Juhliin voi tulla vieraita, jotka tarkastavat kodin joka nurkan. Vielä Kai Lehtinen ei ole heitä saanut kiinni.
KANNATTAA MUISTAA, että juhliin voi tulla vieraita, jotka tarkastavat kodin jokaisen nurkan.
On vieraita, jotka ensimmäiseksi vetävät hellan pois paikoiltaan ja tutkivat taustan villakoiratilanteen tarkasti.
On vieraita, jotka eivät malta pitää näppejään erossa liinavaatekaapista. He katsastavat pikaisesti, ovatko lakanat ojennuksessa ja suorissa pinoissa.
Sitten on niitä vieraita, jotka kurkistavat suihkukaapin sisälle ja silmäilevät, onko nurkissa pinttynyttä likaa, puhumattakaan niistä, jotka ihan huvikseen menevät pesutiloihin ja tarkastavat, ovatko kaakeleiden saumat puhtaat.
Entäpä ne naapurit, jotka avaavat hellan luukun puolihuolimattomasti ja työntävät päänsä sisään nähdäkseen, onko puhdistusaineen annettu vaikuttaa riittävän kauan, vähintään yön yli?
Ja sitten ovat ne, jotka muka salaa avaavat jääkaapin oven ennen kuin uskaltavat ottaa kahvipöydästä yhtään mitään tarjottavaa.
Jotta ikävät juorut eivät kulkisi, on tehtävä kaikki mahdolliset varotoimenpiteet.
JUHLISSA VIERAAT KAIKET kaiketi keskustelevat tekemistään huomioista, mutta puhe loppuu heti, kun isäntäväki astuu paikalle. Siksi isäntien on vaikea havaita tämänkaltaista keskustelua.
Juhlien jälkeen juttu leviää nopeasti niidenkin keskuuteen, jotka eivät olleet paikalla.
"Ajatella, saunan ulkoikkunaa ei taatusti ollut pesty aikoihin eikä maakellarin kevätsiivousta ollut edes aloitettu! Ylimmän kirjahyllyn kirjat hukkuivat pölyyn, ja juhlapöydän pöytäliinan kahvitahra ei ollut lähtenyt pesussa. Isännän paidasta (housujen sisältä) puuttui nappi, ja peltojyrsinkin oli jätetty keskelle pihaa!"
Jotta ikävät juorut eivät kulkisi, on tehtävä kaikki mahdolliset varotoimenpiteet.
Takasta täytyy ehdottomasti tyhjentää tuhkat, olohuoneen lipaston ylälaatikot on imuroitava sisäpuolelta, isännän on vaihdettava ehjät kalsarit jalkaan, puutarhatuolit on pestävä alapuolelta ja keittiön laatikossa lusikat on käännettävä osoittamaan samaan suuntaan.
Nainen, joka meillä asuu, varautui huolellisesti vieraiden tuloon.
VIETIMME KEVÄÄLLÄ, sittenkin, pojan ylioppilasjuhlia. Vieraita oli kutsuttu runsaasti. Paikalla olivat sukulaiset, kummit, naapurit, perheystävät ja pojat kaverit.
Nainen, joka meillä asuu, varautui huolellisesti vieraiden tuloon. Minutkin valjastettiin valmisteluihin, ja katsoin parhaaksi olla kyseenalaistamatta mitään.
Sillä kuka niistä vieraista oikeastaan tietää? Mukavakin naapuri voi istuutuessaan kääntää hieman maton kulmaa ja vetäistä sormella. Entä, jos lattiaa ei olekaan pesty?
En päästänyt naapureita liinavaatekaapin lähelle.
JUHLISSA TARKKAILIN VIERAITA intensiivisesti. Seurasin, kuka lähti vessaan ja kauanko siellä viipyi. Jääkaapille menoa vahdin seisomalla lähistöllä.
Pitkin päivää seurasin sukulaisten ilmeitä ja keskenään vaihdettuja katseita. En päästänyt naapureita liinavaatekaapin lähelle.
Kaikesta tarkkailustani huolimatta en onnistunut kertaakaan näkemään, että kukaan olisi tarkkaillut nurkkiamme sen kummemmin. Ulospäin näytti ihan siltä, että kaikki pelkästään viihtyivät. Kuulumisia vaihdettiin iloisina, ja tarjoilu kelpasi kaikille.
Onko maustekaapin ylin hylly pakko pestä?
JUHLISTA JÄI HAUSKAT muistot uudelle ylioppilaalle, meille vanhemmille ja toivottavasti myös vieraille.
Näitä yhteisiä hetkiä isolla porukalla on liian harvoin. Kesän aikana vietimme vielä muutamat syntymäpäiväjuhlat.
Nainen, joka meillä asuu, mietti onneksi aiempaa tarkemmin, onko maustekaapin ylintä hyllyä pakko pestä tai täytyykö kellarin raput todella ehtiä imuroida. Ja ennen kaikkea stressasi piirun verran vähemmän juhlavalmisteluita.
Minulle kun jäi keväisistä juhlista vahvasti sellainen tunne, että vieraat tulevat ensi sijassa viettämään hauskaa yhteistä juhlaa ja viis veisaavat pölypunkeista ja lakanapinoista.
Kolumni on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 15/2015.
