Minna Järvenpään kaksisuuntaista mielialahäiriötä hoidettiin vuosia masennuksena. Oikean diagnoosin saaminen oli suuri helpotus. ”Yhtäkkiä ei tarvinnut enää jaksaa. Toisaalta tunsin aikamoista häpeää ja yksinäisyyttä.”
”Kun maalasin seiniä, en huomannut ajankulua. Tunnit vilahtivat tuosta vain.
Olin 36-vuotias ja remontoin vanhaa omakotitaloa, jossa asuin 15-vuotiaan lapseni kanssa.
Nukuin pari tuntia yössä enkä malttanut syödä kunnolla. Hörpin vain kahvia.
”Kun maalasin hikipäässä yöhön asti, ajattelin, että tämä ei voi olla ihan normaalia.”
Olin töissä kaupan kassalla, ja siellä jonot purkautuivat suit sait sukkelaan. Olin iloinen, reipas ja todella aikaansaava.
Välillä kun maalasin hikipäässä yöhön asti, ajattelin, että tämä ei voi olla ihan normaalia.
Yhtenä päivänä töissä kaljavaras uhkasi henkeäni. Se sai minut romahtamaan. Itkeskelin viikkoja ja jouduin hakemaan sairauslomaa. Olin ahdistunut ja tuntui, että voimani loppuivat täysin. En vain pystynyt palaamaan töihin.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/main_media/b883045329z.1_20251205141243_000gli7rtep4.10.jpg?itok=0GQcA4nE)
Etsin netistä tietoa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ja törmäsin ensimmäistä kertaa elämässäni sanaan hypomania. Se on oireiltaan maniaa lievempi ajanjakso, joka voi aiheuttaa esimerkiksi poikkeavaa touhukkuutta ja unettomuutta. Tunnistin heti oireeni.
Kerroin lääkärille, että minulla on varmaan kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja pääsin tutkimuksiin. Muutamaa kuukautta myöhemmin sain diagnoosin.
Se oli tosi suuri helpotus. Yhtäkkiä ei tarvinnut enää jaksaa.
Toisaalta tunsin aikamoista häpeää ja yksinäisyyttä. Minkäänlaista vertaistukea ei ollut.
Eläkkeelle jääminen tuntui vaikealta
Diagnoosin jälkeen elämäni muuttui radikaalisti. Sain lääkityksen ja lisää sairauslomaa. Sen jälkeen jäin kuntoutustuelle. Sain myös säännöllistä keskusteluapua ja kävin esimerkiksi tunnetaito- ja ahdistuksenhallintaryhmissä. Se auttoi paljon.
Ensimmäiset vuodet diagnoosin jälkeen olivat silti aika rankkoja. Kaksi kertaa olin sairaalassakin, koska en pystynyt nukkumaan.
Minulla oli paljon masennuskausia, ja tuntui usein vaikealta nousta sängystä. Äiti kävi siivoamassa ja tiskaamassa, veli imuroimassa.
Töihin en päässyt enää palaamaan ja kipuilin sitä. Olin kasvanut siihen, että on hyve olla hyvä työntekijä ja tehdä töitä silloin, kun niitä on.
Kun täytin 40 vuotta, sain eläkepäätöksen. Kävin läpi luopumisen tuskaa ja sitä, kelpaanko enää mihinkään. Varsinkin alussa mietin, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Ihmettelevätkö he, miksei tuokin vain mene töihin, kun se jaksaa kerran sisustaa tai tavata ystäviäkin?”
Kun Minna sai parikymppisenä lapsen, hän sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Miten hän selvisi siitä? Miten Minna oppi kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnoosin saatuaan hillitsemään sairauttaan? Miten hän tapasi nykyisen puolisonsa? Miksi Minna väsyi vanhempiensa omaishoitajana? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 23/2025. Tilaajana voit lukea haastattelun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
Minna Järvenpää
51-vuotias Minna asuu aviomiehensä Aleksin kanssa vanhassa puutalossa Lohjalla. Minnalla on myös aikuinen lapsi. Minna on työkyvyttömyyseläkkeellä kaksisuuntaisen mielialahäiriön vuoksi. Hän harrastaa maalaamista ja kirjoittamista. ”Rakastan sisustamista. Tykkään yhdistää vanhaa ja uutta, ja värit ovat minulle tärkeitä. Pidän maanläheisistä täyteläisistä väreistä, kuten terrakotasta ja okrasta.”
