Mikon munuaissairaus on yhdistänyt Mikkoa ja Anua. ”Odotan aina sitä, että pääsen työpäivän jälkeen Mikon kanssa kotiin.”
Anu: Suhteen alussa kymmenen vuotta sitten olimme kovia matkustamaan. Sovimme, että kun täytämme neljäkymmentä, lähdemme yhdessä Malediiveille ja Las Vegasiin. Emme päässeet kumpaankaan.
Mikolla on vakava munuaissairaus, ja hän on nytkin elinsiirtojonossa. Jos soitto uudesta munuaisesta tulee, Mikon pitää olla tunnin sisällä Meilahden sairaalassa Helsingissä.
Mikko: Sairaalaan menee meiltä kotoa Lohjalta melkein tunti. Minun ei silti tarvitse olla puhelimen ulottuvilla aina, voin käydä vaikka uimahallissa.
Anu: Jos et vastaa, he soittavat minulle.
Mikko: Tämä sairaus on ollut minulla lapsesta asti. Se diagnosoitiin Alportin syndroomaksi, kun olin parikymppinen ja kuuloni alkoi hävitä. Munuaisissani ei ole mitään toimintaa. Neljä kertaa viikossa käyn sairaalassa dialyysissa, jossa kuona-aineita ja ylimääräistä nestettä poistetaan verestä koneella.
Anu: Niinä iltoina Mikon pää on usein niin kipeä, ettei hän pysty tekemään muuta kuin lepäämään.
”Välillä itken yksin suihkussa ja puran pahan olon pois.”
Mikko: Sairaus on minulle jo itsestäänselvyys. Anu miettii sitä varmaan enemmän kuin minä.
Anu: Olen jo tottunut. Joskus harmittaa, että emme voi reissata, mutta olen valmis luopumaan kaikesta sellaisesta, jos saan pitää Mikon.
Tiedän, että Mikon tulevaisuus ei ole pitkä. Välillä sen ajatteleminen on tosi rankkaa, enkä halua näyttää sitä Mikolle. Itken yksin suihkussa ja puran pahan olon pois.
Mikko: Olen raivorealisti. En usko, että olen kahdeksankymppisenä pystyssä. Mitä nuorempana munuaisvian saa, sitä enemmän mahdollisuudet pitkään elämään heikkenevät.
Anu: Lääkäri on suoraan sanonut, että on tosi pieni todennäköisyys löytää munuainen, joka sopisi Mikolle.
Mikko: Minulla on jo kaksi munuaisensiirtoa takana. Siksi elimistö hylkii uutta munuaista herkemmin. Voi kestää kymmeniä vuosia, että sopiva löytyy.
Anu: Parasta olisi, jos Mikolle löytyisi elävä luovuttaja. Suomessa kuka tahansa terve aikuinen voi lahjoittaa munuaisen anonyymisti. Minut, Mikon isä, ystäväni ja yksi asiakkaani on tutkittu, mutta kukaan meistä ei ollut sopiva.
Mikko: Munuaisen luovuttaminen ei ole luovuttajalle kovin suuri riski. Todennäköisesti hän elää terveemmän elämän, koska häntä seurataan erikoissairaanhoidossa loppuelämä.
”Enää en pelkää omaa kuolemaani.”
Anu: Nyt olemme menossa mukaan myös Skandinavian kattavaan munuaisten vaihtorinkiin. Vasta-aineemme syötetään järjestelmään, joka etsii sopivia pareja. Minun munuaiseni voi sopia jollekin ruotsalaiselle, ruotsalaisen norjalaiselle ja norjalaisen Mikolle.
Mikko: Tämä antaa meille uutta toivoa.
Anu: Olemme silti puhuneet kuolemasta ja hautajaisista ja tehneet testamentit. Välillä, kun Mikko on ollut teho-osastolla, olen suunnitellut mielessäni hautajaisia: ketä kutsun, mitä ruokaa tarjoan ja mitä laitan päälle. Käsittelen asioita niin. Juttelen myös paljon Mikon isän kanssa. Se on ollut voimavarani.
Mikko: Enää en pelkää omaa kuolemaani.
Anu: Et niin, mutta pelkäät tuottaa tuskaa meille. Minä en ole valmis antamaan periksi. Googlaan illat pitkät tietoa ja luen tutkimuksia esimerkiksi hoitomahdollisuuksista.
Mikko: Pidän itseni omalla tavallani kiireisenä. Minulle on itsestään selvää, että teen töitä niin kauan kuin voin. Haluan tuntea, että olen hyödyllinen.
Anu: Niin kauan kuin Mikko on hengissä, on toivoa.
Kuinka Anu ja Mikko rakastuivat? Entä kuinka rakkaustarinaan liittyi Mikon isä? Mitä Anu ajatteli, kun Mikko kertoi kuulolaitteesta? Mitä erikoista tapahtui, kun Mikko sai ensimmäisen sydänkohtauksensa? Mikä arjessa tekee Mikon ja Anun onnelliseksi? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 22/2025. Tilaajana voit lukea haastattelun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi -palvelua.
Anu ja Mikko
Anu Kivas, 42, ja Mikko Kivas, 44, ovat olleet yhdessä kymmenen vuotta. He asuvat rintamamiestalossa Lohjalla. Perheeseen kuuluu myös Anun 14-vuotias tytär, neljä kissaa ja koira. Anulla on oma kauneudenhoitoalan yritys Kauneushuone Pioni, ja Mikko työskentelee projektipäällikkönä elektroniikka-alan yritys GPV Finland Oy:ssa. Yhdessä Anu ja Mikko tykkäävät käydä kuntosalilla ja kierrellä kirpputoreilla.
