Neljä tunnusmerkkiä, joista erotat surun ja masennuksen

1. Suru ei ole sairaus. Masennus on.

Suru on normaali, luonnollinen tunne, joka hoivaa ja puhdistaa mieltämme. Useimmiten se on reaktio menetykseen: esimerkiksi läheisen kuolemaan, ihmissuhteen päättymiseen tai työpaikan menetykseen.

Suru ei ole sairaus. Siksi sitä ei tarvitse parantaa. Tärkeintä on, että sureva saa käsitellä surunsa rauhassa, omassa tahdissaan. 

Surematon tai pitkittynyt suru voivat kuitenkin johtaa sairastumiseen. Tätä sairautta kutsutaan masennukseksi.

Masennus on syvää alakuloa ja toivottomuuden tunnetta, joka kestää yhtäjaksoisesti kuukausia, jopa vuosia. Siihen liittyy aina monia samanaikaisia oireita: esimerkiksi lihomista tai laihtumista, unettomuutta ja voimakasta arvottomuuden tunnetta. 

Masennus ei parane ryhdistäytymällä vaan hoitamalla. Useimpia auttaa terapia, joitakin lääkkeet.

2. Suruun on selkeä syy. Masennukseen ei.

Suruun on yleensä selkeä syy, kuten läheisen menetys. Siksi ulkopuolistenkin on helppo ymmärtää sitä. 

Masennuksen syitä on vaikeampi jäljittää. Masentunut ei sure vain yhtä asiaa, vaan koko elämää leimaa hallitsematon, epämääräinen surun tunne.

Koska yksittäistä, näkyvää syytä masennukseen ei ole, ulospäin masentuneen elämä voi vaikuttaa hyvinkin onnelliselta. Siksi sairautta voi olla vaikea tunnustaa edes itselleen.

3. Surullinen ei kadota elämänhaluaan. Masentunut kadottaa.

Masentunut kadottaa mielenkiintonsa kaikkeen, mistä ennen nautti: lempiharrastuksiinsa, rakkaimpiinsa, tulevaisuuden suunnitteluun. Kyky tuntea iloa katoaa.

Surevasta voi tuntua raskaalta nähdä ystävää, mutta hän näkee tämän silti, ehkä jopa nauraa ja virkistyy. Hän voi lamaantua hetkellisesti, mutta ei menetä kokonaan kykyään tuntea mielihyvää.

Masentunut hautoo usein itsetuhoisia ajatuksia ja kyseenalaistaa koko elämän mielekkyyden. Sureva ei.

4. Masentunut syyttää itseään. Surullinen ei.

Masennukseen liittyy usein kohtuuton, musertava syyllisyyden tunne. Moni masentunut uskoo, että on aiheuttanut sairastumisensa itse - olemalla jotenkin niin huono ja heikko. Arvottomuuden tunne on osa sairautta. 

Suruun yhtä vahvoja itsesyytöksiä ei yleensä liity. 

Lähteet: Mielenterveystalo.fi, Psychology Today.