Kuvat
Sanna Liimatainen
Smirnoff-ruuna rupattelee Pehkosen siskosten kanssa Tuomarinkylän tallilla Helsingissä. Oli vähällä, ettei Tuijastakin tullut teininä heppatyttö isosiskonsa tapaan. ”Tuija halusi joskus tallille mukaan, mutta torppasin ajatuksen, sillä ratsastus oli minun juttuni. Myöhemmin olen miettinyt, pilasinko mahdollisuudet yhteiseen harrastukseen”, Tanja pohtii.
Smirnoff-ruuna rupattelee Pehkosen siskosten kanssa Tuomarinkylän tallilla Helsingissä. Oli vähällä, ettei Tuijastakin tullut teininä heppatyttö isosiskonsa tapaan. ”Tuija halusi joskus tallille mukaan, mutta torppasin ajatuksen, sillä ratsastus oli minun juttuni. Myöhemmin olen miettinyt, pilasinko mahdollisuudet yhteiseen harrastukseen”, Tanja pohtii.

Juontaja Tuija Pehkosta ja Tanja-isosiskoa yhdistävät karkkimaku, Bon Jovi ja työmoraali. Monissa muissa asioissa he ovat kuin päivä ja yö.

”Minä olen meistä se hienohelma, Tanja taas maanläheisempi. Tykkään hemmotella itseäni ja läheisiäni, pukeutua hienoihin mekkoihin, fiilistellä ja nauttia luksuksesta. Tiedän, että Tanjakin rakastaa salaa niitä juttuja. Kun vein hänet nelikymppisillä hotelli Kämpiin juomaan samppanjaa, hän nautti täysillä, vaikka ei olisi itse koskaan tehnyt mitään sellaista.

Olemme kuitenkin pohjimmiltamme maalaistyttöjä Iisalmesta. Lapsuuden­kodissa meidät opetettiin reippaiksi, sinnikkäiksi ja ahkeriksi. Kaikki nuo arvot ovat lähtökohtaisesti hyviä, mutta ne menevät sekä minulla että Tanjalla aika ajoin vähän yli. Olemme molemmat tehneet välillä aivan liikaa töitä. Stressaantuneina olemme samanlaisia, huonoimmat puolemme tulevat esiin. Nukumme huonosti ja olemme kireitä.

Itse havahduin muutama vuosi sitten siihen, että rajani läikkyvät jatkuvasti yli. Olen miettinyt, mikä elämässä on tärkeää, ja vähentänyt jonkin verran työntekoa. Olen tosi huolissani, kun katson, millaisia määriä Tanja tekee töitä. Olemme puhuneetkin asiasta, mutta en tiedä, kuinka aktiivisesti hän yrittää pyrkiä siitä pois.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Lapsena ihailin isosiskoa ja halusin mukaan kaikkeen, mitä hän teki. Ajattelin, että jotkut Tanjan kavereista olivat minunkin ystäviäni, vaikka niin ei todellisuudessa tietenkään ollut. Tanja fanitti Bon Jovia ja Ressu Redfordia, joten minäkin aloin tykätä heistä. Ympyrä on sulkeutunut myöhemmin, sillä olemme aikuisina käyneet yhdessä Bon Jovin keikalla, ja Ressu lähetti minulle polttareihini videotervehdyksen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Olin nuorena kiltti ja tunnollinen, mutta kun vertailukohtana oli Tanja, vaikutin raggarilta.”

Nuorena minä olin meistä siskoksista se bad girl. Tanja oli teini-ikäisenä kiltti heppatyttö, joka vietti viikonloput tallilla. Minä puolestani halusin diskoon ja kaupungille ja join ensimmäiset kännini 13-vuotiaana. Tanja osti kesätyörahoillaan järkevästi ratsastushousut, minä jotkut makeat farkut. Olin kiltti ja tunnollinen, mutta kun vertailukohtana oli Tanja, vaikutin raggarilta. Tanjan bilevaihe alkoi vasta 18-vuotiaana, mutta sitä ei meidän perheessämme muista kukaan muu kuin minä.

Kun Tanja muutti pois kotoa, ensin Ruotsiin ja myöhemmin Kööpenhaminaan eläinlääkikseen, olin alkuun fiiliksissä, sillä vihdoin sain huoneemme kokonaan itselleni. Muistan kuitenkin, että aloin kaivata häntä nopeasti. Noihin aikoihin vanhempamme erosivat, ja olisin kaivannut isosiskon tukea.

Kutsun Tanjaa lempinimellä Tankki, sillä se kuvaa mielestäni hyvin Tanjan luonnetta. Hän on meistä se ronskimpi ja vahvempi, minä herkempi. Muistan, kun kerran tiputin ripsivärin vessanpönttöön, ja minua ällötti ajatuskin sen onkimisesta ylös. Tanja kääri silmääkään räpäyttämättä hihansa ja työnsi kätensä pönttöön.

Tanja on kuitenkin herkistynyt iän myötä. Luultavasti myös äitiys on pehmittänyt häntä.

”Kutsun Tanjaa lempinimellä Tankki, sillä se kuvaa mielestäni hyvin Tanjan luonnetta.”

Minulla on pakottava tarve sanoa asiat ääneen, sillä ajattelen, että ongelmat selviävät vain puhumalla. Tanja on möyröttäjä, joka tarvitsee enemmän omaa tilaa. Olen joskus painostanut häntä puhumaan, sillä minusta on tuntunut, että hän patoaa asiat sisälleen ja kärsii yksin. Sittemmin olen ymmärtänyt, että välillä on hyvä olla yksin omien ajatustensa kanssa. Viime vuosina minullekin on tullut tarve siihen.

Olen kontrollifriikki, Tanja taas suurpiirteisempi. Häntä ei haittaa, vaikka pöytään katettaisiin pääsiäisservietit jouluna. Minulla on tarve suunnitella asiat pitkälle etukäteen. Tanja taas saattaa päättää jouluaattona, mitä he tekevät sinä jouluna. Siksi emme useinkaan vietä joulua yhdessä, koska minä haluan lyödä suunnitelmat lukkoon jo kesällä.

Koronan takia emme ole päässeet näkemään niin paljon kuin haluaisimme, mutta pidämme muuten yhteyttä. Soittelemme ja lähettelemme videoita, eritoten lapsista. Vanhemmuus tuntuu lähentäneen meitä entisestään. Tanjan numero on tallennettu puhelimeeni ICE-lyhenteen kera, in case of emergency. Se tarkoittaa, että hänelle soitetaan, jos minulle tapahtuu jotakin vakavaa.

Vaikka olemme monella tapaa kuin päivä ja yö, jotakin samaa meissä on. Olin nuorena niin paljon Tanjan näköinen, että pystyin käymään hänen henkkareillaan baarissa alaikäisenä. Äänemme olivat niin samanlaiset, ettei äitimmekään erottanut niitä puhelimessa. Ja kerran, kun menimme yhdessä leffaan, olimme molemmat ostaneet tasan tarkkaan samat herkut: Pätkiksen, DaCapon ja salmiakkirasian.”

Miten Tanja Pehkonen kuvailee siskoaan? Miksi hän piti ensin vitsinä, kun Tuija ilmoitti alkavansa radiojuontajaksi? Lue koko Perhekuviot-juttu Kodin Kuvalehdestä 6/2022 tai Digilehdistä.

 

Tuija Pehkonen

36-vuotias juontaja ja toimittaja asuu Helsingissä. Perheeseen kuuluvat aviomies Eero Ettala ja 1,5-vuotias poika. Tuija juontaa Kenen kotona? -ohjelmaa, jonka uusin kausi pyörii parhaillaan MTV3:lla.

Laput silmiltä Pehkonen! -podcast kuunneltavissa PodMe-palvelussa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla