Lukijan kirje: ”Onko muitakin perheitä, joissa mies määrää, ketkä harvat saavat käydä kylässä?”

”Olipa kerran parikymppinen nuori nainen, joka tapasi pojan. Hyväkäytöksisen, aidon maalaispojan. Ensimmäiset vuodet elettiin rakkauskuplassa. Sitten tyttö huomasi miehen mustasukkaisuuden, joka meni kuin savu miehen päähän, kun tyttö halusi vaikkapa ystävän luokse yökylään. Aina mies kysyi, miksi pitää mennä, etkö voi olla menemättä. Yleensä tyttö meni, siitä kyllä tuli parin päivän mökötykset päälle.

Sitten syntyi lapsia. Perhe-elämä oli mukavaa. Erään miehen sukulaisperheen kanssa tehtiin yhteismatkoja, mutta muuten tutut olivat vain tytön puolelta. Kun ystäväperheen äiti puhui pahaa selän takana muutaman kerran eikä halunnut jutella asioita läpi, luottamus heihin meni ja yhteydenpito katkesi.

”Mies on tyytyväinen,sillä 'perhe ja työ riittävät minulle, en kaipaa kavereita'. Mutta nainen on onneton.”

Nyt se nuori nainen on viisikymppinen, ja välillä hän havahtuu siihen, että kaikki tuttavat ympäriltä ovat kaikonneet. Mies on tyytyväinen,sillä ”perhe ja työ riittävät minulle, en kaipaa kavereita”. Mutta nainen on onneton, hänelle perhe ei riitä. Teinit ovat sitä paitsi kohta aikuisia, joille vanhempien seura ei kelpaa.

Nainen huomaa mukailleensa miehen mielipiteitä ja tuntee olevansa nyt vankina kuplassa. Mies on kieltänyt jopa naisen kummipoikaa tulemasta kylään, koska ”se vie huomiota pois meidän perhe-elämästä”, kun naisen mielestä se vain rikastuttaisi teinien elämää. Onko tämä harvinaista vai onko muitakin perheitä, joissa mies määrää, ketkä harvat saavat käydä kylässä? Löytyykö kohtalotovereita?”

Sumun varjossa vuosikymmenet

Millaisia ajatuksia kirje herätti? Keskustele alla kommenttikentässä tai lähetä sähköpostia ihmisten.kesken@sanoma.com. Sähköpostiin voit lähettää myös kirjeen omasta aiheestasi. Lehdessämme julkaistujen kirjeiden lähettäjien kesken arvomme uutuuskirjoja.