Signeerausjonossa helsinkiläistä Jesse Raatikaista, 32, nolottaa ja hermostuttaa. ”Pelkälle paperilapulle haettu raapustus on hukkaan heitetty mahdollisuus.”
Jesse, miten sinusta tuli nimikirjoitusten kerääjä?
”Minut laitettiin kuusivuotiaana hakemaan nimikirjoitus laulaja Laura Voutilaiselta. En edes tiennyt, kuka hän on. Signeerattuja kirjoja aloin kerätä teininä. Ensimmäinen oli Roger Mooren elämäkerta. Matkustin Lahdesta Helsinkiin hakemaan täällä vierailleelta näyttelijältä signeerausta kirjan alkusivuille.
Kerään signeerauksia muun muassa nobelisteilta ja Tammen keltaisen kirjaston kirjailijoilta. Kaikki historiallisesti merkittävät henkilöt kelpaavat. Minun ei ole pakko edes pitää heistä. Merkitsen signeeraukset Excel-taulukkoon. Minulla on nyt noin 700 signeerausta 400:lta eri nimeltä.”
Miten metsästät signeerauksia?
”Kirjakaupoissa ja messuilla järjestetyt signeeraustapahtumat ovat parhaita paikkoja. Kirpputoreiltakin voi tehdä löytöjä. Levyihin haen nimmareita artisteilta keikkojen jälkeen.”
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/main_media/b882896211z.1_20250211133128_000gg3778d09.40.jpg?itok=6FSwX3Zw)
Mihin pyydät signeerauksen?
”Pelkälle paperilapulle haettu raapustus on hukkaan heitetty mahdollisuus. Haluan, että esine nimikirjoituksen ympärillä liittyy signeeraajaan. Jos vaikkapa kirjailija John Irving on Suomessa, minun tekee mieli kantaa kaikki hänen kirjansa signeerattaviksi. Niin ei voi tehdä, koska se on noloa ja vie aikaa muilta faneilta. Käytän äitiä, mummoa ja eksääni avustajina, eli he saattavat seistä nimmarijonossa kanssani loppujen kirjojeni kanssa.”
Onko keräily yksinäistä?
”Päinvastoin! Olen saanut sydänystävän tamperelaisesta Timosta, jolle myin muutama vuosi sitten joitakin tuplakappaleitani. Pidämme viikoittain yhteyttä. Kuulun myös Facebookin kansainväliseen signeerausten kerääjien ryhmään.”
Lue koko juttu ja katso kuvat Kodin Kuvalehdestä 4/25. Tilaajana voit lukea kaikki Koukussa-juttusarjan aiemmatkin jutut täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
