Tasmanialaisessa luonnonpuistossa Australiassa vuoristotie oli kapea ja vuokra-auto leveä. Tien vieressä ei ollut piennarta eikä kaidetta, alhaalla aukesi metsäinen syvä rotko.
Liikennemerkeissä varoitettiin pussiahmoista. Saattoi kulua tunteja ilman yhtäkään vastaantulevaa autoa. Pirjo Terilehto, 71, ja Harri Finnbäck, 74, ajoivat koko päivän.
Pirjo otti kuvan tiestä ja kirjoitti Facebookiin: ”Mitä tekisit, jos meistä ei kuuluisi mitään tämän postauksen jälkeen?”
Kotonaan Tuusulassa Pirjon ja Harrin tytär Anna Terilehto, 43, luki päivityksen.
”Ajattelin, että tyypillistä äidin huumoria. Olen tottunut siihen.”
Pirjo on käynyt 155 maassa. Hän on yksi Suomen eniten matkustaneista naisista.
Excel-taulukko. Sen sanan Anna toistaa aika monta kertaa kertoessaan, miltä tuntuu seurata kotoa käsin vanhempien matkoja esimerkiksi Libyaan, Pohjois-Koreaan, Uuteen Seelantiin, Saudi-Arabiaan, Grönlantiin, Brasiliaan, Sri Lankaan, Kiinaan, Argentiinaan ja Turkmenistaniin.
Pirjo kokoaa kaikkien matkojensa yksityiskohdat Excel-taulukoihin. Hotellien yhteystiedot, lentojen lähtöajat. Ennen matkaa Pirjo meilaa taulukot Annalle.
”Taulukosta voin seurata, missä äiti milloinkin on ja missä hänen pitäisi olla. Meillä on koko perheellä Exceltaulukko-rakkaus, ja hyvä niin.”
Kun Pirjo on taas ihmisten ilmoilla, hän päivittää Facebookin. Anna painaa peukun kuvaa.
Yleensä matkat kestävät monta viikkoa. Usein niiden aikana liikutaan alueilla, joilla netti ei toimi.
Jos Pirjosta ei kuulu mitään, Anna katsoo taulukkoa. Ai niin, nyt äiti on Melbourne–Singapore-lennolla ja siksi hiljaa, hän muistaa. Tai Sambian syrjäseudulla.
Kun Pirjo on taas ihmisten ilmoilla, hän päivittää Facebookin. Anna painaa peukun kuvaa. Se on äidille merkki, että postaus on nähty.
Kun Anna oli pieni, kolmehenkinen perhe matkusti yhdessä Ruotsiin ja Norjaan. Vasta eläkeiän lähestyessä vanhemmat alkoivat lähteä yhä kauemmas, yhä useammin. Aikaa oli käytössä enemmän.
”Ajattelen, että äiti ja isä ovat uteliaita maailmaa kohtaan, ihanaa. He saattaisivat olla sairaita tai sulkeutua kotiin.”
Nykyään matkoja on vuodessa muutamia.
”Olen niistä jokaisesta iloinen, vaikka voisin olla myös huolissani”, Anna sanoo.
Huolta voisivat aiheuttaa pelot sairastumisista, tapaturmista, ryöstöistä, onnettomuuksista, huijauksista, eksymisistä ja jaksamisista.
”Mieluummin ajattelen, että äiti ja isä ovat uteliaita maailmaa kohtaan, ihanaa. He saattaisivat olla sairaita tai sulkeutua kotiin, mutta he haluavat nähdä uusia asioita ja innostua.”
Annasta sekin on hienoa, että vanhemmat tahtovat tehdä asioita yhdessä.
”Äidillä ja isällä on yli 50 vuoden jälkeen edelleen sanottavaa toisilleen ja kivaa keskenään.”
Matkoilla Pirjo laatii suunnitelmat, Harri ajaa aina. Pirjo on matkustanut myös yksin, esimerkiksi junalla Kiinaan. Se matka kesti kolme viikkoa. Annasta tuntui silloinkin ennen kaikkea hyvältä, että Pirjo halusi ja uskalsi lähteä.
”Ajattelen, että on vähän itsekästä, jos toisen puolesta pelkää liikaa. Ei olisi reilua, jos äiti joutuisi miettimään, että minä odotan ja murehdin”, Anna sanoo.
Joistakin asioista Anna saa tietää vasta, kun kaikki on jo ohi.
”Sitä paitsi ajattelen, että murehtiminen ei hyödytä mitään. Kuolla voi kotonakin.”
Joistakin asioista Anna saa tietää vasta, kun kaikki on jo ohi.
Esimerkiksi siitä, miten Pirjo oli vähällä kuolla ollessaan yksin matkalla Dominikaanisessa tasavallassa.
Pirjo ui tyynessä vedessä. Hän oli kuullut petollisista pohjavirtauksista ja piti siksi molemmat jalat pohjassa. Yhtäkkiä mereltä nousi kuusikerroksisen talon kokoinen aalto.
Jättiaalto kääntyi holviksi Pirjon pään päälle. Nyt kuolen, mutta mikä näky, Pirjo ajatteli. Sitten vesi kieputti hänet pohjaan.
Pirjo ei kuollut. Kun hän konttasi rantaan, siellä ollut ravintola oli huuhtoutunut mereen.
Anna kuuli tarinan, kun äiti oli jo Suomessa.
”Hyvä niin. En olisi kuitenkaan voinut tehdä kotoa käsin mitään. Kuulostan kai aika järkevältä ja asialliselta? Sellainen olenkin.”
Mummi täällä, Pirjo vilkuttaa puhelimessa toiselta puolelta maapalloa.
Itse Anna on matkustanut noin kymmenessä maassa.
”En kaipaa uutta koko ajan, kuten äiti. Mielelläni lähden kyllä, kunhan lapsi vähän kasvaa.”
Nyt Annan lapsi, Pirjon ja Harrin ensimmäinen ja ainoa lapsenlapsi, on alle kolmevuotias. Siksi isovanhemmat soittelevat matkoilta useammin kuin ennen.
Mummi täällä, Pirjo vilkuttaa puhelimessa toiselta puolelta maapalloa. Kohta nähdään, hän sanoo ja tuo tuliaisiksi puusta veistettyjä villieläimiä.
Lue Kodin Kuvalehdestä 2/2025 myös, mitä ajattelevat vuorikiipeilijä Juhon ja avustustyössä kriisialueilla toimivan Miian läheiset. Tilaajana voit lukea kaikki lehdet täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
