Harva meistä on niin hauska kuin kuvittelee, todistavat tutkimukset. Huumorintaju vaatii monimutkaista aivotoimintaa, mutta onneksi aivoja voi kehittää.

Mies meni maitokauppaan ja kysyi, onko maitoa. Myyjä vastasi ”ei ole”, vaikka olikin.

Tuo oli vitsi. Ensimmäisellä kerralla en nauranut. Enkä toisella. Vasta sitten, kun kahdeksanvuotias poikani oli toistanut hokemaa kuukauden, siitä tuli hauska.

Jotta kaksi ihmistä onnistuisi tajuamaan vitsin samalla tavalla, heillä on oltava tarpeeksi yhteistä. Minulla ja lapsellani on: puhumme samaa kieltä, elämme samassa kulttuurissa ja tiedämme, että myyjä, joka ei myy, on outo. Tiedämme senkin, että yleensä vitsit ovat hauskoja, mutta tämäpä ei ole. Se meitä vasta naurattaakin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Salaa tosin ajattelen, että nauramme vain, koska olemme niin kamalan huumorintajuisia. Voisiko näin olla, psykologi ja huumorin tutkija Paavo Kerkkänen?

"Ei. Juuri noin ajattelee suurin osa maailman ihmisistä. Tutkimusten mukaan lähes jokainen arvioi huumorintajunsa paremmaksi, kuin mitä muut arvioivat sen. Useimmat meistä kuvittelevat olevansa hieman hauskempia kuin oikeasti ovat."

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mitä huumorintaju on?

Huumorintaju on kykyä naurattaa muita, oivaltaa arjen hassutuksia ja laukoa vitsejä. Se voi olla myös kykyä nauraa muiden jutuille. Olipa luonteeltaan nauraja tai naurattaja, hauskuus vaatii aina tilannetajua.

Huumorin voi mieltää myös elämänasenteeksi. Ihminen, joka näkee koomisen vivahteen kriiseissäänkin, ei masennu yhtä helposti kuin tosikko.

Uusimpien tutkimusten mukaan huumorintaju ei riipu niinkään geeniperimästä, vaan ympäristöstä. Hauskaksi opetellaan matkimalla. Vauvan huumorintajun kehittymiseen vaikuttaa esimerkiksi se, miten tiiviisti vanhemmat ottavat häneen katsekontaktia.

Parhaat pisteet huumorintajumittauksissa nappaavat ulospäinsuuntautuneet johtajatyypit. Hännille jäävät masentuneet ja pelokkaat.

"Myönteisillä piirteillä on tapana kasautua. Jos ihminen on terve ja tasapainoinen, hän pystyy hyödyntämään huumoriakin enemmän kuin masentunut", Paavo Kerkkänen sanoo.

Mittauta hauskuutesi

Huumorintajua voidaan mitata lomaketutkimuksella, jossa ihminen joutuu itse arvioimaan oman huumorintajunsa. Luotettavana pidetään myös kyselyä, jossa lähipiiri arvioi tuttavansa huumorintajun.

Kolmas mittausmenetelmä on testi, jossa koehenkilön on kirjoitettava mahdollisimman hauska teksti tai valittava tiettyyn kysymykseen vastausvaihtoehdoista nokkelin. 

Onko aivoissamme huumorikeskus, joka aktivoituu, kun oivallamme vitsin?

"Ei. Huumori vaatii niin monimutkaista aivotoimintaa: verbaalista kykyä, havaitsemista ja muistia. Huumorintajuun tarvitaan koko aivot."

Juuri ennen kuin tajuat vitsin, aivokuvissasi näkyy tietynlainen vipinä. Sama vipinä käy esimerkiksi silloin, kun olet ojentamassa kätesi tiettyyn suuntaan.

Huumori on vallankäyttöä

Parhaimmillaan huumori on sosiaalista liimaa, joka lujittaa yhteishenkeä. Kun vitsailemme peloistamme, kuten julkisesta mokaamisesta, meistä tulee hetkeksi rohkeampia.

Vitsailu on tapa testata yhteisön normeja. Työpaikan kahvihuone jakautuu hetkessä kahteen seurueeseen, jos vain osa nauraa rasistisille jutuille. Jos ei syty kaksimielisistä vitseistä, saa helposti tiukkiksen leiman.

Huumori on myös vallankäyttöä. Jos haluaa nolata toisen, helpointa on näpäyttää vitsin varjolla.

"Kiltitkin vitsiniekat käyttävät aina valtaa. He vievät hiljaisemmilta tilan ja määrittävät, millaisille asioille on soveliasta nauraa", Kerkkänen sanoo.
 

Sisältö jatkuu mainoksen alla