Vastuullinen vai villikko? Silmätikku vai siinä sivussa kasvanut? Kysyimme lukijoiltamme, kuinka asema sisarussarjassa on heihin vaikuttanut. Lue esikoisten, keskellä kasvaneiden ja kuopusten tarinat. Tunnistatko niistä oman perheesi? Sisaruksilla on sanottavaa!

Esikoiset:

"Murrosikäni meni ohi, kun vain hoidin pikkusiskojani. Vanhimpana sisaruksena niin kuului tehdä, sitä odotettiin. Vastuunkantajan rooli on jatkunut läpi elämän, vaikka olen yrittänyt pyristellä siitä eroon."

"Asemani sisarussarjassa on ollut melko erikoinen. En ole koskaan ollut määräilevä esikoinen vaan ennemminkin sivuroolissa. On pidetty itsestäänselvänä, että minä olen koulussa hyvä, minun on odotettu pärjäävän omillani. Nuorempi siskoni on varastanut kaiken huomion villillä käytöksellään. Valitettavasti perhe on käyttänyt minua eräänlaisena likasankona. Päälleni on kaadettu paljon vastuuta perheen sisäisestä dynamiikasta."

"Isosiskona minun on aina pitänyt näyttää muille mallia ja olla esimerkkinä."

"Itseäni 10 vuotta nuorempi sisar sai minut ymmärtämään nuorempiani. Nyt aikuisena parhaat kaverini ovat minua 10 vuotta nuorempia. Myös sisareni on kaverini."

"Hoidan asiani tunnollisemmin kuin pikkuveljeni. Pidän myös vanhempiini enemmän yhteyttä. Se johtuu ehkä enemmän naiseudesta kuin esikoisasemasta."

"Isosiskona minun oli vaikeampi saada samoja asioita, joita pikkuveljet saivat noin vain. Jouduin tekemään enemmän kotitöitä ja minulta odotettiin jo nuorena enemmän vastuunkantoa perheen yhteisistä asioista. Rahallisesti minua tuettiin vähemmän."

"Minulla oli perheen tiukin kuri. Minun odotettiin suoriutuvan kaikesta hyvin. Kun sitten suoriuduin, sanottiin, että kuinka hyvin mahtaakaan mennä seuraavan kanssa! Huolehdin pikkusisaruksistani, nykyisin miehestäni ja lapsistani. Minulta odotettiin lapsena niin paljon, että pienestäkin sääntöjen rikkomisesta on huono omatunto."

"Murrosikäni meni ohi, kun vain hoidin pikkusiskojani. Vanhimpana sisaruksena niin kuului tehdä, sitä odotettiin. Vastuunkantajan rooli on jatkunut läpi elämän, vaikka olen yrittänyt pyristellä siitä eroon."

"Olen tallannut polun helpoksi nuoremmille. Minulla oli lapsena tiukempi kuri. Toisaalta olen saanut olla lapsi pidempään."

"Olen vieläkin se huolehtivat isosisko kaikkialla: parisuhteessa, äitinä, harrastuksissa, työssä. Yritän olla huolehtimatta muidenkin töistä ja tekemisistä, mutta yhä uudelleen huomaan, että seuraan taas, miten muut selviävät. Ärsyttävä puoli on, että en osaa antaa muiden tehdä asioita omalla tavallaan."

Keskellä kasvaneet:

"Keskimmäisenä lapsena minun on sovellettu kaiken se kestää -tyyppistä ajattelua."

"Ehkä en ole saanut yhtä paljon huomiota kuin esikoinen tai kuopus. Minusta tuli hyvin itsenäinen ja yksinäinen."

"Se, että sain kokea olevani vain yksi sarjassa, on määrännyt koko elämääni. Olin ensimmäinen ylimääräinen lapsi, mutta en kuitenkaan iltatähti."

Keskimmäisenä on ollut hyvä kasvaa. En ole pitänyt itsestäni meteliä ja olen oppinut kompromissien tekijäksi."

"Nuorempana koin, että minua verrattiin kilttiin ja menestyvään isosiskoon. Koin myös jääväni hiukan pikkuveljeni varjoon, koska hän on nuorin ja ainoa poika."

"Jäin lapsena huomiota vaille. Vanhin sisareni sai etuoikeuksia, koska oli vanhin, ja nuorin, koska oli nuorin. Minä keskellä olin huomionkipeä ja syliä vailla."

"Keskimmäisenä lapsena jäin vähälle huomiolle ja olin sekä iso- että pikkusisaruksen roolissa. Ehkä sen vuoksi osaan aikuisenakin ottaa toiset huomioon."

"Vanhempani ovat myöntäneet rakastaneensa esikoista eniten. Minun, keskimmäisen, kanssa he olivat valmiiksi väsyneitä. Myöhemmin syntynyt kuopus antoi heille mahdollisuuden antaa kaikkensa, koska ruuhkavuodet olivat jo ohi."

"Keskimmäisenä olen saanut vapauksia enemmän kuin muut. Esikoisen kanssa oltiin tarkkoja ja niin taas kuopuksen kanssa, minä sain kasvaa ja hurvitella siinä välissä."

Kuopukset:

"Meidän perheessä ei ole pitänyt paikkansa se, että kuopuksella olisi löyhemmät säännöt. Päinvastoin aina odotettiin, että osaisin asiat yhtä hyvin kuin vanhemmat sisarukseni. Kuusivuotiaana oli hankala pinnistellä 8- ja 10-vuotiaiden osaamistasolle, mutta muuten sain kuulla, että etkö sinä osaa, vaikka sisko ja veli osaavat. Kaikkein eniten vapauksia ja etuoikeuksia oli esikoispojalla."

"Neljäntenä syntyminen ei ole vaikuttanut minuun vaan ihan muut asiat lapsuudenkodissa. Osallistuin kotitöihin pienestä pitäen. Olin 15-vuotias, kun äiti sairastui vakavasti. Koska olin tyttö, oli itsestään selvää, että minä hoidin kodin."

"Kuuden vuoden ikäero teki minun jatkuvan kiusaamiseni isosiskolle helpoksi. Aikuisena viimein uskalsin katkaista välit häneen."

"Kuopukseen ladattiin lapsuudenperheessäni eniten toiveita. Kun lellityllä isoveljellä meni koulu täysin penkin alle ja isosisko ei saanut korkeakoulupaikkaa, kaikki katseet kääntyivät minuun, kuopukseen. Hampaat irvessä ponnistin yliopistoon ja paloin siellä nopeasti loppuun. Vieläkin tuntuu, että minun pitää aina ylittää itseni ja muut kaikessa, että olisin tarpeeksi hyvä."

"Annan isosiskoni edelleen määräillä itseäni liikaa."

"Kuopuksena en ollut lellipentu vaan lapsista ahkerin. Olen perheen ainoa akateeminen, ja minun on aina odotettu käyttäytyvän fiksusti."

"Aikuisena olen ymmärtänyt, että kuopuksena elin eri elintasossa kuin isosiskoni ja -veljeni. Vanhemmillani oli parempi taloudellinen tilanne kuin kuusi tai kahdeksan vuotta aiemmin. Pääsin enemmän matkoille, sain harrastaa kalliisti. Se ei johtunut epäreiluudesta vaan taloudellisesta tilanteesta."

"Ikinä en ole ollut kateellinen isoveljilleni. Olen saanut sädehtiä nuorimpana ja pikkusiskona. Etenkin naisista erottaa aikuisenakin esikoiset ja kuopukset. Joku esikoinen on aina se, joka tarkistaa, että kaikilla on tavarat mukana ja kahvit kaadettuna."

"Kuopuksena olen päässyt joissakin asioissa helpommalla. Isosiskot ovat käyneet taistelut, mitä saa tehdä ja mitä ei. Toisaalta muistan, että koulussa opettajien on vaikea nähdä minua minuna. He ajattelivat minun olevan kolmas tästä perheestä ja siis samanlainen kuin siskoni."

"Olen ollut iltatähti, saanut huomiota ja kaiken periksi. Valitettavasti olen aikuisena liian huomiohakuinen ja vältän vastuuta."

"Olen edelleen perheen lellitty, mutta myös aina se pienin, jota ei oteta kovin vakavasti."

"Olen saanut vapaamman kasvatuksen kuin isosiskoni. Siskot ja vanhemmat ovat hemmotelleet minua, kuopusta. Olen saanut enemmän vaatteita ja materiaa kuin siskoni."

"Oli aina kolme huolenpitäjää: äiti, isä ja isosisko. Oli turvallinen olo. Olen kasvanut luottavaiseksi elämän suhteen, kun aina on tuettu monelta suunnalta."

"Elin vähän pellossa, rajoja ei asetettu kuten isosiskolle. Toisaalta en saanut myöskään huomiota. Opin asettamaan itse itselleni rajat."

Millainen on ollut sinun asemasi sisarussarjassa? Kerro alla kommenttikentässä, kiitos! Lisää aiheesta 11.12.2014 ilmestyvässä Kodin Kuvalehdessä.

Lue myös:

Viisi vastausta hyvästä sisaruudesta

Terapeutti ja tähtisisko