Joka viides suomalaislapsi on yksinäinen. Heidät pitäisi huomata, sanoo tutkija Niina Junttila.

YKSINÄISYYS TUNTUU EPÄONNISTUMISELTA.

Joka viides suomalaislapsi on yksinäinen. Valtavan moni! Heistä kymmenen prosenttia kokee olleensa yksinäisiä pitkään, yli vuoden. Heillä on toive ystävästä, joka välittäisi ja pitäisi tärkeänä – ja samalla tieto, ettei tällaista ystävää ole.

Yksinäinen lapsi tuntee häpeää siitä, että kukaan ei halua olla hänen kanssaan. Hän ajattelee olevansa epäonnistunut.

Usein luullaan, että vain sellainen lapsi jää yksin, joka ei ole samanlainen kuin muut. Yksinäisyyden raadollisin syy on kuitenkin sattuma.

Jostain syystä kaveriporukassa saattaa tapahtua klikkiytyminen, jonka ulkopuolelle lapsi jää luonteestaan, ulkonäöstään tai sosiaalisista taidoistaan riippumatta.

POJAT OVAT YKSINÄISIMPIÄ.

Kun olen kiertänyt kouluilla luennoimassa, monet miesopettajat ovat sanoneet, että eivät pojat kaipaa läheisiä ystäviä, ei sellainen kuulu miesten maailmaan.

Ajatellaan, että pojille riittää, kun potkiskellaan porukalla palloa.

Tutkimusten mukaan pojat kuitenkin kaipaavat ystävää, jolle voisivat puhua asioistaan. Aikuiset eivät vain anna heille tilaa kertoa tästä kaipuustaan.

Jos tyttö kokee ongelmia kaveriporukassa, hän todennäköisesti nostaa kissan pöydälle ja valittaa asiasta, kunnes tilanteeseen saadaan muutos. Poika on hiljaa, usein aikuisuuteen asti.

”Formuloista puhuminen ei kiinnosta. Haluaisin tuntea oikeaa sielunveljeyttä tai jotakin”, kertoi minulle mies, joka kasvoi yksinäisestä pojasta yksinäiseksi aikuiseksi.

LAPSI SEURAA SINUA.

Yksinäisyys periytyy vanhemmilta lapselle, mutta ei samoin kuin punainen tukka tai ruskeat silmät. Tietynlainen ujous tai sosiaalinen arkuus voi periytyä geneettisesti, mutta enemmän lapsen tulevaisuutta määrittää kasvuympäristö.

Vanhempien sosiaalinen käyttäytyminen vaikuttaa siihen, kuinka lapsi oppii toimimaan vuorovaikutustilanteissa ikäistensä kanssa.

Tämä ei tarkoita, että lapsen yksinäisyyden voisi ehkäistä kutsumalla kotiin joka ilta vieraita ja raahaamalla lapsi kymmeneen harrastusporukkaan.

Ihmissuhteissa laatu on tärkeämpää kuin määrä.

Yhdenkin aikuisten välisen, läheisen ystävyyssuhteen seuraaminen riittää opettamaan lapselle empatiakykyä ja sosiaalisia taitoja. Niitä tarvitaan, kun lapsi hakee paikkaansa kaveriporukassa.

ÄLÄ KEHOTA REIPASTUMAAN.

Yksinäisistä lapsista 30 prosenttia on yksinäisiä myös aikuisena. Valitettavasti.

Lapset toivovat, että aikuiset puuttuvat heidän yksinäisyyteensä, eivätkä ohita sitä kehottamalla reipastumaan tai vähättelemällä tilannetta tyyliin ”pienet riidat kuuluvat elämään”.

Tyypillinen haastattelemieni lasten pyyntö kuului: ”Haluaisin, että vanhemmat puhuisivat opettajalle, mutta niin, että luokkakaverit eivät saa tietää.”

Yksinäinen lapsi ei kaipaa suuria palavereja ja silmätikuksi joutumista. Hän toivoo huomaamattomia käytännön järjestelyjä. Vaikka sitä, että opettaja määrää ryhmätyöjaon, eivät oppilaat itse.

Monet vanhemmat ovat syvästi huolissaan siitä, osaavatko he auttaa yksinäistä lasta. Vastaan heille aina samalla tavalla: tärkeintä on, että otat lapsen tunteet ja toiveet vakavasti.

Niina Junttila on 41-vuotias kasvatuspsykologian dosentti, joka on tutkinut lasten ja nuorten yksinäisyyttä 16 vuoden ajan. Hänen uusin kirjansa Kavereita nolla ilmestyi helmikuussa 2015.

Lue myös:

Niina Junttila neuvoo, mitä virheitä yksinäisen lapsen vanhemman kannattaa välttää

Psykologi ja HUSin linjajohtaja Jan-Henry Stenberg on ollut mukana kehittämässä mustasukkaisuuden omahoito-ohjelmaa. Hän harrastaa veneilyä, body pumpia ja maailman menon ihmettelyä.
Psykologi ja HUSin linjajohtaja Jan-Henry Stenberg on ollut mukana kehittämässä mustasukkaisuuden omahoito-ohjelmaa. Hän harrastaa veneilyä, body pumpia ja maailman menon ihmettelyä.

Parisuhteessa mustasukkaisuuteen pitää hakea apua, jos aiheesta ei voida keskustella, sanoo psykologi Jan-Henry Stenberg.

Mustasukkaisuus voi pilata suhteen.

”Mustasukkaisuus voi olla hyödyllinen tunne, haitallinen tunne ja kaikkea siltä väliltä. Se voi auttaa jäsentämään omia tunteita ja keskustelemaan parisuhteen tilasta. Se voi antaa tietoa siitä, onko kaikki hyvin.

Eri asia on, mitä tiedolla tekee. Kiirehtiikö tutkimaan toisen puhelinta ja taskuja? Aiheeton mustasukkaisuus voi pilata koko suhteen.

Eri kulttuureissa mustasukkaisuus on erilaisessa asemassa. Pohjoismaissa mustasukkaisuutta ei yleisesti pidetä erityisen suotavana, mutta esimerkiksi Etelä-Amerikassa sitä ei juuri kyseenalaisteta. Joissakin maissa sitä pidetään jopa hieman romanttisena.

Evoluutiossa mustasukkaisuudella on järkevä paikka. Se on auttanut ihmistä säilymään ja suojellut reviiriä.”

Tunteet eivät ole vaarallisia.

”Kaikki tunteet ovat ok, niin kauan kuin niistä voidaan keskustella, niitä voidaan käsitellä eivätkä ne johda haitalliseen toimintaan. Suomessa on kuitenkin kohtuullisen paljon parisuhdeväkivaltaa, ja iso osa siitä johtuu mustasukkaisuudesta. Mustasukkaisuus on toisiksi yleisin henkirikoksen syy.

Äärimmäinen, patologinen mustasukkaisuus on harhaluuloisuutta. Se hallitsee ihmisen ajatuksia, vaikka siihen ei ole syytä. Ihminen voi olla niin mustasukkaisuuden riivaama, että tutkii koko ajan kumppaninsa tavaroita. Kun hän ei löydä mitään, hän tekee päätelmän, että kylläpä puoliso on taitava pettämään, ei taida olla eka kerta.”

Mieti, mitä taustalla on.

”Ihmiset käyttäytyvät mustasukkaisina eri tavoilla. Jos lapsuuden kiintymyssuhde on ollut välttelevä, kumppanistaan epävarma ja mustasukkainen ihminen vetäytyy. Jos taas kiintymyssuhde on takertuva, mustasukkainen käyttäytyminenkin on takertumista.

Luottamuksen ensimmäinen askel on ymmärtää, että mustasukkaisuudessa on kyse muustakin kuin parisuhteesta. Sen taustalla voi olla itsetunto-ongelmia, menettämisen pelkoa ja kykenemättömyyttä sietää epävarmuutta.

Mitä terveempää mustasukkaisuus on, sitä useammin sen taustalla on tunnistettua pelkoa parisuhteen menettämisestä. Se pystytään pukemaan sanoiksi ja siitä voidaan keskustella.”

Siitä voi oppia eroon.

”Mustasukkaisuus on nimenomaan tunne. Tunnetta ei voi muuttaa helposti, mutta sen taustalla olevia ajatuksia voi.

Jos mustasukkaisella ihmisellä on huono itsetunto, hän ajattelee helposti, että kumppani on kiinnostunut jostakin toisesta, koska tämä on vaikka lihaksikkaampi. Vainoharhaisen ajatuskulku taas on usein se, että kumppani on kiinnostunut toisesta, mutta on niin ovela, ettei aio myöntää sitä.

Apua kannattaa hakea silloin, kun mustasukkaisuus myrkyttää parisuhdetta, siitä ei voida keskustella ja se on toisen osapuolen mielestä aiheetonta.

Netistä löytyvä HUSin ja Väestöliiton mustasukkaisuuden omahoito-ohjelma auttaa tunnistamaan mustasukkaisuutta ja sen takana olevia mekanismeja ja työskentelemään niiden kanssa.

Kaikki mustasukkaisuus ei tarvitse psykoterapiaa tai pariterapiaa. Lievimmillään keskustelu parisuhteessa auttaa.”

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 18/2018.

Myös hieman toista näkökulmaa...

Psykologi: ”Mustasukkaisuus voi olla sekä hyödyllinen että haitallinen tunne”

Kysymys voi olla myös siitä että parisuhteet eivät saa riittävän hyviä olosuhteita voidakseen hyvin. Aika monesta harmaan alueen jutusta on tullut muka "normaalia", joista ei ole lupa olla eri mieltä leimautumatta hysteeriseksi. On muka pakko hyväksyä tosi paljon. Ihminen joutuu pitämään omana vikanaan jos pahoittaa mielensä kumppani nukkumisesta toisen vieressä, kumppanin uskoutumisesta jatkuvasti toiselle, "vain ystävän" kanssa saunomisesta ja matkailusta, lapsista toisen kanssa, firman...
Lue kommentti
Iida Mäkikallio, 25, työskentelee tunnetaito- ja vuorovaikutus­valmentajana. Hän opiskelee psykologiaa ja kouluttaa Filosofian Akatemia -yrityksessä. Iida ohjaa flow-joogaa ja harrastaa tanssia ja luonnonvesissä uimista.
Iida Mäkikallio, 25, työskentelee tunnetaito- ja vuorovaikutus­valmentajana. Hän opiskelee psykologiaa ja kouluttaa Filosofian Akatemia -yrityksessä. Iida ohjaa flow-joogaa ja harrastaa tanssia ja luonnonvesissä uimista.

Osaatko lohduttaa oikein? Ystävää tarvitaan kanssakulkijaksi, ei ongelman ratkaisijaksi.

Siedä epämukavuutta.

Toista lohduttaessa joutuu haavoittuvaan asemaan. Lohduttajan on etsittävä itsestään se paikka, jossa tuntee, miltä toisesta tuntuu. Jos omat hankalat tunteet ovat vaikeita kohdata, lohduttamisen voi kokea kiusallisena.

Parasta kuitenkin olisi, jos pystyisi vain sietämään toisen kipua.

Silloin lohduttaja voi haluta kääntää puheen iloisiin asioihin, ratkaista ongelman tai etsiä sille syyllisen. Parasta kuitenkin olisi, jos pystyisi vain sietämään toisen kipua. Riittää, että on paikalla ja ilmaisee toiselle, ettei hän ole yksin.

Pidä valokeila ystävässä.

Kun tarkoitamme lohduttaa, päädymme joskus kertomaan vielä kauheamman jutun tyyliin ”ei tuo vielä mitään, kun minulle kävi näin”. Jos puhut enemmän kuin lohdutusta kaipaava ystäväsi, tilanne on todennäköisesti mennyt vinksalleen. Valokeila on kääntynyt sinuun.

Joskus käy myös niin, ettei ystävän ongelma tunnu itsestä kovin vakavalta. Silloin lohduttaja saattaa pyrkiä luomaan perspektiiviä ja muistuttaa, että surevalla on kuitenkin terveytensä, työnsä tai parisuhteensa.

Ystävän kokemus voi olla erilainen kuin sinun kokemuksesi.

Niin ei kuitenkaan kannata tehdä, sillä silloin toisesta voi tuntua, ettei kukaan ymmärrä hänen kipuaan.

Avain empaattiseen kohtaamiseen on ymmärtää toista hänen kokemuksensa kautta. Se voi olla erilainen kuin sinun kokemuksesi.

Et ole vastuussa olon paranemisesta.

Moni kokee epäonnistuneensa, jos ei osaa antaa neuvoja, jotka helpottaisivat apua kaipaavan oloa. Kukaan ei kuitenkaan ole vastuussa siitä, että toiselle tulee parempi mieli.

Lohduttaja on erillinen ihminen.

Tärkeintä on kulkea toisen rinnalla, jotta tämä uskaltaa tuntea ja olla kokemustensa keskellä. Lohduttaja on tilanteessa erillinen ihminen.

Mahdollisesti voit auttaa käytännön ­asioissa, mutta vasta, kun toisen tunne on kokonaan kuultu – kenties vasta seuraavana päivänä. Silloin voit kysyä vaikka näin: ”Haluaisitko, että mietitään yhdessä eri vaihtoehtoja?”

Älä vähättele ystävän mokia.

Joskus ystävä kaipaa apua häpeässään. Jos ystävä kertoo häpeävänsä jotain, mitä hän on vaikkapa möläyttänyt työkaverilleen, mitä teet? Väitätkö, että eihän tuo niin paha ollut? Sanotko niin, vaikka ystävä olisikin sanonut jotain todella satuttavaa?

Kaikki voivat epäonnistua ja tehdä tyhmiä asioita.

Vähättelyn sijaan olisi parempi todeta, että hitsi vieköön, nyt tuntuu varmasti pahalta, koska tuo ei kyllä mennyt nappiin.

Kaikki voivat epäonnistua ja tehdä tyhmiä asioita. Jos lohdutat vähättelemällä mokaa, ystäväsi saattaa esimerkiksi jättää pyytämättä anteeksi, vaikka olisi syytä.

Aina ei pidä halata.

Moni lohduttaja miettii, pitäisikö halata.

Jotkut eivät halua fyysistä kontaktia tunnekokemuksen keskellä. Toiset taas ehdottomasti tarvitsevat kosketusta ja paijaamista.

Yrityksen ja erehdyksen kautta voi oppia aistimaan, milloin on kosketuksen aika. Aina voi myös kysyä, saako halata.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 16/18.