Katjan, 37, joulukoti kaunistuu päivä päivältä: ”Rankkojen vuosien jälkeen joulun taika syttyy yhdessäolosta”

Lumihiutaleet leijailevat hiljalleen puutalon pihamaalle. Lumiukot odottavat portilla porkkananenät tanassa ja pikkukivihampaillaan hymyillen.

Sisällä eteisessä odottaa konkreettisen lämmin tervetulotoivotus, korillinen villasukkia, joita taloon tulijat saavat vetää jalkoihinsa. Seinällä riippuu vanha luistinpari marjoilla ja havuilla koristettuna. Keinutuolin on vallannut omatekoinen tonttuarmeija. Keittiön pöydälle on rakennettu piparkakkukylä.

"Minusta on joka kerta yhtä ihanaa rakentaa joulukotia", kertoo käsityöläinen ja sisustussuunnittelija Katja Pulkkinen, joka asuu talossa kolmen lapsensa kera.

Suuren pöydän ääreen koko perhe – Eero, Siiri, Veera ja Katja – kokoontuvat piirtämään ja kokoamaan piparitaloja.

Perheen joulu alkaa koristelaatikon esille nostamisesta jo lokakuussa. Joulukuussa Tiina-tontulla on tapana piilottaa joka aamuksi yllätys joulusukkiin. Lapset odottavat paketteja aina yhtä innoissaan. Kuusi koristellaan jo hyvissä ajoin uusilla ja vanhoilla koristeilla.

Vaikka sisällä näyttää siltä, että talo olisi seissyt sijoillaan vuosikymmeniä, sinne on kannettu ensimmäinen muuttokuorma vasta vuonna 2010.

"Tontissa ihastuttivat juuri asuinalueen idylliset Melukylä-maisemat. Valloittavaa tunnelmaa ei vain voinut ohittaa. Siksi sisustuskin varmaan sai vaikutteita menneestä ajasta", kertoo Katja.

Joulukuussa Tiina-tontulla on tapana piilottaa joka aamuksi yllätys joulusukkiin.

Vantaan Korsossa sijaitsevan omakotitalon hilpeän ajaton tunnelma on syntynyt uutta, vanhaa ja omatekoista yhdistelemällä. Katja on ahkera ompelija ja askartelija.

Vanhat pyyheliinat ja villapaidat on ommeltu sohvatyynyiksi. Sängynpeitteitä koristavat solmioista tehdyt ruusut. Huoneesta toiseen pääsee räsymattojen muodostamia polkuja pitkin.

Jos Katjan pitäisi valita joulukoristeista kaunein, se olisi vanhoista pyyhkeistä itse tehty tonttu. Se on sopivan kulunut ja täynnä tunnelmaa.

Eteisen villasukkakori on konkreettisen lämmin tervetulotoivotus. Lapset valitsevat korista ne sukat, joissa on heidän lempivärejään. Eteisen komeroiden ovet löytyivät purkutyömaalta.

Rankat vuodet herättivät muutoksiin

Vaikka talo ei ole vanha, sen tarina on pitkä eikä aivan mutkaton. Katja jäi kesken talonrakennuksen yksin lasten kanssa. Avioero astui voimaan muutama vuosi sitten.

Samoihin aikoihin eron kanssa perheen pojalla Eerolla todettiin etenevä lihassairaus. Kun Eero oli 3-vuotias, päiväkodissa huomattiin, ettei poika pysynyt toisten lasten perässä peleissä ja leikeissä. Hän oli oppinut kävelemään tavalliseen aikaan, mutta viihtyi leikki-ikäisenä enimmäkseen lattialla leikkimässä pikkuautoilla. Katjalle itselleen puhkesi nivelpsoriasis.

Sairastumiset ja ero veivät maton alta ja vähintään voimat rakentamisesta. Talon myynti ei kuitenkaan ollut vaihtoehtojen listalla. Katja kiittää isäänsä avusta rakennustöiden luotsaamisessa.

Vanhoista kravateista syntyy Katjan käsissä ruusukkeita. Jokainen on uniikki.

Katja rakastaa pikkurahalla syntyviä koristeita. Pumpuli, lasten muovieläimet, viinilasit ja tuikkukynttilät riittävät tähän asetelmaan.

"Muutamat viime vuodet ovat olleet rankkoja. Olen saanut koota itseäni monta kertaa. Toisaalta elämän mylläkät ovat herättäneet tekemään tarpeellisia uudistuksia sekä naisena että äitinä", Katja miettii.

Yksi voimia antanut asia oli uudelleenkouluttautuminen sisustussuunnittelijaksi aikuisiällä.

"Minulle on ollut tärkeää luoda perheelleni paikka, jossa olemme turvassa ja rakkaiden ympäröimänä, vaikka ikäviäkin asioita tapahtuu. Kodit kertovat tarinaa asukkaistaan, eikä kahta samanlaista ole", kokoaa Katja.

Makuuhuoneen seinälle on koottu läheisten kuvia. Sängyn vieressä on kopallinen Katjan huovuttamia joulupalloja. Ruusukkeet ja mekko on ommeltu solmioista.

Eeron huoneen seinään Katja valitsi Kiurujen yö -tapetin. Eero on innokas Lego-mies. Tällä kertaa myös Siiri-sisko saa vähän auttaa.

Vaikeina hetkinä perhe ja ystävät ovat olleet Katjan suurin apu. Arjen pyöritystä jaksaa taas lisää, kun ystävä käy yllättäen imuroimassa kodin tai isovanhemmat kutsuvat lapsenlapsensa pienelle lomalle luokseen.

Eeron sairaus aiheuttaa pojalle ajan mittaan liikuntarajoitteita ja näkyy nykyään lihasten voimattomuutena. Hän liikkuu yhä kävellen, mutta portaat ovat hankalia ja pidemmillä matkoilla apuna on pyörätuoli. Vaikka sairaus rajoittaa liikuntakykyä, se ei estä liikkumista. Eero on innokas sähköpyörätuoli-salibandyn harrastaja.

Perheessä on voimaa

Katjan mielestä parasta joulussa on juhlan valmistelu yhdessä. Omena ei ole pudonnut kauas puusta, ja keittiössä puuhaa iltaisin innokas sisarusparvi. Veeran, 11, lempiharrastus on leipominen, joten askartelun lomassa saadaan tuoreita pipareita. Eero, 8, odottaa eniten kuusen koristelua, ja pikkusisko Siirin, 3, mielipuuhaa on piirtää tonttuja ja enkeleitä.

Pitsikoristeet pipareihin taiteli Katjan sisko Satu.

"Teemme lahjat useimmiten täällä omassa pajassa. Minä ompelen pehmeitä paketteja, ja lapset askartelevat kortteja ja koristeita. Veeran tekemiä karamelleja ei voi vastustaa. Yhdessä puuhaaminen on juuri sitä joulun taikaa", sanoo Katja.

Joulunpyhinä hulina vielä lisääntyy, sillä iso talo täyttyy isovanhemmista ja Katjan sisarusten perheistä. Katjan äiti tuo kahvipöytään kuuluisaa taatelikakkuaan, ja isä ottaa pakastimesta kesällä sitomansa saunavastan. Koko porukka on helppo innostaa laulamaan joululauluja. Jos sanat unohtuvat, keksitään itse uusia.

Katja auttaa perheen innokkainta leipuria Veeraa. Joskus tytön leipomuksiin sujahtaa jokin oma, salainen ainesosa.

Maljakkoa vailla? Ei haittaa. Katja keksi tehdä jouluasetelman vanhoihin luistimiin.

"Meidän joulukotiimme kaikki ovat tervetulleita. Jouluillan hämärässä, rakkaiden lähellä näiden seinien sisälle tuntuu kerääntyvän valtava voima", huokaa Katja.

"Silloin tajuan, että vaikeistakin hetkistä selvitään kyllä eteenpäin yhdessä."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 21/2015.