Lento-onnettomuuden kokenut Sami Saikkonen: ”En enää pelkää kuolemaa, mutta pelkään poikani puolesta”

"En ollut alkuun kovin hyvä isä. Olin itsekäs ja täynnä taiteilijan narsismia.

Ennen Veikon syntymää kävin läpi kolmenkympin kriisiä. Olin jollain tapaa pettynyt elämään ja tunsin, että oli jonkin uuden aika. Päätimme Veikon äidin kanssa, että lapsi saa tulla. Sain kolmekymppislahjaksi ultraäänikuvan ja olin onnellinen.

Tein silti järjettömästi töitä. Loppuraskaudesta minulla oli kahdeksan ensi-iltaa neljässä kuukaudessa. Veikko syntyi keisarileikkauksella, ja leikkauspäivä saatiin sovittua kalenteriini sopivaksi. Tulin keikalta illalla, Veikko syntyi aamulla ja kaksi tuntia myöhemmin lähdin Lyoniin tanssimaan. Olin ensimmäiset viisi viikkoa pois kotoa, ja Veikon äiti hoiti kaiken. Se hävettää edelleen.

Tutustuin poikaani aidosti vasta, kun hän täytti kolme vuotta. Olin virkavapaalla baletista ja päätin, että haluan viedä Veikon Nizzaan pizzalle. Lähdimme matkaan asuntoautolla. Meillä oli mahtavaa yhdessä. Ensimmäistä kertaa tuli olo, että alan päästä kartalle isyydessä.

Olen nähnyt paljon vaivaa sen eteen, että ymmärrän Veikkoa ja nuorten maailmaa. Luin ahkerasti kirjaa, jossa kerrottiin lapsen kehitysvaiheista kouluikään asti. Tarpeen tullen olen osannut olla jämäkkä ja turvallinen aikuinen. Ala-asteella Veikko joutui tappeluun, jossa isommat pojat vetivät dunkkuun. Veikko itse kertoi tapahtuneen olleen leikkiä, mutta minulle selvisi, ettei niin ollut. Soitin rehtorille ja selvitin asian.

”Jatkoin suhdetta Veikon äidin kanssa, vaikka rakastuin toiseen.”

Totuus on, että Veikon äiti on ollut hänelle peruskallio. Hän on hoitanut asiat tsak-tsak-tsak, laittanut kaiken järjestykseen. Minä olen ollut se buli-buli, kannustanut ottamaan vähän rennommin. Veikosta tuli tsak-buli-tsak-buli. Hän osasi ottaa molemmilta hyvät puolet.

Olen itse eroperheestä ja ajattelin pitkään, että haluan tarjota pojalleni ydinperheen turvan. Jatkoin suhdetta Veikon äidin kanssa, vaikka rakastuin toiseen. Lopulta hoidin eroasian aivan päin helvettiä. Sitä kadun edelleen.

Kun Veikko sai tietää asiasta, hän oli tosi vihainen. Olin tehnyt väärin hänen äitiään kohtaan, joten hän teki aivan oikein. Muistan Veikon sanoneen, että minua pitäisi lyödä. Otin silmälasit pois ja sanoin, että lyö, jos helpottaa. En pane vastaan. Totta kai pelkäsin, että menetän Veikon. Onneksi olemme pystyneet keskustelemaan asiat halki.

”Veikko ymmärtää minua kaikilla taajuuksilla.”

Loukkaannuin vakavasti lentokoneonnettomuudessa vuonna 2021. Minut vaivutettiin koomaan, ja vietin kahdeksan päivää teho-osastolla.  

Lento-onnettomuuden jälkeen en ole enää pelännyt kuolemaa itse. Nyt pelkään läheisteni puolesta. On tuntunut vaikealta, kun Veikko on ollut esimerkiksi vapaalaskureissuilla ja välillä verkon ulottumattomissa. Olen pyytänyt häntä viestittelemään, jotta tiedän kaiken olevan kunnossa.

Veikko oli paljon tukenani, kun toivuin onnettomuudesta. Kerran hän sanoi, että jos en pystyisi enää tekemään töitä, hän voisi tukea minua taloudellisesti. Miten ihmeellistä, että nyt Veikko olikin se, joka voi kannatella minua.

En enää ajattele Veikkoa lapsenani. Hän on upea nuori mies, jonka kanssa on ilo viettää aikaa ja jakaa ajatuksia. Hieno ihminen, joka tuntee minut ja ymmärtää minua kaikilla taajuuksilla.”

Mitä raskasta ja käänteentekevää Sami alkoi muistaa lapsuudestaan lento-onnettomuuden jälkeen? Mistä Veikko tiesi, että isä on onnettomuuden jälkeen taas ennallaan? Millainen miehenmalli Sami on ollut Veikolle? Entä mitä Veikko ajattelee isänsä itsekeskeisyydestä? Lue lisää Kodin Kuvalehden 18/2023 Perhekuvioita-jutusta! Tilaajana voit lukea haastattelut myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.