Olet uhka itsellesi, ellet uskalla koskaan pyytää apua. Suomessa on liikaa niitä, jotka näyttelevät täydellistä elämää.

Sinun ei tarvitse jaksaa yksin.

Suomessa yritetään viimeiseen saakka selvitä itse. Eletään vieläkin sitä tarinaa, jossa on vain suo, kuokka ja Jussi. Työelämässä jussiasenne näkyy siinä, että vaikka uupuisi, täytyy vain raataa entistä kovemmin. Pienellä neuvottelulla voisi päästä parempaan tulokseen: lyhentää vaikka väliaikaisesti työpäiviä.

Moni pysähtyy vasta, kun hajoaa henkisesti tai fyysisesti. Sitten tulee pitkiä sairaslomia.

Kukaan ei puhu siitä, miten on saanut ilmaistua olevansa epätäydellinen. Siksi emme saa toisiltamme mallia tuoda heikkouttamme esiin. Töissä moni pelkää tulevansa irtisanotuksi, jos sanoo puolta sanaa jaksamisestaan.
Esimiesten pitäisi ymmärtää, että työkyky ei ole tasainen viiva. Jos eri elämäntilanteet otetaan huomioon, se helpottaa aina.

Meillä ei ole avun pyytämisen eikä jakamisen kulttuuria. Asioita pitäisi jakaa enemmän. Aina jaksamiseen ei vaadittaisi mitään muuta.

Työ on yliarvostettua.

Kun vanhat tutut tapaavat pitkästä aikaa, he kysyvät ensimmäisenä toisiltaan, missä sä oot töissä. Se on stressaavaa niille, joilla ei ole työtä.

Sukulaisiakaan ei tapaa mielellään, jos he aina kysyvät, oletko saanut töitä. Työtä hakevan itsetunto on kovilla muutenkin. Puheenaiheet voisi aivan hyvin vaihtaa.

Jokaiselle pitäisi osoittaa, että hän on tärkeä pelkällä olemassaolollaan, ei vain työn kautta. Ei koko ajan tarvitse suorittaa.

Aina voi myös tapahtua jotain hyvää. Minkä ikäisenä tahansa voi esimerkiksi saada uusia ystäviä tai aloittaa parisuhteen.

Toteuta vain omia unelmiasi.

Onnistumisen kokemukset ovat monissa elämäntilanteissa vähissä. Kotiäidit puurtavat yksin, eikä kukaan kiitä. He odottavat itseltään samaa suoritusta, vaikka vaikeudet kasaantuvat: lapsi sairastaa ja voimat loppuvat. Jos ei odotuksia osaa laskea, syntyy syöksykierre.

Tunnistamme huonosti, ovatko tavoitteemme omiamme vai tulevatko ne tutuilta, televisiosta tai naapureilta. Pitäisi olla puoliso ja pari lasta, koira, omakotitalo ja auto pihassa. Voimat ovat kovilla, kun yritämme tavoittaa tätä kaikkea.

Jos löydät oman juttusi, jaksat paremmin. Eräs yliopisto-opiskelija jätti opinnot kesken ja meni rakennukselle töihin. Moni oli sanonut, että yliopisto on paras reitti hyviin töihin, mutta fyysinen työ sopi hänelle paremmin.

Uskalla luopua muiden keksimistä tavoitteista. Tee sitä, mikä sopii sinulle.

Huonon päivän varalle kannattaa tehdä suunnitelma. Mieti ajoissa, keneltä pyydät tiukan paikan tullen apua ja mistä kaikesta juuri sinä saat voimavaroja. Suunnitelmat luovat turvallisuutta.

Lopeta vertailu.

Suomessa vertaillaan paljon. Pyritään näyttämään, että tosi hyvin menee. Vaikeuksista ei kuulu kertoa.

Elämästä on kuitenkin vaikea olla innostunut, jos sitä kattaa häpeän kokemus. Pitäisi ymmärtää, että muillakin on vaikeuksia.

Huomaamme, jos naapurilla on hieno auto ja asunto. On paljon vaikeampi huomata, että naapurin vaimolla on vaikea sairaus.

Jyrki Rinta-Jouppi on 45-vuotias työ- ja koulutusvalmentaja, joka auttaa mielenterveyskuntoutujia työhön ja opiskelemaan. Hänen suuri unelmansa on, että jokainen saisi tehdä työtä voimiensa mukaan.
 

Voitko kertoa, jos et enää jaksa? Kommentoi alla olevassa kommenttikentässä!

Lue myös:

Vahvakin voi uupua työssä

Potkuista alkaa jotain uutta

Moni palaveri on ajanhukkaa