Liikuntaa ja yrittäjyyttä rakastaneelle Marjolle oli kova paikka hyväksyä, että sairaus pakotti luopumaan rakkaasta työstä.
”Mikä minä enää olen, jos en voi tehdä rakasta työtäni?” pohti Marjo Kuitunen menetettyään yrityksensä ja terveytensä. Järkyttävä onnettomuus havahdutti Marjon, ja tapahtumien hyväksyminen vei toipumisen tielle.
”Vasen käsi roikkui velttona sivulla. Katsoin sitä ja mietin, miten saisin hoidettua työni.
Kuntosalini takahuoneessa sidoin käden kuminauhalla vartalooni kiinni ja tein jotain sellaista, mitä en koskaan neuvoisi asiakkaitani tuollaisessa tilanteessa tekemään: lähdin töihin valmentamaan...
