon, koska hän on samanlainen. Faijasta herkkyys on ongelma.

Joskus olen isälle psykologina, jos hän on allapäin. Isäkin osaa olla psykologina, mutta innostuksissaan hän ei aina muista kuunnella. Oikeastaan psykologinani toimii vanhin tyttäreni. Hän on 21-vuotias ja hyvin fiksu.

Totuus on, ettei kukaan tunne meitä niin kuin lapsemme. Osaan sanoa faijalle, että vaikka olet tänään down, huomenna soi taas Beatles."

SVEN SID, 71, on ohjaaja ja näyttelijä, joka on tehnyt pitkän uran Svenska Teaternissa Helsingissä. Hänellä on esikoistytär Maria sekä kolme aikuista poikaa.

"Kun Maria syntyi, olin vielä Teatterikorkeakoulussa. Olen miettinyt paljon, miksi avioliittoni Marian äidin kanssa päättyi. Luulen, että se johtui siitä, että olen tunneihminen ja elämä oli silloin jatkuvaa ylä- ja alamäkeä. Tämä ammatti on hyvin itsekäs.

Ero on ikävä asia. Maria on joutunut kohtaamaan sen myös omassa ensimmäisessä liitossaan. Näkemykseni avioerosta on aika poroporvarillinen: se on minusta tyhmää ja turhaa.

Kun ajattelen omaa eroani, tunnen epäonnistuneeni. Nuorena ei ymmärrä, että pitäisi yrittää enemmän.

'Ai miten fantastista', sanotaan pitkään yhdessä pysyneistä pariskunnista. Sitä pitkä liitto onkin.

Kun ajattelen omaa eroani, tunnen epäonnistuneeni. Olisi ollut kivampi onnistua. Nuorena ei ymmärrä, että pitäisi yrittää enemmän.

Uskon, että olin silti hyvä isä. En koskaan jättänyt Mariaa.

JOSKUS OLEN SANONUT, etten olisi halunnut Mariasta näyttelijää. Se oli enemmän heitto kuin totuus. Olin iloinen, kun hän pääsi Teatterikorkeakouluun. Monet hakevat mutta eivät pääse.

Maria on monessa taitavampi kuin minä. Hän osaa paremmin improvisoida ja oppii tekstit hirvittävän nopeasti.

Maria on luonteva myös juontajana ja monella eri kielellä. Minä en ikinä pystyisi juontamaan joulukonserttia suomeksi. Olen sen kyllä tehnyt, mutta en ollut siinä yhtä hyvä kuin ruotsiksi.

MARIA OLI VILKAS lapsi ja leikki mielellään mielikuvitusleikkejä. Vanhassa kaappikellossa oli nukkemaailma, jonka parissa hän jaksoi puuhata tuntitolkulla. Hän oli tehnyt nuket itse Mary Nortonin Kätkijät-kirjasarjan innoittamana.

Kun Maria oli noin 12-vuotias, teimme monta reissua Lontooseen. Olin ollut siellä nuorena kielimatkalla ja minusta oli tullut Lontoo-friikki. Halusin, että Maria voisi kokea saman. Näytin hänelle kaikki nähtävyydet ja kävimme katsomassa monet Royal Shakespeare Companyn esitykset.

Halusin opettaa Marialle yleissivistystä. Niin minut oli kasvatettu ja niin halusin kasvattaa lapseni.

Maria on terapeuttini. Jos minulla menee töissä huonosti, hän on ainoa, jolle voin puhua.

Myöhemmin yritin samaa poikieni kanssa, mutta he eivät olleet koskaan siitä kovin innostuneita. He juoksivat mieluummin jalkapallon perässä. Vaikka ei sekään ollut huono juttu, nyt yksi heistä pelaa liigassa.

KAIKKI KAVERINI alkoivat puhua Mariasta, kun hänestä tuli Donna Paukku MTV3:n Hyvät Herrat -sarjaan. Olin hyvin ylpeä. Ne olivat hauskoja ohjelmia, joissa Maria kylpi Paavo Väyrysen, Sauli Niinistön ja Paavo Lipposen kanssa.

Satiirisen ohjelman idea oli kommentoida tuoreeltaan politiikkaa. Maria sai tekstin keskiviikkoyönä, ja ohjelma kuvattiin torstaina ja perjantaina.

Ajankohtaisuus teki sarjasta jännittävän. Se oli Marian läpimurto suomen kielellä.

MARIA ON TERAPEUTTINI ja hirveän hyvä ystävä. Jos minulla menee töissä huonosti, hän on ainoa, jolle voin puhua.

Maria neuvoo. Hän osaa sanoa, että näillä ihmisillä, jotka ovat sanoneet jotain pahaa, on ongelma - ei minulla. Hän osaa lohduttaa ja saa minut taas kuntoon.

Minulla on taipumusta vaipua synkkyyteen. Maria on vahvempi kohtaamaan vastoinkäymisiä.

Joskus Maria soittaa, jos hänellä on huolia, mutta yleensä minä soitan. Puhelut ovat pitkiä, jos Marialla vain on aikaa.

Minusta hän voisi vähän valikoida, mihin töihin hän lähtee mukaan. Toisaalta, eihän se minulle kuulu, mitä hän päättää tehdä. Enemmänkin ihmettelen, kuinka hän ehtii.

Molempien kiireiden vuoksi emme juuri tapaa muulloin kuin kesällä ja jouluna. Joskus minua harmittaa, miten vähän vietän aikaa ihanien lastenlasteni kanssa. Mutta minulle työ on aina ollut se juttu.

JOS VOIN VÄHÄN KERSKAILLA, Mariassa ja minussa on samanlaista karismaa. Olemme ulospäinsuuntautuneita ja usein iloisia. Saamme ihmiset mukaan.

Meillä molemmilla on levottomat jalat. Kun täytin 50 vuotta, sain lahjaksi viisitoista tuolia, jotta istuisin edes joskus."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 18/2016.
 

Vierailija

Hirveää kuulla sanottavan että lapsi toimii terapeuttina! Olin sitä itsekin äidilleni ja olisin varmaan edelleen ellen olisi alkanut kieltäytyä noin 15 vuotta sitten. Itse en saanut puhua äidilleni huolistani, hän ei kuulemma kestänyt kuulla niistä. En usko että välimme korjaantuvat milloinkaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla