Kun joulukuu alkaa, joulukalenterit täyttävät kotimme. Väitän, että se johtuu lapsista.

Yöllä ennen joulukuun ensimmäistä päivää kotiimme tulee joulu. Sinä yönä viritän joulukalenterit valmiiksi aamua ja lapsia varten. Tai myönnetään: valmiiksi myös itseä varten. Etenkin itseä varten.

Säkkikankaasta tehdyssä kalenterissa olohuoneen seinällä on 24 tulitikkurasian kokoista taskua. Niitä taskuja koputtelin salaa ensimmäisen kerran 35 vuotta sitten. Jos kolisi, rasiassa oli kolikko eikä konvehti.

Mummin tekemän ristipistojoulukalenterin sain 18-vuotislahjaksi. Se näkyy joka joulu eteisen seinältä ensimmäisenä kotiin tullessa.

Serkkuni huovutti meille kuusikalenterin häälahjaksi. Siitä roikkuu keittiössä 24 koristeltua ja avattavaa pakettia. Portaiden kaiteen ja kirjahyllyn väliin taas viritän narun, johon ripustan työkaverin kymmenen vuotta sitten ompelemat 24 pientä kangaspussia.

Sitten on vielä yksi kestokalenteri, kangastaskuinen. Pitää kai sillekin joku paikka löytää. Aika monena jouluna en löytänyt, mutta mies etsi itse. Se on hänen lapsuuden joulukalenterinsa.

Kun lapset aamulla heräävät, he ryntäävät ensimmäisenä sen kaupasta ostetun kalenterin luo, jonka suklaata ei silmät kiinni suklaaksi tunnistaisi. Minä koputtelen säkkikankaista taskua.

Ps. Samana yönä kotiimme tulee paitsi joulu myös stressi: Millä ihmeellä nämä kaikki kalenterit täytämme? Onneksi karkkien ja tarrojen lisäksi on palapelit. Jaamme niiden paloja jokaiselle joulukuun päivälle. Mitä lähempänä aatto on, sitä valmiimmaksi palapelin kuva tulee. Jotta palat osaa jakaa oikeassa järjestyksessä, palapelit pitää ensin koota. Marraskuu vaihtuu joulukuuksi palapelin palat sohvapöydällä levällään.

Pystytä joulukalenteriksi kuvan joulukuusimetsä! Ohjeet tässä.

Tai miten olisi kankainen joulukuusikalenteri? Ohjeet tässä.

Lue myös:

Näin vältät joulustressin

Näin tuot joulun tuoksun kotiin