Joka viides suomalaislapsi on yksinäinen. Heidät pitäisi huomata, sanoo tutkija Niina Junttila.

YKSINÄISYYS TUNTUU EPÄONNISTUMISELTA.

Joka viides suomalaislapsi on yksinäinen. Valtavan moni! Heistä kymmenen prosenttia kokee olleensa yksinäisiä pitkään, yli vuoden. Heillä on toive ystävästä, joka välittäisi ja pitäisi tärkeänä – ja samalla tieto, ettei tällaista ystävää ole.

Yksinäinen lapsi tuntee häpeää siitä, että kukaan ei halua olla hänen kanssaan. Hän ajattelee olevansa epäonnistunut.

Usein luullaan, että vain sellainen lapsi jää yksin, joka ei ole samanlainen kuin muut. Yksinäisyyden raadollisin syy on kuitenkin sattuma.

Jostain syystä kaveriporukassa saattaa tapahtua klikkiytyminen, jonka ulkopuolelle lapsi jää luonteestaan, ulkonäöstään tai sosiaalisista taidoistaan riippumatta.

POJAT OVAT YKSINÄISIMPIÄ.

Kun olen kiertänyt kouluilla luennoimassa, monet miesopettajat ovat sanoneet, että eivät pojat kaipaa läheisiä ystäviä, ei sellainen kuulu miesten maailmaan.

Ajatellaan, että pojille riittää, kun potkiskellaan porukalla palloa.

Tutkimusten mukaan pojat kuitenkin kaipaavat ystävää, jolle voisivat puhua asioistaan. Aikuiset eivät vain anna heille tilaa kertoa tästä kaipuustaan.

Jos tyttö kokee ongelmia kaveriporukassa, hän todennäköisesti nostaa kissan pöydälle ja valittaa asiasta, kunnes tilanteeseen saadaan muutos. Poika on hiljaa, usein aikuisuuteen asti.

”Formuloista puhuminen ei kiinnosta. Haluaisin tuntea oikeaa sielunveljeyttä tai jotakin”, kertoi minulle mies, joka kasvoi yksinäisestä pojasta yksinäiseksi aikuiseksi.

LAPSI SEURAA SINUA.

Yksinäisyys periytyy vanhemmilta lapselle, mutta ei samoin kuin punainen tukka tai ruskeat silmät. Tietynlainen ujous tai sosiaalinen arkuus voi periytyä geneettisesti, mutta enemmän lapsen tulevaisuutta määrittää kasvuympäristö.

Vanhempien sosiaalinen käyttäytyminen vaikuttaa siihen, kuinka lapsi oppii toimimaan vuorovaikutustilanteissa ikäistensä kanssa.

Tämä ei tarkoita, että lapsen yksinäisyyden voisi ehkäistä kutsumalla kotiin joka ilta vieraita ja raahaamalla lapsi kymmeneen harrastusporukkaan.

Ihmissuhteissa laatu on tärkeämpää kuin määrä.

Yhdenkin aikuisten välisen, läheisen ystävyyssuhteen seuraaminen riittää opettamaan lapselle empatiakykyä ja sosiaalisia taitoja. Niitä tarvitaan, kun lapsi hakee paikkaansa kaveriporukassa.

ÄLÄ KEHOTA REIPASTUMAAN.

Yksinäisistä lapsista 30 prosenttia on yksinäisiä myös aikuisena. Valitettavasti.

Lapset toivovat, että aikuiset puuttuvat heidän yksinäisyyteensä, eivätkä ohita sitä kehottamalla reipastumaan tai vähättelemällä tilannetta tyyliin ”pienet riidat kuuluvat elämään”.

Tyypillinen haastattelemieni lasten pyyntö kuului: ”Haluaisin, että vanhemmat puhuisivat opettajalle, mutta niin, että luokkakaverit eivät saa tietää.”

Yksinäinen lapsi ei kaipaa suuria palavereja ja silmätikuksi joutumista. Hän toivoo huomaamattomia käytännön järjestelyjä. Vaikka sitä, että opettaja määrää ryhmätyöjaon, eivät oppilaat itse.

Monet vanhemmat ovat syvästi huolissaan siitä, osaavatko he auttaa yksinäistä lasta. Vastaan heille aina samalla tavalla: tärkeintä on, että otat lapsen tunteet ja toiveet vakavasti.

Niina Junttila on 41-vuotias kasvatuspsykologian dosentti, joka on tutkinut lasten ja nuorten yksinäisyyttä 16 vuoden ajan. Hänen uusin kirjansa Kavereita nolla ilmestyi helmikuussa 2015.

Lue myös:

Niina Junttila neuvoo, mitä virheitä yksinäisen lapsen vanhemman kannattaa välttää

Tehokkain ympäristöteko on kaiken turhan ostelun välttäminen, Outi Pyy sanoo.
Tehokkain ympäristöteko on kaiken turhan ostelun välttäminen, Outi Pyy sanoo.

Kankaat ovat laadultaan huonompia kuin ennen, mutta ihmiset myös pesevät vaatteita aivan liian usein, sanoo bloggaaja ja ompelija Outi Pyy.

Konepesu irrottaa mikromuovia vesistöihin.

Vaatteet ja muut tekstiilit aiheuttavat enemmän mikromuovisaastetta kuin vaikkapa kosmetiikka. Keinokuituvaatteesta irtoaa muovia jokaisella pesukerralla.

On harhaanjohtavaa demonisoida yksittäisiä materiaaleja kuten fleeceä. Kaikki keinokuidut – polyesteri, akryyli, polyamidi, elastaani – ovat muovia. Yhdessä autonrenkaista lähtevän muovin kanssa ne tuottavat suurimman osan maailman mikromuovipäästöistä.

”On harhaanjohtavaa demonisoida yksittäisiä materiaaleja.”

Huoleton pyykkäys saastuttaa.

Pääasia ei ole muovia sisältävien vaatteiden ostoboikotti vaan oikeanlainen vaatehuolto. Olennaista on vähentää keinokuituisten käyttövaatteiden pesua. Tuuleta niitä mieluummin tai laita muovipussissa pakastimeen pariksi päiväksi.

Myös ekologisen pyykinpesuaineen ja huuhteluaineen valinta on paljon merkittävämpi teko kuin se, jos jätät ruokakaupassa muovipussin ostamatta. Väkiviinaetikka on erinomainen ja edullinen huuhteluaine.

”Vähennä pesua. Tuuleta mieluummin tai laita pakastimeen pariksi päiväksi.”

Fleecevaatteenkin voi hankkia, jos sitä pesee vain harvoin. Voit myös ostaa Guppy­friend-pesupussin, joka on kehitetty mikromuovia päästävien vaatteiden pesemiseen. Pese vain täysiä koneellisia ja valitse kaupassa vaatteiden värit sen mukaan, että saat pestyä niitä yhdessä.

Tehokkain ympäristöteko on toki kaiken turhan ostelun välttäminen.

Elastaani vesittää kierrätyksen.

Melkein kaikki ketjuliikkeiden vaatteet sisältävät muutaman prosentin venyvää elastaania. Sen vuoksi vaatteiden kierrättäminen uusiksi kuiduiksi ja langaksi on käynyt hankalaksi.

Elastaanivaate kulahtaa helposti, eikä huonokuntoisena sovi edes hyväntekeväisyysjärjestölle lahjoitettavaksi. Siitä ei myöskään voi tehdä autoteollisuudelle kelpaavaa tekstiilimurskaa, toisin kuin sataprosenttisesta puuvillasta, polyesteristä ja villasta.

”Käyttöikää voi pidentää nypynpoistajalla.”

Jos välttämättä haluat ostaa pari prosenttia elastaania sisältävän vaatteen kuten aluspaidan, valmistaudu käyttämään se aivan loppuun. Käyttöikää voit pidentää esimerkiksi nypynpoistajalla.

Konepesemme vaatteet pilalle.

Kankaat ovat laadultaan huonompia kuin ennen, mutta ihmiset myös pesevät vaatteita aivan liian usein ja kestämättömästi.

Esimerkiksi neuleiden alla tulisi käyttää aluspaitaa, koske se suojaa päällimmäistä vaatetta hikoilulta.

Alusvaatteet, aluspaidat ja sukat ovat kulutustavaraa, ja niitä pitääkin pyykätä joka käytön jälkeen, mutta näkyville käyttövaatteille riittää usein tuuletus ja tahrojen poisto.

Farkut voi putsata pakastamalla.

Erään ruotsalaisen tutkimuksen mukaan farkkuihin ei kertynyt terveydelle haitallisia bakteereja, vaikka opiskelijat käyttivät niitä kolme kuukautta pesemättä ja pesemisen sijaan pakastivat niitä.

Lakanat sen sijaan kannattaa pestä kerran viikossa 60 asteessa.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 14/2018.

Outi Pyy

40-vuotias bloggaaja ja ompelija on keskittynyt kierrätysmuotiin ja suunnitellut asuja muun muassa Linnan juhliin. Outi asuu yksin mutta ymmärtää, että esimerkiksi lapsiperheissä ei ole aina aikaa paneutua yksittäisten vaatekappaleiden huoltoon.

Liisa Taipalus iloitsee tyttärensä Sulo-vauvasta. ”Rakastuin häneen jo silloin, kun tyttäreni kumppani odotti häntä.”
Liisa Taipalus iloitsee tyttärensä Sulo-vauvasta. ”Rakastuin häneen jo silloin, kun tyttäreni kumppani odotti häntä.”

Geenit ovat isovanhemmuudessa sivuseikka, sanoo sateenkaariperheen mummi Liisa Taipalus.

Lapsi on aina lahja.

Mummiksi voi tulla, vaikka lapsi perustaisi perheen samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa. Nykypäivänä se ei enää ole huolenaihe, keinoja löytyy hedelmöityshoidoista adop­tioon. Omalle tyttärelleni ja hänen puolisolleen Petralle syntyi tammikuussa ihana Sulo-poika, joka sai alkunsa kotona tehdyllä inseminaatiolla.

Naispareille vauvan saaminen on tietysti helpompaa kuin miespareille, mutta onhan kansanedustaja Jani Toivolalla lapsi ja ruotsinsuomalaisella Mark Levengoodilla kaksi. On hyvä, että on olemassa näitä julkisuuden henkilöitä esimerkeiksi.

Yksi asia on silti muistettava, vaikka miten toivoisi isovanhemmuutta: vauvan saaminen ei ole itsestäänselvyys, ei edes heteroparille. Joku ei saa lasta, vaikka kuinka haluaisi, ja joku toinen ei halua lapsia lainkaan.

Ei adoptiolapsissakaan ole suvun geenejä, mutta niin vain isovanhemmat rakastuvat heihin.

Geenit ovat sivuseikka.

Sulossa ei tietenkään ole tyttäreni geenejä, koska tyttären puoliso hänet synnytti. Silti rakastuin häneen ihan yhtä paljon kuin muidenkin lasteni lapsiin. Sulo oli minusta ihana jo silloin, kun hän vielä oli Petran vatsassa.

Ihan samahan se on adoptiolasten kanssa. Ei heissäkään ole suvun geenejä, mutta niin vain isovanhemmat rakastuvat heihin.

Kiusaamista ei voi ennustaa.

On turhaa murehtia erikseen sitä, että lapsenlapsi joutuisi koulukiusatuksi, koska kasvaa sateenkaariperheessä. Hirveä tosiasia on, että kiusaaja voi valita uhrikseen kenet tahansa. Ei siihen mitään syytä tarvita.

Tiedän, että tytär ja hänen puolisonsa tekevät kaikkensa, että Sulo saisi vahvan itsetunnon. Siinä me isovanhemmatkin voimme olla avuksi. Kun lapsi tietää olevansa rakastettu ja hänellä on hyvä turvaverkko, se auttaa häntä kestämään paremmin maailman tyrskyt.

Kysyin tyttäreltäni, tapahtuiko hedelmöitys kotona vai klinikalla. Sain suoraan kysymykseen suoran vastauksen.

Etsi oikeaa tietoa.

Kun kuulin Petran raskaudesta, kysyin tyttäreltäni, tapahtuiko hedelmöitys kotona vai klinikalla. Sain suoraan kysymykseen suoran vastauksen. Tietysti heillä olisi ollut oikeus olla kertomattakin.

Itse olen perushoitaja ja työskentelin 39 vuotta naistentautien polilla, jossa tehtiin myös hedelmöityshoitoja. Tiedän paljon inseminaatioista, mutta kaikille isovanhemmille ne eivät ole selviä asioita. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, oikeaa tietoa löytyy esimerkiksi sateenkaariperheet-sivustolta netistä.

Mummi saa hössöttää.

Kun Suloa odotettiin, kerroin ystävilleni, että tyttären perheeseen tulee vauva. Jotkut sitten kyselivät, että koskas tytär synnyttää. Minä korjasin, että ei hän synnytä vaan hänen puolisonsa. Kukaan ei oikeastaan ole kysellyt sen enempää, enkä minä lapsenlapsistani mitenkään julista.

Tosin miniäni Petran mielestä ei haittaisi, vaikka vähän julistaisinkin. Mummit saavat kuulemma hössöttää. Ja kun välimme ovat kaikin puolin kunnossa, tiedämme molemmat, mistä asioista puhutaan ulkopuolisille ja mistä ei.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 13/2018.

Liisa Taipalus

 

68-vuotias hollolalainen perushoitaja on eläkkeellä ja viiden lapsenlapsen mummi. Nuorin heistä on Sulo-vauva, jonka Liisan tytär ja tämän puoliso Petra saivat tammikuussa.