Urpo Kangas on 63-vuotias Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori, joka  tuhlaa mieluiten kirjoihin ja hyvään punaviiniin. Kahdelle tyttärelleen hän on vihjannut, että mammuttiperinnöstä on turha uneksia.
Urpo Kangas on 63-vuotias Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori, joka tuhlaa mieluiten kirjoihin ja hyvään punaviiniin. Kahdelle tyttärelleen hän on vihjannut, että mammuttiperinnöstä on turha uneksia.

Elämä on hyvin eletty, kun et jätä perintöä, sanoo siviilioikeuden professori Urpo Kangas.

SINULLA ON OIKEUS RAHOIHISI.

Kenelläkään ei ole velvollisuutta jättää perintöä. Ei ole lakia, jonka mukaan ihmisen pitäisi siirtää omaisuutensa seuraavalle sukupolvelle. Siitä huolimatta moni ikääntynyt tinkii hyvinvoinnistaan ja jättää tekonivelensä ostamatta, koska haluaa säästää rahansa aikuisille lapsilleen.

Minusta elämä on hyvin eletty, jos perunkirjan viimeisellä rivillä on nolla. Se on myös fiksuinta verosuunnittelua, sillä silloin kenenkään ei tarvitse maksaa perintöveroa.

Perintövero on sairas systeemi. Suomi on täynnä perintö- ja lahjaverosuunnitteluun erikoistuneita asianajajia, joiden elämäntehtävänä on neuvoa, miten vanhukset pääsisivät eroon omista rahoistaan. Se on käsittämätöntä.

Ei elämää ole tarkoitettu siihen, että ihminen yrittää siirtää omaisuutensa mahdollisimman pienin kustannuksin seuraavalle sukupolvelle. Elettäväksi elämä on tarkoitettu!

Säästöjen avulla vanhus voi tehdä arjestaan nautinnollisempaa: ostaa ikkunanpesun, ehjät silmälasit, uudet lonkat, ruokapalveluja tai kylpyläloman. Itse tienattujen rahojen käytöstä ei pidä potea syyllisyyttä.

ÄLÄ PAAPO AIKUISTA.

50-vuotias ei ole lapsi. Yllättävän monet vanhemmat unohtavat sen.

Oikeudellinen elatusvastuu päättyy, kun lapset täyttävät 18. Siitä huolimatta moni 80-vuotias sujauttaa pöydän alta seteleitä lapselleen vielä silloinkin, kun lapsi on jo eläkkeellä. Pahimmillaan aikamiespoika Anselmi käy pyytämässä rahaa äidiltään ja raivostuu, jos  rahaa ei heru. Minusta Anselmin pitäisi huolehtia äidistään.

Miksi jättäisit omaisuutesi lapsillesi? Miksi heidän ei pitäisi hankkia omaa asuntoaan? Jos lapsesi on tyrinyt raha-asiansa, ongelmia ei ratkaise se, että jätät oman elämäsi elämättä.
Lapsesi on itse vastuussa ratkaisuistaan. Ei viisikymppinen voi rakentaa elämäänsä vanhempiensa varaan.

TUHLAAMINEN ON VIISASTA.

Tuhlaaminen on viisas ratkaisu, kunhan se lisää hyvinvointia eikä vaaranna sitä. En kannusta ylivelkaantumiseen enkä sijoittamaan rahoja viiriäisenmuniin.

Tuhlata voi myös harkiten, varojensa ja tarpeidensa mukaan.

Kehotukseni tuhlaamiseen voi kuulostaa rienaukselta niistä vanhuksista, jotka seisovat leipäjonossa. Kehotukseni koskeekin keskiluokkaa. Kun eurot makaavat käyttämättöminä pankissa, ne eivät ole kuin numeroita. Kun ihminen alkaa pitää omaisuuttaan pyhänä, hänestä tulee varallisuutensa vanki.

Myös kansantaloudellisesti rahan käyttäminen on viisasta. Jos kukaan ei työllistä ravintoloitsijoita tai taksikuskeja, maamme talous lamaantuu.

1940–50-luvuilla Suomi oli köyhä. Suuret ikäluokat oppivat säästämään pahan päivän varalle, ja perinnöstä tuli tapa rakastaa.

Itseensä tuhlaaminen ei kuitenkaan johda itsekkyyteen tai välinpitämättömyyteen. Raha sinänsä ei synnytä mitään hyvää, päinvastoin: moni perintö on ryypätty kurkunkoskesta alas. Työssä näen jatkuvasti, miten perinnönjako riitauttaa sisarukset.

EUROAKAAN ET SAA MUKAASI.

Käytä rahasi, kun vielä voit. Käärinliinoissa ei ole taskuja.

Berliinitär

Miksi jättäisit omaisuutesi lapsillesi?

Asun Saksassa. Täällä saa antaa lapsilleen rahaa lahjaksi 400.000€ ilman, että verottaja pääsee väliin. Samoissa summissa liikkuu omaisuus, jonka voi verotta periä. Täällä kukoistavat pienet ja keskisuuret perheyritykset, perintövero ei niitä tuhoa. En ymmärrä, mitä vikaa omien lasten ja lastenlasten tukemisessa on. Ei ihminen selviä yksin elämässä. Miksi "omillaan selviämisestä" on tehty hyve? Monille ihmisille kuitenkin lapset ovat parasta ja tärkeintä maailmassa. On täysin luonnollista...
Lue kommentti
rumaelsa

Miksi jättäisit omaisuutesi lapsillesi?

Olen elänyt elämäni hyvin ja aion elää edelleen! Olen ollut jo 20 vuotta kotiäitinä, joten lapseni eivät peri rahaa, mutta olen onnellinen, että saan aikanani jättää lapsille perinnöksi kotitaloni, joka edustaa yhteyttä sukuun ja kotiseutuun. Lisäksi vanha talo on turva - nyt minulle ja myöhemmin lapsilleni: jos oikein kova hätä tulisi, sinne voisi muuttaa ja elää lähes ilman rahaa. Perintöveroa arvostan, koska sen on todettu vähentävän yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Pienestä perinnöstä...
Lue kommentti
Sovellusasiantuntija Tuula Pajamäki, 58, asuu Nakkilassa. Hänellä on kolme aikuista poikaa. Tuulan mielestä kauhujen joulu olisi aattoillan vietto hotellissa vieraiden ihmisten kanssa seuraleikkejä leikkien.
Sovellusasiantuntija Tuula Pajamäki, 58, asuu Nakkilassa. Hänellä on kolme aikuista poikaa. Tuulan mielestä kauhujen joulu olisi aattoillan vietto hotellissa vieraiden ihmisten kanssa seuraleikkejä leikkien.

Joulu yksin ei ole välttämättä yksinäinen. Se voi olla oma valinta.

Yksin voi olla ihanaa.

Olen aina rakastanut joulua. Tunne on säilynyt, vaikka eri elämänvaiheissa olen viettänyt hyvin erilaisia jouluja.

Erosin toisesta avioliitostani joitakin vuosia sitten. Sen jälkeen olen ymmärtänyt, kuinka upea yksin vietetty joulu voi olla.

Aattona käyn iltapäivällä hautausmaalla ja ateriaa valmistellessani kuuntelen taustalla aaton lastenohjelmia. Kuuseen ripustan jokaisen poikani oman enkelin. Kynttilöitä pitää olla ja hiljaisuutta, joulumusiikkikaan ei saa soida liian kovalla.

Joka joulu tirautan yhden itkun, se on melkein jo perinne. En itke yksinäisyyttäni, mutta muistelen lapsuuden jouluja ja edesmenneitä läheisiäni. Jouluitku on vapauttava, ei surullinen. Se tulee kaipuun, tuoksujen ja hyvän olotilan sekoituksesta.

Rohkeutta on tehdä omanlainen joulu.

Nautin, kun saan viettää jouluaattoillan yksin pipareiden, hyvän viinin ja juustojen kera. Vielä kymmenen vuotta sitten en ehkä olisi uskaltanut kertoa tätä ääneen. Nykyisin välitän paljon vähemmän siitä, mitä muut ajattelevat valinnoistani.

Traditiot ovat minulle tärkeitä, mutta uskallan päästää niistä irti, kun on sen aika.

Laskeudun jouluun pikkuhiljaa jo pyhäinpäivästä lähtien. Laittelen kotiin jouluvaloja ja koristeita. Teen perinteiset jouluruuat: tärkeimpiä ovat lanttulaatikko, kinkku ja satakuntalainen sallatti.

Sukujoulua ei pidä vääntää väkisin.

Ymmärrän, että yksinolo jouluna voi olla musertavaa, jos se on vastentahtoista. Minulle se on oma valintani. Läheiset ovat silti tärkeä osa jouluani.

Kun kolme poikaani muuttivat yksi kerrallaan pois kotoa, sanoin kaikille saman asian: viettäkää sellainen joulu kuin itse haluatte. Aattona ei ole pakko tulla käymään.

Tapaan kyllä kaikkia lapsiani ja heidän perheitään joulun aikaan. Yhden luona saatan käydä puurolla, toinen tulee kumppaneineen luokseni syömään joulupäivänä ja kolmas ehkä tapanina.

Miniäni ovat minulle rakkaita. Säästän heidät siltä, että pakottaisin koko suvun kolmeksi päiväksi samojen seinien sisään.

Joskus poikani ehdotti, että kokoontuisimme koko klaani yhteen vaikka aatonaattona. Tulimme yhdessä siihen tulokseen, että ajatus on kaunis, mutta toteutus turhan stressaava. Nykyinen järjestely sopii meille.

Miniäni ovat minulle rakkaita. Sen vuoksi säästän heidät siltä, että pakottaisin koko suvun kolmeksi päiväksi samojen seinien sisään.

Joulu saa muuttua.

Joulun viettäminen yksin ei ole ollut minulle erityinen tavoite tai valinta. Joulu on vain muotoutunut luonnostaan tällaiseksi vuosien saatossa.

Lapsuudenkodissani joulua valmisteltiin uutterasti joulurauhan julistukseen asti. Sen jälkeen aika tuntui pysähtyvän joulunpyhiksi.

Kun poikani olivat pieniä, vietimme perinteisiä lapsiperhejouluja. Silloin oli ihanaa katsella lasten intoa ja odotusta, mutta lasten kuuluu kasvaa ja alkaa elää omaa elämäänsä. Uusiin elämäntilanteisiin on helpompi sopeutua, kun ei haraa niitä vastaan.

Älä odota kiiltokuvaa.

Media muokkaa käsitystä täydellisestä joulusta. Minullakin on mielessä tavaratalon joulumainos monen kymmenen vuoden takaa. Siinä siistiksi suitut lapset ja koko suuri suku istuu pitkän pöydän ääressä. Kattaus on virheetön, samoin kaikkien ilmeet.

Muistan ennen ajatelleeni, että tuohon en koskaan yllä. Nyt ymmärrän, ettei tarvitsekaan.

Jouluna yksin

Tuula Pajamäki, 58: ”Nautin, kun saan viettää joulua yksin”

Suhtautuminen jouluun ja lehdissä julkaistavat joulutarinat lähtevät yleensä siitä, että ihmisillä on aina jonkunikäisiä lapsia ja iso suku. Yhä enemmän on kuitenkin ihmisiä, joilla ei ole lapsia, perhettä eikä isoa sukuaan. Sitä tilannetta yleensä surkutellaan, mutta jos ei ole ollut sisaruksia saati lapsia, ei niitä osaa kaivatakaan. Ei yksinvietetty juhlapyhä ole mikään vankila.
Lue kommentti
Joulutonttu

Tuula Pajamäki, 58: ”Nautin, kun saan viettää joulua yksin”

Kun elin kahden poikani kanssa meillä oli ihania jouluja, perinteisiä.Sellaisia mitkä opin lapsena.Laitoin ja touhusin , niin kuin äiti oli opettanut.Jotain uutta tuli mukaan silloisesta kotimaastani. Äiti oli joskus mukana mutta hänkin haluasi useimmiten viettää joulunsa kotonaan. Joulu on aina ollut mun juttuni ja lapsuusjoulut saavat mut kaipaamaan sitä aikaa takaisin. Joskus kesälläkin on etsittävä lapsuusajan joulukoristeet esille.Äidinäidin ja äidin antamat. Vanhat joululiinat. Olin...
Lue kommentti
Kirjailija ja opettaja Tommi Kinnunen, 44, asuu Turussa perheensä kanssa. Hän opettaa suomen kieltä ja kirjallisuutta Luostarivuoren koulussa. Kinnusen molemmat romaanit Neljäntienristeys (2014) ja Lopotti (2016) nousivat Finlandia-ehdokkaiksi.
Kirjailija ja opettaja Tommi Kinnunen, 44, asuu Turussa perheensä kanssa. Hän opettaa suomen kieltä ja kirjallisuutta Luostarivuoren koulussa. Kinnusen molemmat romaanit Neljäntienristeys (2014) ja Lopotti (2016) nousivat Finlandia-ehdokkaiksi.

SUORAT SANAT. Teineillä on paha maine tuiskahtelevina, epäkohteliaina mörökölleinä. Oikeasti he ovat hienoja tyyppejä, sanoo kirjailija ja yläkoulun opettaja Tommi Kinnunen.

Teinien kanssa on kivaa.

Kun kerron työskenteleväni yläkoulun opettajana, ensireaktio on usein sama: ”Eikö se ole kauheaa?” Ei todellakaan ole, vaan äärimmäisen ihanaa.

Teinit ovat mahtavia tyyppejä. Pidän kasvattajan roolista, vaikka kasvattamisella on ikävä klangi: se liitetään helposti kurinpitoon. Tykkään olla aikuisena läsnä nuorten elämässä ja vastata heidän kysymyksiinsä. Millainen pitää olla, että on pidetty? Olenko ok, vaikka en tajua matematiikasta mitään? Olenko vain minä vai kaikki muutkin vähän eksyksissä?

Kun kerron työskenteleväni yläkoulun opettajana, ensireaktio on usein sama: ”Eikö se ole kauheaa?”

Teini elää herkkää aikaa lapsuuden ja aikuisuuden kynnyksellä. Siinä iässä harvinaisen moni asia askarruttaa: aikuistuminen, seksuaalisuus ja tulevaisuuden suunnittelu.

Teinit eivät ole mörököllejä.

Oman kokemukseni mukaan uuden sukupolven teinit ovat lahjakkaita keskustelijoita ja hyviä perustelemaan kantansa. Vaikka sukupuoliroolit istuvat sitkeässä, ne ovat vähitellen murtumassa. Tytön ei enää tarvitse olla hiljaa, vaan ilmaisunvapaus kuuluu kaikille.

Kysy, miten menee, ja pysähdy oikeasti kuuntelemaan vastausta.

Teinin avautuminen voi vaatia houkuttelua. Se ei tarkoita, etteikö nuori tahtoisi rupatella vanhempansa kanssa. Keskusteluyhteys vaatii yksinkertaisesti sopivien tilanteiden luomista yhdessäolon kautta. Tärkeintä ei ole paikka, vaan kiireetön tunnelma. Se voi löytyä päivällisellä, kirjastoreissulla tai metsäretkellä. Kysy, miten menee, ja pysähdy oikeasti kuuntelemaan vastausta.

Teinin ei tarvitse pärjätä.

Maailma aukeaa teinille helposti kaoottisena. Siksi nuorelle on tärkeää osoittaa, ettei hän ole yksin. Hukassa saa olla ja apua saa – ja pitääkin – pyytää.

Yksinäisyys on yleistä kaiken ikäisten suomalaisten keskuudessa, mutta usein tuntuu, että teinit jäävät erityisen yksin. Heidän itsenäisyydellään jopa ylpeillään: meidän lapsi on niin reipas ja pärjää itsekseen, se vietti koko kesän kotona yksin. Pärjäämisen korostaminen kulttuurissamme kannattaa kyseenalaistaa.

Teinien itsenäisyydellä ylpeillään: meidän lapsi on niin reipas ja pärjää itsekseen, se vietti koko kesän kotona yksin.

Teinin suru on totta.

Unohda päteminen, sillä teini ei kaipaa ylhäältä päin neuvomista. On tärkeää ymmärtää, että aikuiselle arkipäiväisen kuuloiset ongelmat ovat nuorelle isoja juttuja.

Kun ensimmäinen parisuhde loppuu, ”se kuuluu tuohon ikään” -lause ei lämmitä. En minäkään haluaisi eron hetkellä kuulla mummoltani, että avioero kuuluu tiettyyn ikään.

En minäkään haluaisi eron hetkellä kuulla mummoltani, että avioero kuuluu tiettyyn ikään.

Some tekee teinille hyvää.

Sosiaalinen media ei ole sen pahempi muoti-ilmiö kuin mikään muukaan. On totta, että teinien keskittymiskyky on välillä koetuksella, mutta heidän aktiiviseen somettamiseensa liittyy myös paljon hyvää. Somen kautta se välitunnilla yksin nurkassa kyhjöttävä tyyppikin voi löytää ryhmän, johon kuulua.

Kysyin taannoin seiskaluokkalaisilta, kuinka monella on netin kautta ystävä, jota ei ole koskaan tavannut. Kolme neljäsosaa viittasi. Joillekin nettiystävä oli se läheisin, jolle voi kertoa ihan kaiken. Se on lohdullista.

Somen kautta se välitunnilla yksin nurkassa kyhjöttävä tyyppikin voi löytää ryhmän, johon kuulua.

Teiniltä voi oppia paljon.

Arvomaailmaltaan nuoret ovat vanhempiaan liberaalimpia. Lisäksi teini-ikäiset ovat suoria ja mutkattomia, ja se on hienoa. Palaute tulee äkkiä – oli se myönteistä tai kielteistä. Teinit eivät pelaa pelejä tai pullota mielipahaansa, vaan purskauttavat tunteensa ulos. Aikuisilla olisi siitä oppimista.

Teinit eivät suhtaudu juuri mihinkään hohhoijaa-asenteella, sillä he eivät ole ehtineet kyynistyä. Maailma on heille uusi ja kiinnostava. Siitä voimme olla heille suorastaan kateellisia!

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Kirjailija ja yläkoulun opettaja Tommi Kinnunen ylistää teinejä: ”Oikeasti he ovat hyviä keskustelijoita ja mahtavia tyyppejä”

Ria Hafren kirjoitti: Minusta edellisenkin sukupolven teinit olivat fiksuja, kohteliata, iloisia ja mukavia. Kun tyttäreni oli teini-ikäinen meillä ramppasi paljon teinejä. Heidän kanssaan oli mielenkiintoista keskustella. Siitä on pyöreästi 25 vuotta... Hei Ria, hauska kuulla! Ja niin se aika kiitää...
Lue kommentti
Ria Hafren
Seuraa 
Liittynyt17.8.2015

Kirjailija ja yläkoulun opettaja Tommi Kinnunen ylistää teinejä: ”Oikeasti he ovat hyviä keskustelijoita ja mahtavia tyyppejä”

Minusta edellisenkin sukupolven teinit olivat fiksuja, kohteliata, iloisia ja mukavia. Kun tyttäreni oli teini-ikäinen meillä ramppasi paljon teinejä. Heidän kanssaan oli mielenkiintoista keskustella. Siitä on pyöreästi 25 vuotta...
Lue kommentti