KK:n lukijat kertovat, mikä auttaa, kun tuntuu yksinäiseltä. Moni lähtee ulos tai etsii seuraa somesta, toiset turvautuvat ammattiapuun. 

KK kysyi lukijoilta, mitä he tekevät helpottaakseen oloaan, kun yksinäisyys painaa. Suurin osa katsoo silloin televisiota tai kuuntelee radiota. Lohtua voi tuoda myös ruoka, johon turvautuu kaksi viidestä.

Kun yksinäisyys on väliaikaista eikä ole jatkunut kovin pitkään, on yhteydenpitäminen muuhun maailmaan helpompaa. Lukijoista joka kolmas lähtee ulos, kun tuntee olonsa yksinäiseksi. Neljäsosa pirauttaa puhelun ystävälle tai sopii tapaamisen.

”Yritän psyykata itseäni positiivisilla ajatuksilla.”

”Käperryn sänkyyn ja nukun.”

”Kirjoitan ja luen blogeja.”

”Itken niin kauan kuin kyyneleitä riittää. Pyyhin ne, ja jatkan taas entistä vahvempana.”

”Neulon, kuuntelen musiikkia, ulkoilutan koiraani.”

”Lähden uimahallille vesijumppaan, jossa joku aina sanoo jonkun sanasen myös minulle.”

”Osallistun kulttuuritapahtumiin.”

Etenkin pitkään jatkunut yksinäisyys voi kuitenkin turruttaa. Yksi kymmenestä vastaajasta juo yksinäisyyteensä alkoholia tai käyttää muita päihteitä.

Ammattiapu ei aina auta

Osa vastaajista kertoo hakeneensa ammattiapua yksinäisyyteen esimerkiksi mielenterveyshoitajalta tai psykiatrilta. Toisten mielestä ammattilaisen kanssa juttelusta ei välttämättä ole apua.

”Käyn yksilö- ja ryhmäterapiassa. Palvelut tarjoaa kaupungin mielenterveystoimisto. Taustalla on muutakin kuin yksinäisyys, mutta se on pääsyy siihen, että olen hoidon piirissä.”

”Pyysin apua neuvolasta, mutta minun pitäisi kuulemma vain nähdä enemmän ihmisiä.”

”Hain kyllä nuorempana. En saanut sitä, mitä odotin, vaan lääketokkuraa ja sivuoireita.”

”Jossain vaiheessa alkoi tuntua pahalta, että joudun maksamaan siitä, että joku juttelee kanssani.”

”Ystäviä voi löytää mistä tahansa”

Vastaajista yli puolet kertoo, ettei käytä lainkaan aikaa tutustuakseen uusiin ihmisiin. Viisi prosenttia kertoo etsivänsä aktiivisesti uusia ystäviä ja kaksi neljästä etsii kavereita satunnaisesti.

Lukijat etsivät ystäviä mieluiten tuttujen kautta tai harrastuksista. Viidesosa turvautuu kaverinhaussa puolestaan nettiin. Vain muutama hyödyntää järjestettyä tapahtumia.

”Ystäviä voi löytää mistä tahansa. Juttelin juuri lääkärin odotushuoneessa vaikka mitä ventovieraan kanssa. Olen hyvä tutustumaan.”

”Etsin ystäviä omasta seurakunnastani.”

”Yritän ennen kaikkea syventää jo olemassa olevia tuttavuussuhteita.”

”Aina, kun masennus helpottaa, yritän olla iloinen, helppo ja pirteä ja luoda kontakteja muihin.”

Sosiaalisesta mediasta on sekä hyötyä että haittaa

Puolet vastaajista etsii seuraa sosiaalisesta mediasta tai netin keskustelupalstoilta ja kokee sen auttavan oloaan.

”Somen kautta on helpompi lähestyä muita ja jopa ystävystyä.”

”Suurin osa vapaa-ajan ihmiskontakteistani on somessa, koska ystävät ja kaverit asuvat kaikki muualla.”

”Voin seurata netistä muiden elämää. Ihan kuin olisi itse mukana menossa.”

”Tulee luettua nettiartikkeleita. Esimerkiksi pakolaistilanne auttaa asettamaan asioita perspektiiviin.”

”Kun luen jonkun toisen kirjoituksia, tulee tunne, että hän haluaa jakaa asioita minun kanssani. Voin myös itse kertoa jostain minulle tärkeästä asiasta, ja kun muut tykkäävät ja kommentoivat, tunnen olevani olemassa ja tärkeä.”

Toisaalta moni on kuitenkin sitä mieltä, että somesta ei ole apua: se ei tunnu samalta kuin oikea ystävä, ja suhteet jäävät esimerkiksi Facebookissa kovin pinnallisiksi.

”Tuntuu surulliselta nähdä, mitä pariskunnat ja perheelliset tekevät yhdessä, kun itse joutuu tekemään kaiken yksin.”

”Somessa sama syrjästäkatsojan tunne vain vahvistuu.”

”Siellä vain huomaan, mitä kaikkea muut ovat tehneet kysymättä minua mukaan.”

 

Mikä auttaa sinua, kun tunnet olosi yksinäiseksi? Kerro alla!

Tarja

Lukijat kertovat: Näin helpotan yksinäisyyttä

Olen jo reilusti yli 50-kymppinen nainen. Saan ystäviä ja tuttuja helposti. Liikun harrastusten parissa, olen avoin ja iloinen. En ruikuta kolotuksiani tai työttömyyttäni. Olen huomannut, että ihmiset - etenkin yksinäiset - ovat valittajia ja kateellisia. Elämässä on paljon ilonaiheita, teen paljon vapaaehtoishommia. Niitä löytyy helposti ja kohteen tai asian voi valita itselle mieluisista. Hyvä elämänohje, jonka sain edesmenneeltä isältäni on: kohtele toisia niin kuin haluat itseäsi...
Lue kommentti
vaimoke

Lukijat kertovat: Näin helpotan yksinäisyyttä

yksinäinen voi olla myös parisuhteessa. meidän väliin tuli toinen nainen netin kautta. sitkeästi piiritti ennenkuin laitettiin esto. viime kesä, ja alkusyksy oli elämäni rankinta aikaa. tuntui ettei ole ketään jolle puhua. onneksi on sentään omat lapset olleet tukena. vaikka en kaikkea voinut heillekkään kertoa. en halunnut heille painolastia. en enää halua miettiä koko asiaa. ollaan sentään puheväleissä miehen kanssa vaikka nukutaankin eri huoneissa.
Lue kommentti

Missä lapset ovat aattona? Miten aika riittää kaikille? Bonusäiti Miia kertoo, miten uusperheen jouluaikataulut heidän perheessään ratkaistaan.

Uusperheen joulussa on paljon hyvää: Kun koteja on kaksi, lasten pitkät lomat on helpompi järjestää. Läheisten (ja lahjojen) määrä vain lisääntyy.

Huolia aiheuttavat usein aikataulut. Missä lapset ovat aattona? Mihin pukki tilataan? Riittääkö aika kaikille? Entä miten aikataulupalapeli ratkaistaan, kun elämässä on useampi kuin yksi uusperhe?

Kysyimme bonusäiti Miialta, 30. Miian perheeseen kuuluvat mies ja tämän 7-vuotias tyttö. Myös tytön äidillä on uusperhe. Joulun aikaan nähdään lisäksi molempien vanhempia, Miian miehen veljiä ja Miian kummityttöä perheineen. Myös Miian isällä on uusperhe.

1. Uusperheet ovat tuoneet elämääsi lauman uusia ihmisiä. Miten aika riittää jouluna kaikille?

”Mietimme joulua lapsen kannalta. Hän on aattoillan meidän kanssamme ja aattopäivän äitinsä luona. Vaikka olemme kaikki hyvissä väleissä, joulun aikataulujen sopiminen stressaa molempia perheitä. Olemme miettineet, voisiko joka toinen joulu olla tulevaisuudessa hyvä järjestely.  Kumpikin perhe voisi suunnitella jouluaan rauhassa.

Yritämme ajatella, että kummankaan perheen menot eivät ole arvokkaampia kuin toisen. Olemme tasa-arvoisia. Jonkinlainen jako on vain pakko tehdä.

”Yritämme ajatella, että kummankaan perheen menot eivät ole arvokkaampia kuin toisen.”

Tänä jouluna kokoonnumme isäni ja hänen vaimonsa luo. Kysyin isältäni ja hänen vaimoltaan, mitä mieltä he olisivat, jos mieheni äiti ja nuorempi veli tulisivat myös. Molemmat ottivat avoimin mielin kaikki vastaan.

Nyt isälle tulevat anoppini ja mieheni veljen lisäksi minun kummityttöni ja hänen äitinsä eli äitini sisko, oma siskoni ja hänen miehensä, isäni uusperheen mukanaan tuoma bonussisko ja hänen poikaystävänsä. Kaikki eivät tunne toisiaan, mutta hienointa onkin uuden rakentaminen.”

2. Yhteisjoulu on ihana ajatus, mutta mitä tehdä, kun kaikki eivät tunne toisiaan?

”Joulu on läheisten aikaa, ja silloin puhutaan paljon perheestä. Mietimme ensin, miltä muista tuntuu viettää joulua ihmisten kanssa, joita he eivät tunne. Isäni ei esimerkiksi ole koskaan tavannut mieheni veljiä.

Olemme miettineet ohjelmaa, joka puhkaisee jäykkyyden kuplaa. Hankimme joulurekvisiittaa, hassuja silmälaseja ja päähineitä, ja otamme yhteiskuvan ne päässä. Kaikki voivat olla hassuja ja omanlaisiaan.

Teemme myös itse piñatan, jota lapset ja ehkä aikuisetkin pääsevät mäiskimään. Sen jälkeen kukaan ei jaksa ujostella.

Ihaninta tässä joulussa on, että pääsemme näkemään poikkeuksellisen monta ja niin monelle tärkeää ihmistä. Hienointa on, että me mieheni kanssa tuomme kaikki yhteen.”

"Teemme piñatan, jota lapset ja ehkä aikuisetkin pääsevät mäiskimään. Sen jälkeen kukaan ei jaksa ujostella."

3. Iskeekö koskaan ulkopuolisuuden tunne? Miten siitä pääsee?

”Mieheni tyttö oli 5-vuotias, kun tapasimme. Minulla ei ollut omia lapsia, enkä ollut vielä ajatellutkaan koko asiaa. Kun kävimme ensimmäisillä kahveilla, mies kertoi, että hänellä on pieni tytär.

Muistan suhteen alkuajoilta lauseen ’eihän tässä mitään, ostetaan vain tytölle sänky tänne minun luokseni’. Se oli vaaleanpunaisten linssien läpi katsottu ajatus. Todellisuudessa uusperheessä tarvitaan paljon hyväksyntää ja omasta yksityisyydestä luopumista.

”Tunsin paineita huolehtijan roolista, vaikka ei olisi tarvinnut.”

Minulle aikuisen rooli oli kasvun paikka. Siihen liittyi ulkopuolisuuden tunteita ja kaikenlaisia pelkoja. Jos me saamme lapsia, rakastaako mies heitä yhtä paljon? Haluaako hän lapsia enää, kun se on jo koettu? Tunsin myös paineita huolehtijan roolista, vaikka ei olisi tarvinnut.

Puhuimme mieheni kanssa vaikeistakin tunteista, kuten ulkopuolisuudesta. Lisäksi luin paljon kirjoja uusperheen muodostumisen vaiheista. Se ei välttämättä tapahdu vuodessa tai viidessäkään. Vie aikaa, kun uusperheen identiteetti syntyy ja roolit muotoutuvat.

Kirjat antoivat vertaistukea. En ollut yksin ajatusteni kanssa. Se helpotti.”

4. Kun aikaa on rajallisesti, joku pahoittaa kuitenkin mielensä. Mikä avuksi?

”Toki sukulaiset kyselevät, mutta he ymmärtävät, että suunnitelmia ei voi tehdä niin, että kaikki ehtivät nähdä kaikkia. Aikataulujen sumpliminen ei ole hankalaa, se pitää vain hyväksyä. Lasta ei aina saa kaikkiin meidän perheen tärkeisiin juttuihin mukaan.

”Aikataulujen sumpliminen pitää vain hyväksyä. Lasta ei aina saa kaikkiin meidän perheen tärkeisiin juttuihin mukaan.”

Meillä on se ajatus, että ilman riitaa kun selvitään, on hyvä. Jos näyttää, että jostakin tulee ongelma, teemme kaikkemme, ettei tulisi.

Olen ollut kova stressaamaan, mutta miehelläni on sellainen ihana ajatus, että elämä otetaan vastaan sellaisena kuin se tulee. Tämä on luovimista: miten parhaaksi on ja mikä on milloinkin tärkeää.

Yleensä kaikki asiat järjestyvät jotenkin. Auttaa, kun yrittää ajatella asioita hyvän kautta. Minusta on ihanaa, että on paljon paikkoja, joissa käydä – verrattuna siihen, ettei olisi.”

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä