”Salaa toivon, ettei kaikkia rajoituksia vielä purettaisi”, lukijamme kirjoittaa. Onko sinun ollut vaikea palata normiarkeen?
Ihmiset ympärilläni iloitsevat paluusta normaalielämään koronan jälkeen, mutta itse arkailen vielä. Haluaisin olla yhtä huoleton kuin ystäväni ja tuttavani. Minäkin haluaisin alkaa elää, mutta huomaan, etten oikein osaa. Tuntuu pelottavalta lopettaa maskin käyttö, mennä pitkän etätyöajan jälkeen takaisin konttorille ja muihin paikkoihin, joissa on paljon vieraita ihmisiä. Tekisi mieli vielä pitää etäisyyttä ja varoa, vaikka olenkin kahteen kertaan rokotettu. Salaa toivon, ettei kaikkia rajoituksia vielä purettaisi.
Tuntuu, ettei kukaan muu enää pelkää koronaa ja minunkin pitäisi jo päästä peloistani. Vain minä varon edelleen (köhiviä) ihmisiä ja mietin, eikö kukaan enää välitä viruksesta, joka ei ole kadonnut mihinkään. Yritän vakuutella, että rokotus suojaa minua vakavalta taudilta, mutta silti pelottaa, että sairastun ja saa pitkän koronan eli long Covidin.
Välillä tuntuu, että pelkoni rajoittaa elämääni ja vaikuttaa ihmissuhteisiini. Onko minulle jäänyt turhaan pelko päälle? Miten uskaltaisin alkaa elää kuten muut lähipiirissäni – ilman että ajattelen koko ajan sairastumisriskiä mihin tahansa menenkin?
Olenko neuroottinen?
Mitä ajatuksia kirje sinussa herätti? Osallistu keskusteluun kommenttikentässä tai lähetä sähköpostia: ihmisten.kesken@sanoma.com
