Suomessa ei ole koskaan asunut niin paljon venäläisiä kuin nyt, mutta meillä on liikaa ennakkoluuloja heistä. Leena Liukkonen patistaa meitä tutustumaan naapureihimme.

ME EMME TUNNE VENÄLÄISIÄ.
Emme tunne venäläisiä naapureitamme monesta eri syystä. Olemme henkisesti etäällä toisistamme. Arvoissa ja arjen tavoissa on isot erot. Yksi esimerkki on ajankäyttö: Moskova herää kymmenen jälkeen, ja yleensä tapahtumiin tulevat ajoissa vain ulkomaalaiset. Suomalaiset ovat kuuluneet protestanttiseen Eurooppaan, venäläiset ortodoksiseen. Kahtiajako on ollut ­syvä ja elää edelleen. Kaksikymmentä vuotta vapaata rajan­ylitystä on tavattoman lyhyt aika tässä asiassa.

EI OLE VAIN YHTÄ VENÄJÄÄ.
Venäjä on ristiriitainen äärimmäisyyksien mosaiikki.
­Se on valtavan kokoinen, ja kansalaisten ­varallisuus, koulutustaso, uskonnot ja tavat eroavat maan sisällä paljon. Tätä voi kuitenkin olla Suomesta katsottuna ­vaikea hahmottaa. Joissakin asioissa venäläiset ovat maailman huippua, jotkin asiat hoidetaan todella ­huonosti. Huippu-urheilu, avaruusteknologia ja monet muut kansallisen kunnianhimon projektit ovat tuottaneet huikaisevia suorituksia, kun taas arjen pienet asiat LVI-tekniikasta hallintobyrokratiaan ovat jääneet kehityksestä jälkeen. Sama moninaisuus näkyy Suomen venäjän­kielisissä. Entisen Neuvostoliiton kansallisuudet, uskonnot ja kielet ovat läsnä täälläkin. Ihmisten elämät ovat menneet erilaisia latuja: On erittäin ­rikkaita, hyvin köyhiä, koulutettuja ja kouluttamattomia. Ja kuten aina, eniten on ”tavallisia” ihmisiä.

KASVATUKSESSA OLLAAN TARKKANA.
Venäjänkielisillä ystävilläni on joskus sellaisia kasvatusajatuksia, joista suomalainen terveysoppi ei ole ­kuullutkaan. Lapset eivät saisi juoda kylmää, ilma­virrasta sairastuu ja yskästä voidaan tehdä isokin ­numero. Suomessa sanotaan, että yskä lähtee y­skimällä. Venäjänkielisissä perheissä vanhemmat huolehtivat lapsistaan usein paljon pidempään kuin meillä. Vanhemmilla on selkeä auktoriteetti, ja hyvin perinteinen tapakasvatus annetaan pienestä pitäen. Koulutukseen ja harrastuksiin pannaan paljonkin ­voimavaroja, koulunkäyntiä seurataan tiiviisti. Toki ­tässäkin asiassa perheet ovat erilaisia.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

RAHAA KULUU ELÄMYKSIIN.
Jos venäläinen nainen on kiinnostunut miehen tulo­tasosta, se ei ole yhtään kummallista. Kiinnostukseen vaikuttavat Venäjän sosiaaliturvan heikkous sekä koulutuksen, terveydenhoidon ja miljoonakaupungeissa asumisen kalleus. Sitä on turha arvostella, jos ­oma asema on turvattu. Toisaalta venäläinen usein käyttää ­rahaa suruttomammin kauneuteen, ylellisyyteen ja ­elämyksiin kuin suomalainen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

ANTELIAISUUS ON ARVOSSAAN.
Tunnesyyt ja kauneusarvot painavat ­rahankäyttöön, ­ihmissuhteisiin ja työasioihin liittyvissä valinnoissa ­Venäjällä enemmän kuin protestanttisessa Euroopassa. Kun venäläinen vaikka antaa lahjan, se on suomalaisen silmin usein tulotasoon nähden kallis. Suomalaiset ja skandinaavit ovat näissä asioissa rationaalisempia, venäläisen silmin joskus saitoja.

VENÄLÄISTÄ EI SAA NOLATA.
Ketään ei tietenkään saa nolata, ei Venäjällä eikä Suomessa. Mutta me otamme nokkiimme vähän erilaisista asioista kuin he. Se, mikä Suomessa olisi ”rehellistä ­palautetta”, johtaa naapurissa usein vain vihaiseen torjuntaan. ­Paras vaikuttamisen väylä on luottamuksellinen ­keskusteluyhteys, jossa voi sanoa tiukastikin.

VILKKAUS EI OLE RÖYHKEYTTÄ.
Kun olin elänyt vuosia Venäjällä, en enää kotiin palattuani ymmärtänyt suomalaisten valitusta röyhkeistä venäläisistä. Ehkä perinteinen kohteliaisuutemme onkin väistämistä ja vaikenemista. Paheksumme tilan ottamista, kovaäänisyyttä ja sähläämistä. Ne ovat kuitenkin naapurissa normaalielämää, eivät merkki ylimielisyydestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla