Sirkku Suvinen sairastaa Alzheimerin tautia. Juuri siksi hän muistaa joka päivä, miten ihmeellistä ja ihanaa elämä on. ”Onneksi olen elänyt. On mistä tarinoida sitten, kun höpsähdän.”
Kun Sirkka ”Sirkku” Suvinen tänä aamuna heräsi, hän muisti nimensä.
Hän muisti, kuten aina, että on 59-vuotias, viiden lapsen äiti ja kahdeksan mummo.
Tehnyt työuransa metsurina ja siivoojana.
Pitää elokuvista, joissa on Bruce Willis tai ”joku muu vähän renttu”.
Taipuvainen hassutteluun, siksi kesken jäi ammattikoulun keittäjälinjakin.
”Pistettiin tyttöjen kanssa koulussa ranttaliksi. Jauhot vain pölisivät”, Sirkku muistaa ja hymyilee muistaessaan.
Jokainen muisto on hänelle nyt tärkeä, sillä jokaisen hän saattaa lähivuosina menettää.
Sirkku sairastaa Alzheimerin tautia. Se on aivoja rappeuttava, etenevä muistisairaus, jonka perimmäistä syytä ei tiedetä. Alle 65-vuotiailla sairaus on harvinainen, mutta Sirkku sai diagnoosinsa 56-vuotiaana.
Sairaus on yhä varhaisessa vaiheessa. Sirkku on työkyvyttömyyseläkkeellä ja asuu yksin kerrostalokaksiossaan Pieksämäellä, mutta tietää, että joskus se vielä tulee: aamu, jolloin hän ei enää muista, kuka on.
”Ei se minua pelota, enhän minä itse silloin enää mitään ymmärrä. Nolottaa vain jo etukäteen. Että mitä jos ihan höperöksi ryhdyn? Menen vaikka yhtäkkiä tuohon parvekkeelle rallattelemaan jotain”, Sirkku sanoo.
”Tai jos alan tarinoida ihmisille? Höpöttelen kaikki nuoruuden tanssireissut Toukolan lavalta, oikein yksityiskohtaisesti? Minulla kun oli aika menevä nuoruus. Höpsähtäisinpä vasta, kun penskat ovat saattaneet minut laitokseen. Rupeaisin vasta siellä kunnolla höpertämään.”
Sirkkua naurattaa. Muistiaan hän on jo menettänyt, mutta persoonallisuuttaan ei.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/sirkku2.jpg?itok=1Un7ZeRh)
Kerroinko tämän jo?
Ensimmäisenä unohtelun huomasivat Sirkun lapset. Äiti, sinä kerroit tuon jutun jo, he alkoivat sanoa.
Kerroit saman jutun vartti sitten. Ja eilen ja viime viikolla.
”Itse en ollut huomannut mitään. Muistini ei ole ikinä ollut ihan priima, esimerkiksi nimet olen muistanut huonosti aina.”
Vuonna 2018 Sirkku varasi ajan muistitesteihin. Testeissä hän ei muistanut kuvia, jotka olisi pitänyt muistaa. Eikä juuri muutakaan.
Mutta vielä nytkin hän muistaa kynän, jota lääkäri pyöritteli pöydällä kertoessaan, että kyllä rouva, teillä on Alzheimer.
”Ensin tuntui, että kuolen. Mutta kun muutaman viikon sitä itsekseni itkin ja vatuloin, helpotti. Päätin, että tämä kuuluu nyt minuun. Jokaiselle tulloo jotakin, ja minulle tuli tämä. Selvitä tästä ei voi, senkin minä tiedän. Mutta jokainen jäljellä oleva päivä on arvokas ja jokaisen elän.”
Jos sen unohtaa, se ei ollut tärkeää
Jos asian unohtaa, se ei ollut tärkeä. Noin Sirkku itseään lohduttaa joka kerta, kun unohtaa.
”Vaikka kyllä minä tärkeitäkin unohdan. En esimerkiksi aina ymmärrä, mikä päivä on. Silloin tulee pikku paniikki.”
Siksi Sirkulla on seinäkalenteri. Aamu alkaa sillä, että hän ruksii kynällä rastin sen päivän kohdalle, jota eletään.
Välillä tulee aamuja, jolloin Sirkku ei hahmota edes kalenterista, mikä päivä on. Silloin hän tarkistaa päivän kännykästä.
”Kännykkä ei ainakaan juksaa. Hyvää elämää elän silti, tämän tohelon pääni kanssa. Aika onnellinen voi olla, vaikka ei muistaisi ihan kaikkea.”
Minkä muiston elämänsä varrelta Sirkku haluaisi muistaa aina? Minkä muiston hän haluaisi unohtaa ensimmäisenä, jos saisi valita? Lue Sirkun koko haastattelu Kodin Kuvalehdestä 21/2021. Tilaajana voit lukea jutun myös digilehdestä.
Miltä tuntuu unohtaa?
Alzheimerin tauti on Suomen yleisin muistisairaus. Sitä sairastaa noin 70 000 suomalaista.
Miltä tuntuu elää, kun muisti heikkenee? Onko unohtaminen pelottavaa, vai voisiko se olla muutakin? Sen tietää vain sairastunut itse. Silti jutuissa ääneen pääsevät yleensä ihan muut, hoitoalan ammattilaiset ja sairastuneen läheiset.
Halusimme tehdä jutun, jossa ääneen pääsee ihminen, jolla on alkava Alzheimerin tauti mutta joka on niin hyväkuntoinen, että pystyy kertomaan ajatuksistaan ja haluaa antaa haastattelun.
Muistiliiton kautta löytyi Sirkku. Sirkun ansiosta muistamme ainakin tämän: Jos ihmisessä on paljon iloa, häneen mahtuu vain vähän pelkoa.
