Olet uhka itsellesi, ellet uskalla koskaan pyytää apua. Suomessa on liikaa niitä, jotka näyttelevät täydellistä elämää.

Sinun ei tarvitse jaksaa yksin.

Suomessa yritetään viimeiseen saakka selvitä itse. Eletään vieläkin sitä tarinaa, jossa on vain suo, kuokka ja Jussi. Työelämässä jussiasenne näkyy siinä, että vaikka uupuisi, täytyy vain raataa entistä kovemmin. Pienellä neuvottelulla voisi päästä parempaan tulokseen: lyhentää vaikka väliaikaisesti työpäiviä.

Moni pysähtyy vasta, kun hajoaa henkisesti tai fyysisesti. Sitten tulee pitkiä sairaslomia.

Kukaan ei puhu siitä, miten on saanut ilmaistua olevansa epätäydellinen. Siksi emme saa toisiltamme mallia tuoda heikkouttamme esiin. Töissä moni pelkää tulevansa irtisanotuksi, jos sanoo puolta sanaa jaksamisestaan.
Esimiesten pitäisi ymmärtää, että työkyky ei ole tasainen viiva. Jos eri elämäntilanteet otetaan huomioon, se helpottaa aina.

Meillä ei ole avun pyytämisen eikä jakamisen kulttuuria. Asioita pitäisi jakaa enemmän. Aina jaksamiseen ei vaadittaisi mitään muuta.

Työ on yliarvostettua.

Kun vanhat tutut tapaavat pitkästä aikaa, he kysyvät ensimmäisenä toisiltaan, missä sä oot töissä. Se on stressaavaa niille, joilla ei ole työtä.

Sukulaisiakaan ei tapaa mielellään, jos he aina kysyvät, oletko saanut töitä. Työtä hakevan itsetunto on kovilla muutenkin. Puheenaiheet voisi aivan hyvin vaihtaa.

Jokaiselle pitäisi osoittaa, että hän on tärkeä pelkällä olemassaolollaan, ei vain työn kautta. Ei koko ajan tarvitse suorittaa.

Aina voi myös tapahtua jotain hyvää. Minkä ikäisenä tahansa voi esimerkiksi saada uusia ystäviä tai aloittaa parisuhteen.

Toteuta vain omia unelmiasi.

Onnistumisen kokemukset ovat monissa elämäntilanteissa vähissä. Kotiäidit puurtavat yksin, eikä kukaan kiitä. He odottavat itseltään samaa suoritusta, vaikka vaikeudet kasaantuvat: lapsi sairastaa ja voimat loppuvat. Jos ei odotuksia osaa laskea, syntyy syöksykierre.

Tunnistamme huonosti, ovatko tavoitteemme omiamme vai tulevatko ne tutuilta, televisiosta tai naapureilta. Pitäisi olla puoliso ja pari lasta, koira, omakotitalo ja auto pihassa. Voimat ovat kovilla, kun yritämme tavoittaa tätä kaikkea.

Jos löydät oman juttusi, jaksat paremmin. Eräs yliopisto-opiskelija jätti opinnot kesken ja meni rakennukselle töihin. Moni oli sanonut, että yliopisto on paras reitti hyviin töihin, mutta fyysinen työ sopi hänelle paremmin.

Uskalla luopua muiden keksimistä tavoitteista. Tee sitä, mikä sopii sinulle.

Huonon päivän varalle kannattaa tehdä suunnitelma. Mieti ajoissa, keneltä pyydät tiukan paikan tullen apua ja mistä kaikesta juuri sinä saat voimavaroja. Suunnitelmat luovat turvallisuutta.

Lopeta vertailu.

Suomessa vertaillaan paljon. Pyritään näyttämään, että tosi hyvin menee. Vaikeuksista ei kuulu kertoa.

Elämästä on kuitenkin vaikea olla innostunut, jos sitä kattaa häpeän kokemus. Pitäisi ymmärtää, että muillakin on vaikeuksia.

Huomaamme, jos naapurilla on hieno auto ja asunto. On paljon vaikeampi huomata, että naapurin vaimolla on vaikea sairaus.

Jyrki Rinta-Jouppi on 45-vuotias työ- ja koulutusvalmentaja, joka auttaa mielenterveyskuntoutujia työhön ja opiskelemaan. Hänen suuri unelmansa on, että jokainen saisi tehdä työtä voimiensa mukaan.
 

Voitko kertoa, jos et enää jaksa? Kommentoi alla olevassa kommenttikentässä!

Lue myös:

Vahvakin voi uupua työssä

Potkuista alkaa jotain uutta

Moni palaveri on ajanhukkaa

Psykologi ja psykoanalyytikko Anna Collander asuu Helsingissä. Anna raivaa yksinololle aikaa aina, kun pystyy.
Psykologi ja psykoanalyytikko Anna Collander asuu Helsingissä. Anna raivaa yksinololle aikaa aina, kun pystyy.

”Jokaisen kannattaa olla välillä hetki sohvalla ja päättää, että nyt kukaan ei saa minua kiinni. Olen vain itseäni varten”, sanoo psykologi Anna Collander.

Yksin kuulee, mitä tuntee.

Kun on yksin, on helpompi saada yhteys itseensä: siihen, mitä haluaa ja mitä ei halua. Yksinoloa tarvitaan myös palautumiseen ja rauhoittumiseen. Joillekin se on perustarve kuten uni ja ruoka.

Jokaisen olisi hyvä osata tehdä yksin kolme asiaa: nukkua, itkeä ja nauttia. Nukkuminen edustaa sitä, että itsensä kanssa on rento ja turvallinen olo, itkeminen taas sitä, että pystyy kannattelemaan omia tunteitaan. Kun on riittävän turvallinen olo ja saa kiinni tunteistaan, on vapaampi nauttimaan elämästä.

Tunteet ovat polttoaineemme ja kompassimme elämässä. Jos ei tiedä, mitä tuntee, elämän mielekkyys häviää. Jos ei tunnista tunteitaan, ei tiedä, mihin suunnata.

Yksinolo ei tunnu aina hyvältä.

Odotamme, että yksinolon pitäisi tuntua aina hyvältä. Jos se ei tunnukaan, ajatellaan, että siinä on jotain väärää. Hyvä yhteys tunteisiin ei ole sama kuin se, että tuntuu hyvältä koko ajan. Ei läheisen ystävänkään seurassa ole hyvä olla vain silloin, kun hänellä on hauskaa kerrottavaa.

”Se, että on tietoinen tunteiden koko kirjosta, on parempi kuin se, että tuntisi aina hyviä asioita.”

On tärkeää ottaa vastaan kaikenlaiset tunteet. Se, että on tietoinen tunteiden koko kirjosta, on parempi kuin se, että tuntisi aina hyviä asioita. Kun harjoittelee yksinoloa, harjoittelee myös hankalien tunteiden kohtaamista. Se on arvokasta.

Yksinolo ei ole itsekästä.

Meillä on yksi ystävä aina mukana. Itsemme. Sitäkin suhdetta kannattaa vaalia, jotta se syventyisi.

Kun huolehtii itsestään, pystyy antamaan enemmän myös muille. Kun on elävä ja rikas suhde itsensä kanssa, pystyy rakentamaan samanlaisia suhteita maailmaan.

Kyky olla yksin ja kyky olla yhdessä ovat yhtä tärkeitä ja vaikeita. On helpompi olla suhteessa, jos osaa olla myös yksin. Jos ei osaa, on hankalasti riippuvainen toisesta. On vaikea pitää kiinni omista rajoistaan.

Yksinolo vaatii opettelua.

Yksinolo on myös tottumiskysymys. Olemme tottuneet siihen, että sosiaalisessa mediassa on viihdykettä ja seuraa koko ajan käden ulottuvilla.

Jos ei ole moneen päivään lainkaan yksin ja ilman kännykkää, kannattaa pysähtyä miettimään, onko yksinolossa jotain, mikä pelottaa.

”Kun huolehtii itsestään, pystyy antamaan enemmän myös muille.”

Monen työssä odotetaan, että ollaan käytettävissä melkein milloin vain. Siksi omaa aikaa on tärkeää oppia arvostamaan ja rajaamaan. Jokaisen kannattaa olla välillä hetki sohvalla ja päättää, että nyt kukaan ei saa minua kiinni. Olen vain itseäni varten.

Jo kymmenen minuuttia aktiivista läsnäoloa voi tehdä ihmeitä.

Älä suorita omaa aikaa.

Kun on yksin, ei tarvitse ajatella, että vedänpä tässä vatsatreenin, kun on aikaa.

Nykyään suositaan erilaisia läsnäolon ja rauhoittumisen tekniikoita, esimerkiksi mindfulnessia, joogaa ja retriittejä. Ne voivat olla hyvä apu yksinolon ilon löytämiseen. Hiljainen hetki kotisohvalla on kuitenkin yhtä arvokas.

Välillä yksinolo voi olla intensiivistä omien tunteiden tutkimista. Välillä väsynyt tyhjyyteen tuijottaminenkin on tärkeää.

Pienet hetket ovat kullanarvoisia: yksin kotona oleilu, luonnossa kävely, bussimatka musiikkia kuunnellen. Pienten lasten vanhempien pitäisi päästä yksin vähintään vessaan.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 8/2018.

Maija Mattilasta tuli sittenkin malli, vaikka kaikkien mielestä se ei ollut hänelle sopiva unelma.
Maija Mattilasta tuli sittenkin malli, vaikka kaikkien mielestä se ei ollut hänelle sopiva unelma.

Kaikki eivät tiedä, että vamma ei estä kaverina olemista, unelmien toteuttamista ja omassa kämpässä asumista, sanoo Maija Mattila.

Muista oma unelmasi.

Näin malleja kymmenenvuotiaana, kun katsoin Huippumalli haussa -ohjelmaa. Se näytti niin hienolta, että aloin harjoitella mallikävelyä. Kävelin olohuoneessa ja poseerasin peilin edessä omassa huoneessa ja eteisessä monta vuotta.

Äiti luuli, että se oli leikkimistä. Sitten koulussa piti valita, mitä haluaisi seuraavaksi tehdä. Sanoin, että haluan mennä mallin hommiin.

”Kaikilla ihmisillä pitäisi olla unelmia. Ei ole väliä, onko jokin vamma vai ei.”

Vähän tuli muilta semmoista, että olisiko keittiötyö hyvä tai lastenhoito. Mutta mallin homma on minun juttuni.

Kaikilla ihmisillä pitäisi olla omia unelmia. Ei ole väliä, onko jokin vamma vai ei. Pitää vain harjoitella ja muistaa unelma eikä saa luovuttaa. Olen päässyt malliksi, ja haluaisin kävelemään catwalkille Amerikkaan.

Kannattaa nähdä, että on kaunis.

Se, että olen ruskeaihoinen, tekee minusta kauniin. Ja silmät ja kasvot ja kaikki.

Kaikki ihmiset ovat kauniita. Se kannattaisi itse nähdä. Iloinen ihminen on kauniimpi kuin vihainen. Minua suututtaa, jos joku sanoo käskevällä äänellä. Sanon silloin, että älä viitti!

Muiden ei tarvitse laihduttaa, he ovat silti kauniita. Vain jos haluaa olla malli, pitää laihduttaa niin, että löytyy hyviä vaatteita. En enää syö herkkuja, tai vain silloin tällöin. Tykkään pukea kauniita vaatteita ja näyttää, että olen kaunis. Kameran edessä on kivaa.

Kaverit tekevät onnelliseksi.

Olen toivonut lisää kavereita. Kaverit tekevät onnelliseksi.

”Minun on ollut aika vaikea löytää kavereita. Se liittyy Downin syndroomaan.”

Minun on ollut aika vaikea löytää kavereita. Se liittyy Downin syndroomaan. Olen ihan tosissani yrittänyt, mutta ei ole pyydetty vaikka Facebook-kaveriksi. Kaikki eivät tiedä, että kaverin vamma ei haittaa.

Kaveripiirissä on joskus sanottu ikävästi, että minä en saa kavereita ja joku toinen saa. Tulee paha mieli, jos joku sanoo niin.

Aada ja Pauliina ovat kivoja. Me pystymme juttelemaan asioista, ja meidän jutut ovat hyviä. Me haluamme perustaa yhdessä bändin, sille tulee englanninkielinen nimi. Minä ja Aada laulamme, ja Pauliina säestää.

Rakasta, älä riitele.

Minulla on poikaystävä Ville. Ville on riparikaveri, mutta ei silloin vielä ollut poikaystävä. Ville on hyvä ja ihana, rakastan paljon.

Me käydään leffassa ja Emma-gaalassa, konserteissa. Olen laittanut Villelle illalla viestejä, että hyvää yötä kulta. Tämmöisiä juttuja.

Meille ei tule Villen kanssa riitoja. Jos tulee, me osataan selvittää ne asiat ja tulla toimeen. Ei kannata riidellä, koska on parempi rakastaa.

Yksin ei ole hyvä olla.

Aion joskus perustaa perheen poikaystävän kanssa ja asua yhdessä. Omassa kämpässä teen ruokaa, rentoudun ja katson leffaa. Sisustan afrikkalaisella tyylillä. Isä asuu Afrikassa.

”Ihmisellä on tarkoitus olla kavereita. Kenenkään ihmisen ei ole hyvä olla yksin.”

Asuin vähän aikaa pois äidin luota. Oli tyhmää asua yksin. Haluan asua muiden kanssa. Ihmisellä on tarkoitus olla kavereita. Kenenkään ihmisen ei ole hyvä olla yksin.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 7/2018.

Maija Mattila

20-vuotias opiskelija ja malli asuu äidin ja Bella-koiran kanssa Helsingissä. Hän on ollut mallina esimerkiksi Me Naiset -lehden ja Kalevala Korun kampanjoissa ja saanut kansainvälistä huomiota BBC:n haastattelussa. Maija kuuntelee joululauluja läpi vuoden ja laulaa mukana.