Kun vauva kasvaa mieheksi, äidin voi tulla ikävä neuvolantätiä.

Kävin poikani kanssa neuvolassa. Viimeistä kertaa, sillä hän on nyt virallisesti iso poika, kuusivuotias eskarilainen.

Selailin haikeana neuvolakorttia. Se on täynnä ensimmäisiä kertoja: ensimmäinen hammas 5.6., ensimmäinen askel 12.12., ensimmäinen sana 18.7. Ja ylisanoja, kuten ”huiman jäntevä” ja ”touhuliini”, joilla neuvolantädit pitävät vanhemmat järjissään.

Hyvä niin. Mutta tarvitsisiko ihminen yhtä tiivistä seurantaa muissakin ikävaiheissa? Vaikkapa neljänkympin kriisissä? Tai edes murrosiässä?

Teinin korttiin neuvolantäti voisi kirjoittaa jotain tämäntyyppistä:

Ensimmäinen ihastus 4.5.  ”Reipas poika, ottanut pontevasti kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Katsoo jo silmiin, pitää jo kädestä. ”

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ensimmäinen sydänsuru 4.8. ”Sulkeutuu huoneeseensa, tervettä keskikäyrän mukaista tuskaa.”

Äänenmurros  13.9. ”Normikiekumista. Perusnolostelua. Annettu ohjeet äänenhallintaan.”

Ensimmäinen kerta kun haistattelee äidilleen 14.9. ”Peruskirosanasto jo hallussa.”

Ensimmäinen kerta kun ei tule yöksi kotiin 23.12. ”Karkaillut keskimääräistä vähemmän, ei syytä huoleen.”

Kun nuori panee elämän risaiseksi, olisi kiva kuulla, että keskikäyrällä tässä vaan mennään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla